Full text of ""Sven-Duuva" nuorempi. Kirjoittanut J. Elenius-Rantamäki. Pieni romanssi suomalaisen "Nahkapojan" seikkailuista maailmansodan pyörteissä. Kuvittanut James Lavery"

See other formats

CJassÜsae 
7 


Book__ 


rsT^^ 


J.  ELENiUe-RÄNTAMÄKI 

SVEKDUUVA  NUOREMPI 


CLI 


SUOMALAISEN  <<NAHKAPOJAN"  SEIKKAILUT 


KUVITTANUT  JAMES  LAVER Y 


M.  z>.  aoiro 


TEKIJAN    KÜSTANNUKSELLA 


"SVEN-DUUVA" 

NUOREMPI 


Kirjoittanut 

J.  ELENIUS-RANTAMÄKI 


PIBNI  ROMANSSI  SUOMALAISEN  "NAHKAPOJAN" 

SEIKKAILUISTA  MAAILMANSODAN 

PYÖRTEISSÄ 


Kuvittanut 
JAMES  LAVBRY. 


HANCOCK,  MICH.,  1921. 
Suom.-Lut.   Kustannusliikkeen   Kirjapainossa. 


?>% 


o  ^ 


<^^ 


Copyright   1921    By    John   E.    Rantamäki 


Kaikki   oikeudet   pidätetään. 


FEB  -7  192 
•0'CI,A605902 


"ÄKSEERAUSTA". 

Salaperäinen  ystäväni : — 

Minä  häpeän  kertoa  sinulle,  kuinka  ohraisesti 
minulle  kävi  ensiharjoituksissa,  mutta  tahtoen 
olla  joka  tapauksessa  rehellinen  kerron  sen  si- 
nulle naurun  aiheeksi. 

Olimme  saaneet  valmiiksi  kiväärin  asiaa  aja- 
vat  aseet  laudan  kappaleesta;  oikeita  kiväärejä 
ei  näet  vielä  ollut  tarpeellista  määrää  näin  sodan 
alussa  ja  harjoitella  täytyi.  Minä  kun  ölen  ai- 
na  ollut  huononpuoleinen  puumies,  nun  täytyi 
minun  nyt  todella  hävetä  rakentamaani  kivää- 
riä.  Sen  piipussa  oli  useita  mutkia.  Pikaisesti 
katsoessa  voi  sitä  outo  pitää  ryhmysauvana. 
Kapteenin  suu  oli  happamessa  ivahymyssä  tuon 
"murha-aseeni"  nähdessään.  Hikoilin  kylmää 
hikeä,  nun  keveä  kuin  puinen  kiväärini  olikin, 
marssiessani  viimeisen  edellisessä,  enemmän  tai 
vähemmän  suorassa  rivissä  ylös  mäelle  harjoit- 
telemaan.  Olin  sen  maalannut  raudanharmaak- 
si,  ettei  pienet  viat  näyttäisi  nun  silmiinpistävil- 
tä.  Muistin  katkeruudella,  kuinka  isäni  tapasi  sa- 
noa,  että  olin  "ämmämäinen",  kun  en  ollut  mielui- 
sa  nikkaroimiseen,vaan  mieluummin  olisin  poika- 
sena  ollessani  auttanut  äitiä  rohtimien  karstuus- 
sa  ja  muissa  puhdetöissä.  Nyt  sain  senkin  hai- 
rahdukseni  kärsiä. 

Harjoituksissa  me  tietysti  oltiin,  kuten  ensi- 


32 

kertaiselta  odottaa  voikin,  hyvin  heikkoja.  Mei- 
dät  olisi  militarististen  taipumuksien  mukaan  la- 
jiteltava  kolmeen  ryhmään: 

^^0"  ~-  (Nollat),  "00"  —  (Nollemmat)  ja 
"000"  —   (Nollimmat). 

Tuohon  viimeksimainittuun  ryhmään  kuuluin 
minä  ypöyksinäni!  —  Minua  haittasi  varsinkin 
vasemman  ja  oikean  jalan  nimen  muistaminen 
englannin  kielellä.  Upseeri  ehdotti,  että  Jos  en 
voisi  ottaa  yhtä  pitkiä  askeleita  kuin  toiset,  nun 
voisin  ottaa  kaksi  askelta,  sillä  puolitoista  ei  kel- 
paa,  vaan  sotkee  toisten  tahdin. 

Kyllä  minä  ainakin  yritin  ja  sen  huomasi  kap- 
teeni.  Hän  sanoikin  minua  auttaakseen:  "elä 
katso  toisiin,  vaan  huolehdi  ainoastaan  itsestä- 
si;  katso  suoraan  eteenpäin  ja  kuuntele  komen- 
tosanoja." 

Tuota  kesti  koko  iltapäivän.  Opetettiin  jos 
minkälaisia  kuviomarsseja  ja  voimisteluliikkei- 
tä.  —  Vihdoin  kuului  komennus:  "To  the 
rear...mars!  (Takaisin. .  .mars!)  Minä  en  kui- 
tenkaan  kuolemakseni  muistanut  sitä  sünä  ja 
jatkoin  vain  menoani  ylpeänä,  katsomatta  si- 
vuilleni  —  kai  menisin  vieläkin,  ellei  vastaani 
olisi  tullut  joki,  Kansas  joki. . .  Sünä  vasta  aloin 
ihmetellä,  miksi  ei  tuossa  jo  komenneta  pyhähty- 
mään.  Töllistin  nyt  sivulleni  ja  huomasin  ole- 
vani  erilläni  ja  —  töppösistäni  kanervikkoon  ta- 
kertuneena.  Lähelläni  oli  useita  komppanioja 
harjoittelemassa,  mutta  minä  en  sünä  sekasor- 
rossa  voinut  löytää  omaa  sakkiani;  he  Henevät 
peräytyneet  yhtä  kauvaksi,  kuin  minä  etenin. 
Uta  jo  läheni  ja  joukkueet  alkoivat  kentältä  har- 


''SVEN'DUUVA^'  NUOREMPL 


Sven  Duuva  uupumaton  oli  mies,  nun  ettei 

yksikään, 

Hän  maata  polki,  tömisti  ja  astui  hiessään; 
Mut  käännöstä  kun  käskettün,  hän  pettyi 

ainiaan, 

Päin  oikeaan,  päin  vasempaan,  päin  vastoin  aina 

vaan. 

''OMle  pyssyn''  oppi  hän,  ''jalalle  pyssyW  tais, 
''Päin  pistin'',  "kunniaa'\  —  on  kuin  hän  kaiken 

oivaltais; 

Mut  "kunniaa''  kun  huudettiin,  hän  laski  pisti- 

men, 
''Jalalle  pyssy''  käsky  soi,  olalle  veikin  Sven. 

J.  L.  RUNEBERG. 

Vänrikki   Stoolin   Tax^inat. 


Murros-aikojen  oivalle  toveruu- 
ddle  ja  manalle  muiittaneen  ystä- 
väni  Edward  Järven  muistolle  tah- 
don  tämän  pienen  kyhäykseni 
omistaa. 


This  Utile  wartime  romance 
was  inspired  hy  the  splendid 
comradeship  of  my  ^^buddies^^  in 
the  great  war.  To  them  and  to 
the  memory  of  my  dear  friend, 
Mr.  Edward  Lake  (Järvi),  this 
book  is  respectfidly  dedicated. 


ALKULAUSE. 

Koska  pelkäsin,  että  olisin  käyttänyt  liian  pes- 
simististä  tyyliä,  jos  olisin  tämän  pienen  jutel- 
mani  kirjoittanut  heti  maailmansodan  päätyttyä, 
nun  päätin  sen  jättää  siksi,  kunnes  aika  tulisi 
karsimaan  ja  vähän  kirkastamaan  synkkiä  tun- 
nelmakuvia,  tehden  tilaa  rattoisammalle  ja  opti- 
mistisemmalle  näkökannalle.  Tahdoin  saada  il- 
miin  jotain,  joka  kelpaisi  opiksi  ja  virkistyk- 
seksi  elämän  tiellä,  välttäen  kaikkea  kylmää  tek- 
nillistä  selittelyä  ja  pikemmin  koettaen  esiintuo- 
da  tuon  kokemuksen  vaikutelmat  eri  ihmisluon- 
teisiin. 

Vaikka  olenkin  välillä  poikennut  pois  pääjuo- 
nesta,  havainnoita  sivuseikoista  tehdessäni,  nun 
sen  lukija  varmaan  tulee  antamaan  anteeksi, 
kunhan  ehtii  tämän  pienen  romanssin  enemmän 
tai  vähemmän  ennakolta  arvattuun  loppukoh- 
taukseen. 

Ölen  valinnut  tulkitsemistavaksi  persoonallisen 
kirjeenvaihdon  muodon,  että  juoni  olisi  helppo- 
tajuisen  kertovaa  ja  ettei  lukija  pitkästyisi.  En 
toivoisi  lukijan  olettavan  "Jussin  kokemuksien'' 
olevan  kenenkään  henkilön  persoonallisia,  vaan 
toivon  hänen  olettavan,  että  päähenkilö,  joka  nä- 
mät  "kirjeet  Maijalle"  kirjoittaa,  on  yhdistetty 
karakteeri-luonnos  monen  eri  henkilön  kokemuk- 
sista  ja  seikkailuista  leirillä  ja  "poutaisessa"  (?) 


Ranskassa,  ja  hänen  kirjeensä  tositapauksiin  pe- 
rustuvia  vaikutelmia,  nähtyinä  humoristisessa 
hengessä. 

Olkoon  tämä  vanhoille  tuttaville,  jotka  ovat 
tämän  kirjan  ilmestymistä  odottaneet,  selityk- 
senä  viivytykseen ;  kuten  myöskin  uusille  tutta- 
ville, joiden  ystävälliseen  suosioon  pyydän  tä- 
män koruttoman  kyhäelmäni  kautta  nöyrästi  sul- 
keutua,  luvaten  tulevaisuudessa  parempaa. 

John  Elenius  Rantamäki, 
Cleveland,  Ohio,  marrask.  11  p.  1920. 

Välirauhan    toisena    vuosipäivänä    1920. 


THE  STAR  SPANGLED  BANNER. 

Oh  say,  can  you  see,  by  the  dawn's  early  light, 
What  so  proudly  we  hailed  at  the  twilight's  last 

gleaming, 
Whose  broad  stripes  and  bright  stars  thro'  the 

perilous  fight, 
O'er  the  ramparts  we  watched,  were  so  gallantly 

Streaming? 
And  the  rockets'  red  glare,  the  bombs  bursting 

in  air, 
Gave  proof  thro'   the  night  that  our  flag  was 

still  there. 
Oh  say,  does  the  star-spangled  banner  yet  wave 
O'er  the  land  of  the  free  and  the  home  of  the 

brave. 


TÄHTIVIIRI. 

(Eino  Leinon   suomennos.) 

Mik'  on  muureilla  tuo,  jota  tuuF  auki  luo, 

taas  sulkee  sen  usmahan,  veen,  hämyn  häivään, 

vihamiehemme  missä  ne  vartovat  nuo 

yön  hiljaisen  hirmussa  päästä  vain  päivään? 

Maa  valkeutta  juo.    Säde  aamun  jo  suo 

sen  loistaa  ja  leimuta  kuin  tulivuo. 

Se  on  viirimme!  Kauan  se  hulmuta  saa, 

maja  missä  on  urhean  miehen  ja  maa. 


ENSIMÄINEN  OSA 


PROLOOGI. 

Arvoisa  Kansalainen : — 

Sain  täkäläiseltä  suomalaiselta  edistysseuralta 
nimenne  ja  osotteenne  sekä  tiedotuksen,  että  tei- 
dän  numeronne  on  vedetty  aivan  ensimäisten 
joukossa,  arvonnassa,  joka  pidettiin  juuri  voi- 
maan  tulleen  asevelvollisuuslain  mukaan.  Koska 
olette  entinen  duluthilainen,  nun  päätin  lähettää 
teille  jotain,  jota  kenties  tulette  tarvitsemaan 
leirillä,  nimittäin  parin  kutomiani  villasukkia, 
jotka  muuten  luulen  teille  olevan  tuttuja  jo  Suo- 
mesta. 

Haluan  uskoa,  että  te  suomalaisen  tavoin  olet- 
te sitkeä  kestämään  sodan  vaikeudet  ja  tulette 
mielihyvällä  suorittamaan  osanne  uuden  koti- 
maanne  ja  ihmiskunnan  kunniaksi. 

Vaikka  en  odotakaan  vastausta,  sillä  uskon  tei- 
dän  saavan  useita  tämänlaisia  lähetyksiä,  nun 
kuitenkin  tahdon  rehellisen  ihmisen  tavoin  piir- 
tää  alle  nimeni  ja  osotteeni.  —  Korkeimman 
suojelusta  toivoen, 

Maria  Heimonen,  Duluth,  Minn. 


St.  Louis,  Missouri. 
Maria  Heimonen, 

Duluth,  Minn. 

Hyvä  Tuntematon  Heimosisko: — 

Kiitos  kirjeestänne  ja  sukkaparista,  jonka 
sain  eilen.  Olin  vähällä  tulla  raukkamaiseksi 
pelkuriksi  ja  ^'släkkäriksi"  täällä  suurkaupun- 
gissa,  jossa  oman  kansalaisen  tapaaminen  on 
harvinaisuus.  Olin  viikko  sitten  saanut  huomau- 
tuksen  tarkastuslautakunnalta  mennä  sotilastar- 
kastukseen  ja  olin  kahden  vaiheella  josko  mennä 
tai  ei.  Nyt  kuitenkin  tuo  siunattu  kirjeenne  ja 
lahja  sai  aikaan  ratkaisun.  Ensi  tiistaina  me- 
nen  rohkeasti  tarkastukseen,  tuli  mitä  tuli. 

Olenkin  ollut  jo  kuin  takaa-ajettu  jänis,  säi- 
kähtäen  joka  rapsausta.  Erään  kerran  ei  mi- 
nulla  sattunut  olemaan  rekisteerauskorttia  tas- 
kussa  ja  sain  viettää  yön  putkassa.    Oma  syyni. 


13 

Minulla  ei  ole  yhtään  aavistusta  teidän  persoo- 
nastanne,  vaikka  voi  olla,  että  ölen  teidät  näh- 
nyt;  mutta  se  on  yhdentekevä,  oletteko  nuori  tai 
vanha,  Jos  vaan  saan  teiltä  rohkaisevia  kirjeitä 
tänä  kriitillisenä  aikana.  Te  voitte  tuntea  mi- 
nut,  sitä  en  tiedä,  mutta  tahdon  vakuuttaa  teille, 
ettei  luontaiset  pyrkimykseni  ja  ihanteeni  ole 
koskaan  olleet  sotaisia.  Se  on  nun  käsittämättö- 
män  suuri  laitos,  että  kenties  sallimus  johtaa 
minun  löytämään  minulle  sopivan  tehtävän. 
Tahdon  nyt  kuitenkin  antautua  täydellisesti  koh- 
talon  syliin. . . 

Minulla  ei  ole  tässä  maassa  omaisia  eikä  pal- 
jon  tuttaviakaan  ja  siksi  pyydän  lupaa  saada 
teille  kirjoittaa  vaiheistani  ja  kokemuksistani ; 
myöskin  rohkenen  pyytää  teiltä  vastausta.  En 
tule  kyselemään  mitään  persoonastanne,  sillä  se 
on  minulle  yhdentekevää,  —  alanhan  matkaa- 
maan  silminnähtävää  vaaraa  kohden ... 

Saanko  jo  ensi  kirjeessä  sinutella,  se  tuntuisi 
heti  nun  tutunomaiselta  ?  Tavanmukaiset  esi- 
tykset  ovatkin  nun  kankeita  ja  kylmiä.  Tulen 
ensi  kirjeessäni  jo  käyttämään  korutonta  ja 
rahvaanomaista  tapaa  ja  realistisesti  kertoile- 
maan  uudessa  mieltäkiinnittävässä  seikkailussa- 
ni  eteen  sattuvat  sukkelat  kohdat  ja  niistä  kan- 
gastuvat  yhteisvaikutelmat. 

Veljellisesti  ja  syvällä  kunnioituksella, 

Jtissi  Juhola. 


JA  NÄIN  SE  ALKOI. 

Kiitos,  Kiitos: — 

Nun,  terve  sitten,  Mai  ja  hyvä.  Luin  juuri 
kaivatun  kirjeesi  ja  alan  siihen  vastauksen  nun 
tutunomaisesti  kuin  uskallan,  niinkuin  olisimme 
olleet  lapsuuden  toverukset  Suomen  saloilla. 

Nun,  Mai  ja,  ei  mikään  auttanut  —  vievätkin 
kuin  vievätkin  minut  armeijaan.  Minä  sotamie- 
heksi,  joka  en  ole  koskaan  nun  pal  Jon,  että  jä- 
nistä  ampunut !  Sen  minä  vaan  sanon,  että  kaik- 
ki  heille  nyt  kelpaa  kuin  minä  sydäntaudin  vai- 
vaama  siirtolaispoika  poloinen.  Annappas  kun 
kerron  sinulle  siitä  ihmeellisestä  sotilas-tarkas- 
tuksesta. 

Meitä  oli  siellä  mustaa  ja  valkoista  ja  oli  siel- 
lä  lääkäreitä  pistelemässä  tarkastettavaa  kai- 
kenlaisilla  piikeillä,  kuten  mustalainen,  kun  se 
tahtoo  myödä  vanhan  kopukka  hevosen  nuoresta. 
Jota  useamman  tarkastuskokeen  läpi  menin,  sitä 
enemmän  tulin  vakuutetuksi  siitä,  ettei  sydän- 
tautini  ollutkaan  luulotautia ;  tuo  mainittu  kapine 
löi  kuin  lontoolainen  "repeteerikello",  pelosta  että 
kenties  kelpaankin  armeijaan.  Tuli  sitten  juoksu- 
koe,  joka  näyttäisi  mahdollisen  sydänvian.  Juok- 
sin  näet  salin  ympäri  kerran,  nun  hurjasti  kuin 
marathonjuoksija,  joka  lähenee  voittolinjaa.  Sy- 
dämeni  löi  nyt  nun  rajusti,  että  se  jo  pullisti 
kylkiluitani.     Kun  lääkäri  asetti  kuunteluletkut 


15 

korviinsa  ja  kuuntelimen  rinnalleni,  pullistuivat 
silmänsä  hämmästyksestä.  "Tällä  pojalla  sitä 
on  sydäntä",  virkkoi  hän  kutsuen  kaikki  toiset 
lääkärit  luokseen  ympärilleni,  kuin  mitäkin  ku- 
vakaappia  katsomaan.  Minä  luonnollisesti  odo- 
tin  potkua  kelvottomana,  mutta  hui,  hau 

"Tässä  on  poika,  jonka  sydän  on  suurempi 
kuin  härän.  Se  tulee  kestämään  kovimmatkin 
pamaukset,  ilman  että  sen  omistajalle  koituisi 
''pommikauhua''.  Katsokaapas  kuinka  sydämen- 
sä  tykintä  on  vielä  helposti  huomattavissa  alim- 
maisen  kylkiluun  alapuolella.  Tällaisia  poikia 
ne  saisivat  olla  kaikki!'' 

Minä  olin  ylenpalttisesti  lyötynä  hämmästyk- 
sellä.  He  eivät  enää  etsineetkään  muita  mah- 
dollisesti  löytyviä  vikoja,  vaan  merkitsivät  oitis 
hiilen  pätkällä  paljaaseen  selkääni  suuren  0.  K., 
joka  tarkoittaa  jokseenkin  samaa  kuin  ^^oikein 
kaikki".  Turhaan  ölen  rahaani  kuluttanut  sy- 
dänvikani  parantamiseen.  Ölen  nyt  tuomittu  so- 
tilaaksi  vierasta  maata  puolustamaan  —  maail- 
man  demokratiaa  muka .  . .  Mokoma  sotilas !  — 
Lääkäri,  joka  otti  ylös  mittani  ja  painoni,  ei  voi- 
nut  sitä  tehdä  nauramatta;  —  viisi  jalkaa  ja 
kynnen  leveyttä  pitkä,  paino  115  naulaa  (ilman 
vaatteita  ja  raudan  paloja  taskussa). 

Eräs  unkarilainen  vaimo,  joka  oli  siellä  mie- 
hensä  mukana  hankkimassa  hänelle  vapautusta, 
oli  tuonut  mukanaan  viisi  lasta,  molemmat  ano- 
pit,  raameissa  olevat  lasten  kastetodistukset  sekä 
maksamattomia  laskuja  huonekalukauppiailta  to- 
disteeksi,  että  hän  tarvitsee  miehensä  kotona.  01- 
koon  sanottu,  että  lautakunta  tähän  suostui  il- 


16 

man,  että  kysymyksessä  olevan  miehen  olisi  tar- 
vinnut  puolestaan  puhua.  Minulle  annettiin  si- 
ninen  kortti,  jossa  selitettiin,  että  minun  tuli  ol- 
la  lähtövalmiina  leirille  kymmenen  päivän  ku- 
luttua.  Lähemmin  siis  lähtöpäivänä.  —  Sinun 
masennettu  ystäväsi 

Jussi  Juhola, 


LÄHTÖPÄIVÄ  LEIRILLE. 

Maija  kilttiseni: — 

Tänään  olemme  Kirkwoodin  asemalla  odotta- 
massa  junaa,  joka  on  vievä  meidät  Funstonin 
leirille.  Jos  näkisit  tämän  sakin,  nun  luulisit 
näkeväsi  joukon  lakonrikkureita  matkalla  johon- 
kin  kaivoskylään,  valmiina  työhön.  Me  olemme 
näet  melkein  kaikki  puettuina  overhaaleihin, 
koska  Setä  Samuli  kielsi  ottamasta  mitään  sivii- 
livaatteita  mukaan,  sillä  me  tulemme  kohta  lei- 
rille saavuttuamme  saamaan  uniformun.  Lähe- 
tän  sinulle  myöhemmin  pyhäpukuni  ja  muut 
kamppeeni,  Jos  saan  luvan.  Säiljrtä  niitä  tar- 
kasti,  kunnes  tulen  takaisin;  en  luule,  että  sotaa 
kuitenkaan  kestää  nun  kauan,  että  ehdim^me 
Ranskaan  kuolemaan.  Jos  nun  hullusti  käy,  nun 
siinä  tapauksessa  annan  sinulle  tietää,  että  saat 
ne  polttaa  eli  myödä  reppumiehelle. 

Se  oli  vaan  onni,  ettei  minulla  ole  mitään  su- 
kulaisia  itkeä  vollottamassa  täällä  asemalla.  Se 
särkisi  minun  ^^julmaa  kasvua"  olevan  sydämeni. 
Kurkkua  kohden  se  kyllä  nousi,  kun  eräs  äidilli- 
nen  nainen,  joka  oli  Kirkwoodin  hyvästijättö- 
komiteassa,  tuli  minulta  kysymään,  että  eikö  mi- 
nulla ole  lainkaan  saattajia  toivottamassa  mi- 
nulle  "lykkyä  tykö",  kun  lähden  viimeiselle  reisul- 
le,  ..ehkä..  Hän  oli  kovin  Q^aaottavainen,  kun 
küuli  ei  minulla  tässä  maassa  olevan  likeisempiä, 


18 

kuin  sinä  Maijaseni;  ja  sinäkään  kuin  et  pääse 
tulevalle  sankarillesi  (!)  hyvästiä  sanomaan. 
Minä  täällä  turhaan  odotan  (anteeksi  leikki)  jää- 
hy väis-suuteloa .  . .    vettyvät  silmäni .  . . 

Ölen  monasti  ajatellut,  kuinka  voin  tulla  isän- 
maalliseksi  vierasta  maata  kohtaan  ja  oppia  sitä 
omanani  rakastamaan  ja  kunnioittamaan  —  sen 
edestä  kuolemaan.  Se  mahdollisuus  alkaa  kui- 
tenkin  minulle  vähitellen  selvitä,  kun  kuuntelen 
innostuneita  puheita,  joilla  kaupungin  isät  meitä 
matkalle  evästelevät.  Sinä  kyllä  tunnet  ihmis- 
luonteen  ja  sen  ikuisen  kaipuun  tehdä  jotain 
suurta  ja  jaloa  suuren  ihanteen  eteen.  Puhuja 
mainitsi  jotain  kunniasta  olla  suuren  kunnioite- 
tun  maan  ja  sen  jalojen  ihanteiden  puolesta  tais- 
telemassa.  . .  Se  oli  kyllä  jotain  hämärää  ja  ta- 
juamatonta  minulle,  mutta  luontainen  suuruu- 
den  kaipuu  on  kuitenkin  jo  heräytynyt. 

Äidit  ja  siskot  kaikkialla  nyyhkyttävät,  kun 
heidän  täytyy  erota  pojistaan  ja  veljistään.  — 
Minussa  eivät  he  kyllä  menetä  mitään,  mutta 
noin  suuren  joukon  mukana  ollessa  minutkin 
valtasi  tuo  sama  huumaava  tunnelma;  rintani  jo 
kohosi  ja  pääni  pystyyn  nousi  ajatellessani,  että 
minäkin,  vaikka  vaan  mitättömänä  tekijänä  suu- 
ressa  koneistossa,  tulisin  taistelemaan  kauvas  ja 
korkealle  tähtäävien  ihanteiden  sekä  mainehik- 
kaan  kansan  tulevaisuuden  ja  hyvinvoinnin  puo- 
lesta. 

Meille  tarjottiin  kaupungin  puolesta  aimo  il- 
lallinen,  jonka  jälkeen  tanssittiin  kaupunginta- 
lolla.  Siellä  tutustuin  erääseen  herttaiseen  nei- 
tiin,  joka  oli  erittäin  ystävällinen.    Älä  tule  mus- 


19 

tasukkaiseksi ;  hän  oli  Pimaseii  Ristin  nainen, 
joka  oli  siellä  jakamassa  voileipiä  ja  lohdutuksen 
sanoja  ^'Berliniin  meneville".  Hän  puristi  mi- 
nua  ystävällisesti  kädestä,  kun  astuin  junaan  sinä 
iltana.  Olin  huomaavinani  kyyneleen  hänen  sil- 
mänurkissaan ;  se  voi  olla  joko  säälin,  toivon 
tai  siunauksen  kyynel .  .  . 

Hänen  muotonsa  ja  ilmeensä  ikuistutin  minä 
muistoni  lämpöisimpään  soppeen  ja  tahdon  kuvi- 
tella  niiden  kuuluvan  sinulle,  tuntematon  autta- 
jani  ja  ystäväni.  Hänen  persoonansa  oli  kuin 
yhteiskarakteeri  äidistä  ja  siskosta.  Kokonais- 
vaikutus  oli  hiin  valtava,  että  unhotin  kysyä  hä- 
nen nimeään  ja  osotettaan.  Muistan  vaan  hänen 
taivaansiniset  silmänsä  sekä  pellavaisen  kutrinsa. 
—  Kukahan  hän  oli?  —  Joku  yhtä  salaperäinen 
kuin  sinä  Mai  ja.       j 

Kiiules,  hän  puhui  englannin  kieltä  hiukan 
murteellisesti  ja  nyt  muistan  —  hänellä  oli  kau- 
lallaan  isohko  "Ainoneulaa''  muistuttava  rinta- 
neula .  .  . 

Pian  kirjoitan  junamatkasta  leirille.  —  Si- 
nun  Kaiserin  jahtiin  menevä 

Jussisi, 


MATKA  LEIRILLE. 

Hevonen    on    raudasta, 
Hoijakka    honkaa    ja 
Tie    on    teräksestä. 

Kun  eilen  illalla  läksimme  Kirkwoodista,  ase- 
tettiin  minut  oitis  sen  vaunun  vartioksi,  jossa 
olin  sijoitettuna.  Olin  kaikille  vieras,  jonka  ta- 
kia  kai  olin  muita  silmäänpistävämpi.  Sitäpaitsi 
olin  minä  siinä  vaunussa  ainoa,  jolla  oli  vielä  yllä 
pyhäpuku.  Minulle  annettiin  lista,  jossa  olivat 
kaikkein  vaunussa  olevain  nimet,  jotka  minun 
tuli  aika  ajoin  huutaa  ylös,  jotta  saataisiin  tie- 
tää,  oliko  kukaan  ^^muuttanut  mieltänsä  sotaan 
menon  suhteen"  ja  hypännyt  pois  junasta.  Mi- 
nulla oli  ensin  vaikeutta  nimien  lausumisessa, 
kun  en  siitä  kielestäkään  ole  vielä  täysin  selvil- 
lä. —  Esimerkiksi,  karjasin:  "John  Love"  lau- 
suen  jälkinimen  "lovi",  eikä  kukaan  vastannut. 
Naurun  pyrskymistä  kuului  kuorsaamisen  se- 
asta. 

Mutta  hätä  keinon  keksii.  —  Pyysin  erään  po- 
jista  lausumaan  minulle  nimet,  jotka  sitten  suo- 
malaisen  lausunnon  mukaan  kirjoitin  alas.  Seu- 
raavassa  huudossa  sain  jokaiseen  nimeen  vas- 
tauksen  ja  joitain  kirouksiakin,  kun  "heitä  kes- 
ken  unen  herättelin".  —  "Orders  am  Orders",  in- 
tin  minä.     Olimmehan  jo  armeijassa. 

Sitten  seisattui  junamme  Jefferson  Cityssä 
ja  kaikeksi   onnettomuudeksi  oli    juuri    minun 


21 

vaununi  kohdalla  kapakka.  Kaikki  pojat,  jotka 
vaan  sattuivat  olemaan  valveilla,  syöksyivät  nyt 
ulos  hankkimaan  itselleen  "sydämen  vahvistus- 
ta."  Juna  teki  jo  lähtöä,  kun  minä  alotin  nimi- 
huudon.  Vastaukset  niihin  kuuluivat  osaksi  ka- 
pakasta,  mutta  minä  kuittasin  ne  kuitenkin  lis- 
tallani.  Vielä  lisäsin:  "Jehverson  Citi,  Mo.  — 
Ool  on  boord".  —  Mahtanevatko  tuosta  selvän 
saada. 

Onneksi  oli  kello  jo  kaksitoista  yöllä  ja  kapak- 
ka sulettiin  ja  pojat  pääsivät  kaikki  kunnialla 
mukaan,  ennenkuin  juna  läksi  liikkeelle.  Muka- 
na  oleva  upseeri  oli  tuon  menon  huomannut  ja 
hän  kulki  junan  läpi  huutaen  ankaralla  äänellä: 

^'Ette  saa  kukaan  lähteä  ulos  seuraavalla  pysä- 
killä  Kansas  Cityssä;  —  you  are  in  the  army 
now!"  Minulle  antoi  hän  ruostuneen  kivääritro- 
nan  pelotteeksi.  Huh ! . . .  minä  en  ollut  koskaan 
käsitellyt  pyssyä,  lukuunottamatta  pientä  pape- 
rinallitussaria  poikasena.  En  edes  saanut  tie- 
tää,  josko  tuo  kapine  oli  ladattu.  Kai  loin  has- 
sun,  vaarattoman  kuvan  siinä  kiväärin  kanssa 
"smirnaa"  seisoessani,  koska  kuulin  toisten  vir- 
nistelevän.  —  Kaikista  sitä  sitte  sotilaan  pitäisi 
tulla!  Mielentilani,  joka  oli  uupunut  ja  pessi- 
mistinen, loi  tilanteen  sietämättömän  kiusallisek- 
si  ja  kiväärini  kasvoi  aina  vaan  hirmuisemmak- 
si,  etten  lopulta  ollut  viisipennisen  veroinen  sen 
vierellä. 

Saapuessamme  Kansas  Cityyn  oli  jo  aamu  ja 
muutettiin  uusi  vartio.  Luojan  kiitos!  —  Meille 
tarjottiin  junassa  valmistettu  aamiainen  —  ensi- 
mäinen  valtion  ateria.    Leipää,  koviksi  (hirveän 


22 

koviksi)  keitettyjä  munia  ja  kahvia.  Aamiainen 
olisikin  maistun ut  koko  hyvälle,  ellei  junamme 
olisi  olliit  seisomassa  sivuraiteella,  juuri  noiden 
suurien  lahtihuoneiden  vieressä,  joista  tulleet 
tuoksut  ja  kuolemaantuomittujen  elukkain  ul- 
vonta  oli  sekä  epätervetullut  että  sivistyneiden 
ihmisten  pöytätapoja  loukkaava. 

Kun  siinä  sormin  auttelin  palasen  alas  iiiele- 
mistä,  ajattelin  noiden  vasikka-  ja  sikaparkojen 
kohtaloa,  ajatusteni  väkistenkin  liidellessä  tule- 
vaisuuteen,  tuonne  Europan  hurmeisille  taiste- 
lukentille,  jonne  meitäkin  aletaan  tuokiossa  val- 
mistella. 

Tästä  on  vaan  muutaman  tunnin  matka  Fun- 
stoniin.  Minä  postitan  tämän  Topekassa,  jossa 
vielä  pysähdymme. 

Summassa  matkaüeva  Jiissi  Juhola, 


CAMP  FUNSTON,  KANSAS. 

Hyvä  Neiti  Heimonen: — 

Ölen  tässä  hieroskellut  kangistuneita  lihaksia- 
ni  sen  kylmän  kylvyn  jälkeen,  joka  meille  an- 
nettiin  tuliaisiksi  valmistavassa  tarkastuksessa. 
Ölen  jo  sen  verran  toipunut,  että  voin  kirjoittaa 
muutamia  kömpelöitä  rivejä  tästä  historiallises- 
ta  ensipäivästä  leirillä,  Amerikan  Yhdysvaltain 
armeijassa. 

Minulle  alkaa  jo  nousta  rintaa  ja  kasvaa  pat- 
riootista  innostusta  —  ja  koska  en  sitä  odotettua 
potkua  saanutkaan,  nun  —  antaa  sen  luistaa;  — 
kohtalo  kuin  kohtalo.  Täytyy  nun  ainakin  sa- 
noa  nyt,  koska  tahtoni  on  Setä  Samulin  taskus- 
sa,  tasku  lukossa  ja  Setä  Samulilla  avain. 

Kerron  sinulle  sen  kylmän  kylvyn,  alusta  lop- 
puun. 

Meidät  johdettiin  junasta  kapeita  aidattuja 
kujia,  jotka  oli  merkitty  eri  valtioiden  nimille. 
Meidän  oli  marssittava  tiettyä  kujaa  kotipaik- 
kamme  mukaan.  Meistä  seuraavana  oli  Colo- 
rado ja  minä  näin  ensi  kerran  oikeita  "cow 
boys"  lammasnahkahousuissaan ;  näytti  kuin  heil- 
lä  olisi  ollut  Suomen  vällyt  yllä.  Sitten  me 
marssittiin  peräkkäin  lautakasarmeja  kohden, 
peräkkäin  kuin  "Kainastolaiset  kirkkoon".  Tu- 
limme  vihdoin  seisauksiin  lähelle  kylpyhuonet- 
ta  erään  lautatalon  sivulla.    Ei  maksanut  vaivaa 


24 

koettaa  arvata,  mitä  tuleva  oli,  sillä  se  oli  nun 
uutta  ja  outoa. 

Nyt  alkoi  joukkueen  etupäästä  mennä  poikia 
sisään  ja  pian  sen  jälkeen  alkoi  sieltä  kuulua 
hirveä  kiljunta.  Olin  vähiltä  aiheuttaa  sydäme- 
ni  kulkemaan  oikealle  puolelle,  uteliaasta  her- 
mostuksesta.  Luulin,  että  siellä  vähimmässä  las- 
kussa  survastaan  pistintä  säkeen. 

Pian  kuitenkin  olin  itse  siellä  kiljumassa  jää- 
kylmän  suihkun  alla,  pesemässä  siviili-elämän  to- 
mut  säestäni.  Taas  oli  sen  jälestä  tarkastus  ja 
tarkastava  upseeri  nauroi,  kun  selitin  sydämeni 
olevan  heikon.  ^'Kyllä  sinä  poika  paikkasi  haet 
näin  suuressa  laitoksessa.  —  Seuraava  mies 
esiin!"  Kaikki  kävi  sitten  kuin  koneella  vaan 
ja  minä  näin  parhaaksi  pitää  suuni  kiinni  sy- 
däntaudistani,  etten  joutuisi  pilkan  alaiseksi. 
Aloin  jo  kuvitella,  miltä  näyttäisin  uniformussa. 
—  Uskotko,  Mai  ja,  että  miehelläkin  on  yksi  tur- 
hamaisuus"  —  heillä  kytee  salainen  himo  ja  ihai- 
lu  kultanauhaiseen  sotilaspukuun.  Militarismia 
on  paljon  olemassa  sen  loisteliaisuuden  vuoksi. 
Palaavia  sankareita  jumaloivat  naiset  ja  riemu- 
voittokulkueet  ovat  tuon  miesten  salaisen  peri- 
tyn  himon  ruokkijoita. 

—  Sitten  menimme  taas  jonossa  seuraavalle 
asemalle,  jonka  jo  luulin  olevan  mestauspaikan 
nähtyäni  etumaisen,  paljashartiaisen  miehen 
pantavan  paareille.  Hän  oli  jostain  syystä  tu- 
pertunut.  Pian  jouduin  itse  sisään  ja  näin  siellä 
lääkärin  hirveän  näköisen  instrumentin  kanssa. 
Se  oli  polkupyörän  pumpun  kokoinen  ja  sen 
päässä  oli  neljän  tuuman  kokoinen  piikki,  joka 


25 

kasvoi  pitemmäksi  ja  paksummaksi  sitä  mukaa, 
kuin  lähenin  sitä.  Apulääkäri  pyyhkäisi  sivelimel- 
lä  pikiöljyltä  näyttävää  rohtoa  miehen  vasem- 
man  lavan  päälle,  jonka  jälkeen  myrkkyruisku- 
tinta  pitävä  lääkäri  survasi  tuon  hirveän  piikin 
miehen  lapaan  ja  väänti  sitä  ympäri  armotto- 
masti  —  näin  piikin  muodon  kiemurtelevan  li- 
haksen  alla;  samalla  antoi  hän  nesteen  juosta  lä- 
vistämäänsä  reikään. 

Minusta  edellä  oleva  mies  niinikään  tupertui 
ja  kannettiin  ulos.  Minä  tunsin  itseni  valkene- 
van  ja  löin  tomun  pois  lattialta  kainalossani  ole- 
valla  paidallani,  että  en  likaisi  juuri  pestyä  pal- 
jasta  itseäni.  Suljin  silmäni,  odottaen  iskua. 
Tuskin  tunsin  ^'pikiöljy-sivelintä"  lapani  päällä. 
Seuraava,  jonka  tunsin,  oli  sysäys  kylessäni.  Au- 
kasin  silmäni  ja  kysyin  kummastuneena : 

^'No,  joko  se  nyt  tapahtui?!" 

Lääkäri  näytti  tyhjää  ruiskua  ja  tiuskasi: 
^'Ettekö  tuota  muka  tuntenut!"  ja  antoi  toisen 
sysäyksen,  sanoen  komentavasti :  "Seuraava 
mies!" 

En  tahdo  kerskua,  että  ölen  vahvahermoinen ; 
luulen,  että  tulin  mielikuvituksesta  tilapäisesti 
halvatuksi  enkä  tuntenut,  kun  ora  lävisti  lapali- 
hastani.  Nyt  sen  kyllä  tunnen.  Puolet  komp- 
paniaa  ovat  houruisina  kuumeesta.  "Odottakaa, 
kunnes  saatte  kolmannen  satsin",  sanoi  vanha, 
armeijassa  ennen  ollut  korpraali  ennustavasti. 

Kaikella  on  siltäkin  hyvä  tarkoitus.  Nämät 
ruiskutukset  ovat  vastamyrkkyä  kuumeelle  ja 
malarialle. 

Tuossa  yksi    hourii    kuumeisena,    äkseeraten 


26 

luudanvarren  kanssa,  sähisee,  luullen  olevansa  jo 
Ranskassa:  '^Tuokaa  tänne  Kaiser!  ja  kruunun- 
prinssi,  nun  minä  lopetan  sodan  ja  Henry  Ford 
saa  mennä  hakemaan  'liseillään'  pojat  jouksu- 
haudoista  jouluksi  kotiin!  —  Eläköön  Amerikka 
ja  myöskin  Ashtabula  Harbor!"  —  Sitten  joku 
painoi  hänet  sängylle;  minä  peittelin  ja  hän  vai- 
pui  uneen.  Samassa  sammuivat  valot  barrackis- 
samme.  Me  vietimme  ensimäisen  yön  "kruunun 
huostassa''. 

Suo  anteeksi,  jos  loppu-osa  tästä  kirjeestä  on 
epäselvää,  sillä  luulen  alkaneeni  "nähdä  olemat- 
tomia." 

Sinun  kuumeessa  houriva 

JitssisL 


ERÄS  ^^KYKY-VALINTA". 

Tuntematon  Ystäväni:— 

Kiitos  virkistävästä  kirjeestä;  se  oli  kuin  bal- 
sami  ruumiille  ja  sielulle,  sillä  eilisin  saimme 
kolmannen  vastamyrkkysatsin  ja  puolet  ''aape- 
leita"  ovat  joko  todellisesti  kipeitä  tahi  luulosai- 
raita.  Minä  en  ole  kumpaakaan,  mutta  katsoin 
parhaaksi  pysyä  sängyssä  välttääkseni  tarkas- 
tusta;  minä  näet  en  muistanut  kuurata  ruostu- 
neita  syömävehkeitäni. 

Kuules   Mai  ja!      Minä  ölen   päättänyt  jättää 

kaikki  toiset  tuntemattomat  kirjeenvaihto-tove- 

rit  pois,  paitsi  sinut.    Tietysti  tulen  lähettämään 

kiitoskirjeen   niille   henkilöille,   joiden    osotteita 

löytelin  lahjapaketeista  ja  omenapusseista,  joita 

neitoset  meille  asemilla  jakelivat,  kun  tänne  tu- 

limme.     Sinulle  tahdon  kertoa  kaikki  pienet  ja 

suuret  huomiot  ja  havainnot.  Sinä  kirjoitat  nun 

sydämellisesti,  melkein  äidillisesti,  eikä  minulla 

ole  vieläkään  vähintäkään  aavistusta  ijästäsi  tai 

olosuhteistasi ;  en  välitäkään,  kunhan  vaan  edel- 

leenkin  saan  sinun  rohkaisevia  sanojasi    lukea. 

Kirjoita,  kirjoita  vaikka  joka  päivä!  — -  Kuules, 

minulla  on  nyt  oma  kuvitelmani  sinun  näöstäsi : 

Tahdon  sinua  ajatella  sen  Punasen  Ristin  naisen 

näköisenä,   jonka  kanssa   puhelin    siellä    Kirk- 

woodin  asemalla,  lähtiessäni  leirille  ja  jonka  sil- 

missä  oli  minulle  kyynel  ja  nun  pal  Jon  osanot- 


28 

toa.  —  En  edes  huomannut  ottaa  hänen  nimeään 
ja  osotettaan. . . 

Vai  on  sinulla  veli  leirillä!  Jospa  joskus  hänet 
tapaisin,  nun  tahtoisin  hänen  kanssaan  heti  to- 
veroitua.  Täällä  ei  kyllä  yksiä  samoja  tovereita 
saa  kauaa  nähdä,  sillä  meitä  sekoitellaan  kuin 
erilaatuisia  kahvia,  että  saadaan  uusi,  hyvä 
"brand".  Siten  punotaan  toisiinsa  itä  ja  länsi, 
pohjoinen  ja  etelä.  Monet  eri  kansajuuret  ovat 
edustettuina  samassa  komppaniassa.  —  Kaikil- 
la  vaan  on  nyt  ruskea  puku.  Ainoastaan  piir- 
teistä  ja  murteesta  voi  enää  päättää,  mikä  on 
heidän  alkuperäinen  kotimaansa. 

Täällä  myös  saa  aivot  hyvän  levon,  sillä  kaikki 
käy  konemaisesti  määräysten  jälkeen,  eikä  lain- 
kaan  maksa  vaivaa  koettaa  edeltäpäin  arvata, 
mitä  tuleva  on.  Eilen  ilmoitti  ylikersantti,  että 
j okainen,  jolla  on  kokemusta  fordin  ajamisessa, 
astukoon  kaksi  askelta  eteenpäin.  Noin  puolet 
komppaniaa  astui  käskyn  kuultuaan  erilleen, 
kasvot  kirkastettuina,  että  heitä  kenties  valittai- 
siin  jonkun  everstin  tai  mahdollisesti  kenraalin 
autoa  ajamaan.  ^^Seuratkaa  minua",  ilmoitti 
edelleen  ylikersantti  niille,  jotka  olivat  astuneet 
esiin;  "te  toiset",  jatkoi  hän,  "voitte  seurata 
korpraali  Punkslawinskia . . .  mars!" 

Tulimme  vajan  luo,  jonka  edustalla  seisoi  sa- 
takunta  "viilpaaria"  (työntökärryä) ,  joiden  ai- 
sain  väliin  ylikersantti  nyt  virallisesti  komensi 
pojat,  ilman  että  edes  olisi  vetänyt  suutaan  nau- 
ruun.  ^' Fordin  ajurit"  olivat  siis  valmiina  töihin. 
Me,  jotka  olimme  toisessa  joukossa  korpraali 
Punkslawinskin   komennon    alla,    virnistelimme 


29 

nyt  "fordin  ajureille"  ja  olimme  iloisia,  ettemme 
olleet  antaneet  itseämme  narrata  ja  astuneet 
esiin.  Plan  kuitenkin  saimme  yhtä  suuren  "pit- 
kän-nenän'^  kuin  toisetkin.  Meidät  komennet- 
tiin  poimimaan  kaikki  maassa  olevat  rikat,  tuH- 
tikun  pätkät,  savukkeen  loput  ja  paperit  "viil- 
paareihin",  joita  fordin  ajurit  häpeissään  edel- 
lämme  lykkäsivät.  Ei  siinä  paljon  puheltu  eikä 
naurettu,  vaikka  me  täten  puhdistimme  kymme- 
niä  eekkeriä  leirialuetta. 

Minun  on  ihan  hampaani  kipeät  yhteenpure- 
misesta  siinä  kiukuissani.  Luonto  se  otetaan 
iikalta  pois  täällä.  Parasta  on  vaan  hymyillä  ja 
puristaa  nyrkkiä  taskussaan,  sekä  jättää  koston 
riitaiselle  siviilimaailmalle. 

Sinun  pehmitetty  ystäväsi 

Jicssi  Juhola. 


33 

ventua,  minä  jääden  töljöttämään  siihen,  kui- 
tenkin  juosten  viimeksi  lähteneen  perässä.  Pi- 
meäkin  jo  uhkasi  ja  onnettomuudeksi  ei  tuo  vii- 
meinen  sakki  ollutkaan  omani  —  voi  sun . . . ! 

Jouduin  pimeässä  tuntikausia  etsimään  ka- 
sarmiani,  joita  oli  satoja  yhden  näköisiä  Funs- 
tonin  leirillä.  Kello  oli  jo  yhdeksän  ja  poikain 
tuli  olla  sisällä  ja  valot  sammutettuina.  Minä  po- 
loinen olin  hunnikolla  ja  poissa  iltahuudosta, 
marssimassa  pulsen  kiväärini  kanssa  kylmässä 
syysyössä.  Aloin  jo  uskoa,  että  sota  on  kau- 
heaa . . . 

Mahdoin  tuon  hirveän  aseeni  kanssa  näyttää 
aavemaiselta  huonosti  valaistulla  kadulla,  sillä 
samassa  kuulin  takanani  militaaripolisin  komen- 
tavan  äänen: 

"Seisl" 

Kiväärini  putosi  varpailleni  ja  minä  ikäänkuin 
jäädyin  siihen  paikkaan. 

Militaaripoliisi  käänsi  heijastusvalonsa  kaa- 
meihin  kasvoihini  ja  sitten  maassa  makaavaan 
kivääriini,  jonka  hän  kuitenkin  ensi  silmäyksel- 
lään  huomasi  vaarattomaksi  —  !  —  Hän  komen- 
si  minut  mukaansa  ja  minä  arvasin,  että  nyt  olin 
matkalla  kohden  leirin  "kakolaa'\ 

Sinne  tullessani  jätin  kiväärini  vaistomaisesti 
ulkopuolelle  säästyäkseni  enemmältä  ivalta.  — 
Minulta  pääsi  pieni  "älähdys",  kun  ristikoitu 
"vankikopin"  ovi  jymähti  kalisten  kiinni  jälkee- 
ni.  Olin  ensi  kertaa  elämässäni  kalterien  ta- 
kana. 

He   olivat   hyväntahtoisia    eivätkä   naiiraneet. 


34 

Sanoivat  vaan:  ''Eihän  tuo  voi  sitä  auttaa;  he 
is  a  Vop'  Finn",  tahi  jotain  sellaista. 

Yksi  upseereista  ja  kapteeni  Blomqvist  olivat 
vielä  konttorissa,  kun  saattajani,  jonka  he  lä- 
hettivät  mukaani,  ^'kakolasta"  vei  minut  kasar- 
milleni.  Blomqvist  on  ruotsalainen  ja  hän  nau- 
roi  sydämellisesti  koko  seikkailulle  ja  kysäsi  mi- 
nulta  nauraen: 

"Ölet  kai  lukenut  suomalaisessa  runokokoel- 
massa  "Vänrikki  Stoolin  Tarinoissa''  esitetystä 
suomalaisesta  sotilasjääkäristä,  nimeltä  Sven 
Duuva?"  (Ihmettelin,  ettei  hän  sanonut  Vänrik- 
ki  Stoolin  tarinoita  ruotsalaisten  kansallis-eepok- 
seksi . . . ) 

Sanoin  lukeneeni. 

Kapteeni  Blomqvist  yhä  nauraen  sanol  usko- 
vansa  jälleen-syntymisoppiin  ja  että  minä  muka 
olisin  se  sama  "Sven  Duuva",  vaan  uudessa  ruu- 
mistuksessa. 

En  tietänyt,  josko  nauraa  vaiko  olla  vaan  yk- 
sinkertaisesti  tölmistyneenä,  sillä  tilanne  oli  nun 
kiusallinen. 

Otin  kuitenkin  pulsen  kiväärini  ja  tein  sillä 
"kunnian"  ja  pyyhkäsin  häpeissäni  yläkertaan 
etsimään  sänkyäni  ja  nauttimaan  kipeästi  kai- 
vattua  lepoa. 

No,  olkoon  Sitten ... 

^e  "  Uusi  Sven  Duuva^\ 


UUSI  AMMATTINI. 

Hyvä  Maija: — 

Kiitos  suklaateista,  jotka  sain  tänään.  Mi- 
nulla on  ollut  nun  küre  viime  viikon  ajan,  etten 
ole  ehtinyt  kirjoittaa.  Ölen  kalken  muun  ohella 
käynyt  englanninkielen  iltakoulua  sekä  kokin- 
koulua ...  Se  on  näet  tällä  tavalla : 

Armeija  kun  on  uusi  ja  kun  on  monta  komp- 
paniaa  sekä  rykmenttiä,  nun  tarvitaan  luonnol- 
lisesti  paljon  keittäjiä.  —  Kapteeni  käski  niit- 
ten,  joilla  on  edes  nimeksikään  kokemusta  keit- 
totaidossa,  nousta  seisomaan.  Juuri  siinä  muis- 
tin,  että  olin  jo  poikasena  ollessani  kerran  häis- 
sä  sekottanut  20  gallonan  ryynipuuropataa  ja 
äitiäni  olin  monasti  auttanut  kirnuamisessa  ja 
makkarain  teossa.  —  Nousin  siis  rohkeasti  sei- 
somaan aivan  ensimmäisenä.  Kapteeni  napsaut- 
ti  heti  sormiaan  ihastuneena,  niinkuin  henkilö, 
joka  on  hakenut  piippuaan  ja  vihdoin  löytääkin 
sen  kädestään.  "No,  siihen  virkaan  sinä  oletkin 
kuin  tehty",  virkkoi  hän.  ^'Huomenna  alat  ot- 
taa  keittokurssia  sen  ohella,  minkä  jo  tiedät  ja 
mitä  kokemusta  saat  kyökissä,  johon  menet 
heti.  Neekeri  siviilikokki  kyllä  sinun  pian  opet- 
taa  Setä  Sämin  tavoille",  vakuutteli  hän. 

Minä  olin  näet  ensi  harjoituksien  jälkeen  jää- 
kärien  osastossa;  kapteeni  kai  mahtoi  huomata, 
että   tuo   homma   oli   jotain   luonteeni   vastaista 


36 

ja  asetti  minut  vartioksi,  kiertämään  lankkulä- 
jää  kahdeksi  päiväksi.  Kävelin  kahdessa  päi- 
vässä  kenkäni  puhki  —  viimeiset  kenkäni,  jotka 
ölen  itse  ostanut. 

Ölen  jo  viikon  ollut  kyökissä  jja  ölen  jo  joitain 
lajeja  keittänyt  omin  neuvoini.  Pojat  kyllä  nau- 
roivat  ensimäiselle  leipäputingilleni,  josta  he 
muiden  hedelmien  ja  marjojen  ohella  löysivät 
myöskin  papuja,  jotka  olivat  jääneet  tähteeksi 
edellisestä  ateriasta.  Eilen  aamulla  yritin  tehdä 
pannukakkuja  eli  n.  s.  aamulehtiä  (präiskälei- 
tä).  Olin  sekoittanut  aineen  edellisenä  iltana, 
Pannen  seokseen  myöskin  nousupulveria  ja  se  oli 
tullut  yöllä  pois  pytystä.  —  Kokemuksesta  sitä 
täytyy  kaiken  oppia. 

Eilen  illalla  tapahtui  kaikista  vakavin  erehdys. 

Olin  kiireessä  kaatanut  lihaliemen  sijasta 
saippuavettä  makaroonin  höysteeksi .  . .  Viime 
yön  oli  koko  komppania  sairaana  "sisällis-sota" 
vatsoissaan.  Kaikki  kokit  kutsuttiin  kapteenin 
eteen  tutkittavaksi,  ^^kuka  meistä  on  vakooja"  ja 
on  tahtonut  myrkyttää  armeijan. 

Minä  katsoin  kuitenkin  parhaaksi  tunnustaa 
erehdykseni,  ennenkuin  ehtivät  meidän  vatsam- 
me  sisältöä  analyseerata.  Olin  erehdykseni  huo- 
mannut  liian  myöhään  keksiäkseni  keinon  mitä 
tehdä.  —  Nyt  minulla  on  yksi  pyyntö,  jonka 
tiedän  sinun  hyväntahtoisesti  täyttävän: 

Ole  kiltti  ja  lähetä  minulle  joitain  käytännölli- 
siä  ruokalaji-reseptejä  jokaisessa  kirjeessäsi. 
Nyt  voisit  ensin  lähettää  seuraavat : 

—  Kuinka  voisin  valmistaa   suomalaista  ^^si- 


lakkalaatikkoA"  ilman  eilakoita,  •illä  niitä  täällä 
ei  saa? 

—  Voiko  ^^pumpkin-piirakkaa"  tehdä  porkka- 
noista,  jos  käyttää  vahvasti  mausteita? 

—  Keitin  tänään  papuja  neljä  tuntia,  jonka 
jälkeen  ne  vielä  kalisivat  kuin  kuorma  läkkiasti- 
oita.  Auttaisiko  se  pehmenemistä,  jos  niiden 
kiehuessa  sekoittaisin  pataan  hiukan  sulatettua 
dynamiittia? 

—  Kumpiko  on  parempaa  keitettyjen  vesku- 
nain  mausteeksi,  inkivääri  vaiko  sinappijauhe? 

Tulen  olemaan  uudella  alallani  kiitollinen  kai- 
kista  neuvoista,  joita  vaan  suvaitset  antaa.  Tah- 
don  työni  tehdä  nun  hyvin  kuin  mahdollista.  Sa- 
notaan,  että  ^^tie  miehen  sydämeen  on  vatsan- 
kautta".  —  Tässä  toimessa  ehkäpä  voinkin  par- 
haiten  palvella  uutta  kotimaatani  ja  samalla  voi 
se  tarjota  minulle  monta  seikkailua  ja  tilaisuut- 
ta  tutkia  ihmisluonteita. 

Kuules  Mai  ja,  joku  oli  kuullut,  kun  kapteeni 
silloin  minua  kiusaili  siitä  Sven  Duuvasta  ja  nyt 
kaikki  pojat  kutsuvat  minua  liikanimellä  "Sven- 
duula";  he  eivät  sitä  kuulleet  aivan  oikein. 

Olkoon  menneeksi  sitten  — tästälähin  allekir- 
joitan  kirjeeni  tuolla  liikanimellä,  joka  tuntuu 
vähän  romantillisemmalta. 

Sinun  nokipilkku  nenässä  häärivä  "sweet 
Cookie", 

Sven  Duuva  nuorempi. 


MAJANMUUTTO. 

Mai  ja  Kilttiseni: — 

"Ei  meillä  ole  täällä  pysyväistä  kaupunkia 
.  . .  '^  sanotaan  hyvässä  kirjassa.  Juuri  kun 
olimme  jo  vähän  päässeet  tutustumaan  toisiim- 
me,  nun  tuli  käsky,  että  määrätty  luku  miehiä 
joka  komppaniasta  oli  lähetettävä  tykkiväkeen, 
Camp  Pike'en  Arkansasin  valtiossa.  Minun  ni- 
meni  oli  myöskin  niiden  kymmenen  joukossa, 
jotka  olivat  määrätyt  tykkiväkeen.  —  Tykkivä- 
keen! Ajattele!  —  En  ollut  häävinen  jalkavä- 
essäkään,  mokoman  hupsun  puisen  kiväärini 
kanssa,  ja  nyt  kun  sitten  jouduin  tykkiväkeen, 
nun  minun  on  luultavasti  tehtävä  itselleni  pui- 
nen  kanuuna . . .  ! 

Nun  ikävää  kuin  onkin  erota  tovereista  H 
komppaniassa,  sattui  kuitenkin  nun,  että  uusi, 
erittäin  mieluisa  toverini  Denverista  tulee  yhtä 
matkaa  Camp  Pike'en,  toivottavasti  samaan 
komppaniaan,  mihin  minäkin  joudun.  Hän  on 
suomalainen,  ainoa  kansalainen,  jonka  ölen  tä- 
hän  saakka  leirillä  tavannut.  Hän  on  harvapu- 
heinen,  syvämietteinen,  vaan  helposti  toisiin  so- 
pusuhtautuva  luonne;  siis  vastakohtani.  Hänen 
persoonallisuutensa  on  valtavan  vaikuttava  ja 
seuransa  haluttua.  Hän  ei  koskaan  moiti  turhan 
takia,  vaan  ottaa  kaikki  vastaan  nurkumatta, 
niinkuin  tämä  ainakin  olisi  vaan  kappale  ihmi- 
sen  edeltäpäin  aijottua  elämää. 


39 

Juuri  hänenlaisiaan  sitä  näissä  oloissa  kaipaa- 
kin.  Enin  osa  maassa  syntyneitä,  jotka  ovat  ai- 
na  tottuneet  isänsä  ja  äitinsä  luona  asumaan, 
ovat  luonnollisesti  liian  pikaisia  nurkumaan,  en- 
kä  heitä  siitä  tuomitse.  Se  on  luonnollista  sellai- 
selle,  joka  ei  ole  paljon  maailmata  kiertänyt. 

Toiselta  puolen  kuitenkin  on  amerikalaisilla  se 
ihailtava  puoli,  että  he  väliajoilla  osaavat  lyödä 
kaikki  leikiksi  ja  olla  hilpeitä  ja  huolettomia  ja 
pitää  kaikenlaista  lystiä.  Sivusta  katsoja  luulisi 
heidän  olevan  matkalla  riemujuhlaan  eikä  sota- 
retkelle.  Junamme  vaunujen  seiniin  on  kirjoi- 
tettuna  Jos  minkälaisia  voimalauseita  ja  vitsiä 
Kaiserin  kylvettämisestä,  ^'kun  me  'sinne'  pääs- 
tään".  Ei  kukaan  anna  mielensä  painostautua 
ajattelemalla  tulevain  päiväin  kaameaa  vaka- 
vuutta.  Suomalaisella  on  paljon  oppimista  tuos- 
ta  luontaisesta  amerikalaisesta  ylioptimistisuu- 
desta,  taidosta  hymyillä  silloin,  kun  elämän  ke- 
vät  on  muuttumaisillaan  synkäksi  yöksi  —  aina- 
kin  fyysilliselle  osalle  ihmistä.  Minä  ölen  jo 
monasti,  vaikka  en  ole  vielä  tämän  pitemmällä, 
sairaloisessa  hengessä  kuvitellut  itseni  ruhjou- 
tuneena  pommin  tekemässä  haudassa ...  Uh ! .  .  . 
mutta  mitä  järkeä  on,  että  hautaa  itsensä,  en- 
nenkuin  kuolee?! 

Arvid  toverini  nauroi  lapselliselle  toivomuk- 
selleni  meidän  yksissäpysymisestämme.  ''Elä  si- 
nä  aina  murehdi  turhia",  sanoi  hän.  "Kyllä  si- 
nun  luonnollasi  tutuksi  tullaan",  vakuutteli  hän 
vielä  yhtyessään  peliin,  joka  oli  käynnissä  lat- 
tialla.  Hänellä  näji:ti  olevan  vastustamaton  halu 
"crap    game'iin".      Onneksi    ei    kenelläkään    ole 


40 

senttiä  eli  nikkeliä  suurempaa,  sillä  muuttomme 
sattui  juuri  ennen  maksupäivää  ja  me  olemme 
kaikin  "poikki". 

Ensi  kertaa  elämässäni  matkustan  oikein  pull- 
mannin  vaunussa.  Uni  olisikin  maistunut,  ellei 
alavuoteessa  olevat  olisi  nostelleet  yläsänkyni 
pohjaa  jaloillaan  ja  pitäneet  monen  muunlaista 
meteliä  junan  seisoessa  asemilla,  minne  oli  ke- 
räytynyt  kansaa,  joka  toi  ohikulkeville  ("the 
boys")  kaikenlaatuista  murkinaa.  Sita  oli  ko- 
viksi  keitetyistä  munista  (joiden  kuorissa  oli 
jonkun  tyttöhuitukan  osote  —  ah  sitä  seikkailu- 
kaipuuta)  kananlihavoileipiin  ja  "kuumiin  ta- 
males'iin"  asti.  ^'Hot  tamales"  on  meksikolainen 
herkku  ja  sitä  tarjoilivat  meille  Oklahoman  in- 
diaanit,  entisen  Indian  Territoryn  läpi  mentä- 
essä. 

Olemme  juuri  kulkemassa  kuulun  Arkansasin 
halki,  kohden  Little  Rock  nimistä  kaupunkia, 
jonka  lähistöllä  Camp  Pike  on.  —  Arkansas  on 
muun  muassa  kuuluisa  siitä,  että  siellä  junat  kul- 
kevat  nun  hiljaa,  että  veturin  suojeluslaitteet 
täytyy  panna  junan  perään  estämään  lehmiä 
hyppimästä  junan  päälle.  —  Jokaisella  asemalla 
oli  seisoskelemassa  kamalan  pitkiä  miehiä,  pitkä- 
karvaisia  muuleja  ja  nuuskaavia  naisia  Punasen 
Ristin  päähine  päässään  (viimeksimainitut  kai 
olivat  vaan  antamassa  tyypilliselle  Arkansasin 
maisemalle  sota-aikaista  yhteisvaikutusta).  Pu- 
nasen Ristin  naiset  jakelivat  meille  prenikoita, 
suklaata  ja  paperosseja. 

Kyllä  meistä  sotilaista  on  ruvettu  yht'äkkiä 
hirveästi    pitämään.      Ihan    hävettää.    Olemme 


41 

tulleet  isoiksi  lapsiksi,  joilla  ei  ole  huolta  leivän 
hankkimisesta  nun  kauvan,  kun  setä  Sampalle 
Bostonissa  paistetaan  papuja;  ei  kuolemanpel- 
koakaan,  ainakaan  näennäisesti . . .  Ajetaan  me 
pojat  vaan  kyytillä,  kyllä  valtio  rahdin  maksaa 
—  valtion  talliss'  on  rautainen  orhi  ja  kyllä  se 
juosta  jaksaa. . . 

Tuo  tuli  minulle  vastaavana  mieleeni,  kun  kuu- 
lin  poikain  kuorossa  laulavan: 

^'Good  bye  Broadway,  hello  France...'"  ja 
^'Hail,  hau,  the  gang's  all  here;  what  the  h... 
do  we  carey^^  j.  n.  e. 

Ole  hyvä  ja  kirjoita  taas  pian. 

Sven  Duuva  nuorempL 


EKSYNYT. 

Hyvä  Maija: — 

Kuten  pelkäsinkin,  jouduin  taasen  vieraaseen 
sakkiin.  Junan  saavuttua  Camp  Pike'en  meidät 
eroiteltiin  valtioiden  mukaan.  Meitä  oli  ainoas- 
taan  kaksi  missourilaista  noista  kymmenestä, 
jotka  lähetettiin  tänne  H.  komppaniasta  Funs- 
tonista.  Denveriläinen  toverini  Arvid  nun  muo- 
doin  meni  coloradolaisten  kanssa  jonnekin  muu- 
alle  enkä  kenties  häntä  enää  koskaan  näe. 

Kummallista,  miten  näissä  oloissa  pikiintyy 
tovereihin.  Tuntuu  kuin  olisin  menettänyt  vel- 
jen.  Ei  edes  huomattu  siinä  kiireessä  keksiä  mi- 
tään  keinoa,  minkä  avulla  voitaisiin  toisensa  löy- 
tää. 

Mieleeni  painui  varsinkin  meidän  viimeinen 
puhelumme.  Hän  sanoi,  että  Jos  tahdon  olla  pal- 
velevalla  kannalla  toisiin  nähden  (ottaen  huomi- 
oon  toimeni),  nun  täytyy  minun  ehdottomasti 
panna  itseni  toisen  sijalle.  Esimerkiksi :  — 
Enin  osa  poikia  on  hyvistä  kodeista,  joissa  äiti 
ja  siskot  ovat  heitä  passanneet  ja  palvelleet.  Sii- 
tä  on  nyt  vaan  jälellä  haihtumatoin  muisto.  He- 
rättäppäs  tuo  muisto  aika  ajoin  henkiin,  tilai- 
suuden  sattuessa,  nun  näet  ihmeitä.  Laita  heu- 
le "pöytä  koreaksi",  jotain  kotoista. . .  osaathan 
jo  tehdä  piirakoita?  —  Kysy  itseltäsi,  miten  si- 
nusta  tuntuisi,  jos  oltuasi  kotvan  aikaa  poissa 


4S 

ihmisten  ilmoilta,  naisvaen  seurasta,  saisit  äkkiä 
eteesi  jotain  kotikeittoista,  mieluisasti  pöydälle 
asetettuna.  Tämän  "isokasvuisen  lapsilauman", 
amerikalaisen  armeijan  tunnuslauseena  on 
"When  do  we  eat?!''  —  milloin  me  syömme?  ja 
myöskin:  -'^  Minne  me  täältä  menemme?"  Siinä 
ne  ovat  päähuolet,  jotka  tätä  sakkia  painaa! 
Koeta  tyydyttää  heitä  edellisessä  suhteessa,  nun 
et  tule  sitä  koskaan  katiimaan .  .  . 

Noin  jutteli  muuten  harvasanainen  Arvid  to- 
verini. 

H5rvä,  hyvä!  —  Minä  antaudun! 

Annoin  tykkiväen  kapteenille  Wm.  Hedrick'il- 
le  suljetun  kirjeen,  jonka  olin  saanut  entisej'ä 
kapteeniltani  Funstonissa.  Hän  luki  sen  ääneen, 
ylikersantin  ja  erään  "shavetailin''  (alaluutnan- 
tin)  virnistellessä : 

"Camp  Funston,  Kansas,  Nov.  4.,  191/. 
Captain  Wm.  Hedrick: — 

As  a  soldier  the  hearer  of  this  note  is  an  ab- 
solute zero  hut  shoivs  a  great  promise  as  a  kit- 
chen mechanic.    I  recommend  him  for  such  duty. 

Iver  Blomqvist, 

Captain  Co.  H. 
156  Inf. 

(Arvoisa  kapteeni) : — 

(Sotilana  on  tämä  aavo  täy dellinen  nolla  (!), 
mutta  näyttää  erittäin  lupaavalta  "kyökki-meka- 
nikkona'\    joten    suositan    häntä   tiiohon    tehtä- 

vään.) 


44 

Istu  ja  pala!  —  Minäkö  en  muka  kelpaisi  heu- 
le sotilaana!?  Miksi  eivät  he  sitte  anna  minuUe 
potkua  täältä !  ? 

Purin  ison  haavan  huuleeni,  tein  "kokokään- 
teen"  vasemmalla  jalalla,  melkein  sekaantuen 
töppösiini.  Sitten  tein  "kunnian",  joka  näytti 
pikemmin  "pitkännenän"  näyttämiseltä.  Sain 
käskyn  alkaa  virkani  uudelleen  huomisin. 

Sinun  ^^katajaan  kapsahtanuP^  Sven  Duuvasi, 


KARANTEENISSA. 

Kiltti  Maija:— 

Nyt  me  jouduttiin  oikein  ^^pannaan"  ja  hen- 
gelliseen  "inkvisitsiooniin!"  —  Olemme  jo  olleet 
täällä  kaksi  pitkää  viikkoa  ja  nyt  vasta  ölen  löy- 
tänyt  Arvidin . . .  myöskin  karanteenissa !  Tääl- 
lä nimittäin  raivoavat  kulkutaudit,  joita  koete- 
taan  eristämisellä  estää  leviämästä.  —  Kai  te 
näistä  siellä  maailmassa  tiedätte. 

Ensiksikin  tahdon  sydämellisesti  kiittää  kir- 
jeistä,  joita  ölen  saanut  viiteen  asti.  Ölen  iloi- 
nen,  että  sinä  ölet  saanut  sellaisen  tahdon  ja  tai- 
don  kirjoittaa  nun  kauniisti  minulle  mierolaisel- 
le.  Lupaan  koettaa  jakaa  sitä  hyvyyttä  ja  läni- 
pöä,  jota  kirjeesi  hehkuvat,  muillekin  täällä.  Toi- 
meni  ohella  voin  monella  eri  tavalla  kehittää 
ihanteitasi  töiksi.  Useat  pojista  ovat  ainoastaan 
lievästi  sairaana  ja  minä  ölen  koettanut  saada 
heille  jotain  lämmintä  kyökistä,  varsinkin  sil- 
loin,  kun  minulla  on  vapaata,  nimittäin  joka  toi- 
nen  jälkeenpuolinen.  Joitakin  on  sairaalassa,  jon- 
ne  minä  illan  tullen  juoksen  (vahtien  välitse) 
viemään  heille  kotoa  saapuneet  kirjeet  y.  m.  s. 
Kerran  saivat  minut  kiinni,  kun  olin  viemässä 
sitruunalientä  toverille,  joka  oli  eristyksessä 
tuhkarokon  takia.  Pääsin  kuitenkin  luikkimaan 
takaisin,  kun  olin  selittänyt  "tärkeän"  asiani  hiu- 
kan  kyyneleisellä  äänellä.     Vartija  nauraen  sa- 


46 

noikin,  ettei  armeijan  sääntöjä  tarvitse  kaikkia 
kirjaimellisesti  noudattaa  —  se  on,  Jos  voipi 
kunniallisesti  puikkia  niiden  välitse . . .  En  kyllä 
lainkaan  pelkää  moisten  pikkulasten  tautien  tar- 
tuntaa;  minä  tahdon  jotain  muodissa  olevaa,  ku- 
ten  esimerkiksi  ^^appendicitis",  tai  en  ollenkaan, 
hah,  haa. . . 

Kuules  Maria,  miksi  olit  nun  innostuniit  nii- 
nun  viime  kirjeessäni  mainitsemasta  Arvid  to- 
veristani?  Senkötähden  että  hänellä  on  sama  ni- 
mi  kuin  velipuolellasi?  —  Et  kuitenkaan  sano- 
nut,  tunnetko  hänet  tai  ei,  etkä  sitäkään,  onko 
hän  armeijassa  tai  ei  —  Enhän  minä  vaan  nyt 
ala  tulla  hyljätyksi?  —  Minä  tulen  tekemään 
hänelle  kaiken,  minkä  oma  veljensä  tekisi,  vaik- 
ka  et  olisi  pyytänytkään,  sillä  minä  pidän  pal- 
jon  hänestä.  Ymmärrän,  että  sinä  ölet  nun  jalo 
ja  rakastat  koko  maailmaa  —  sen  riiteleviä  ja 
taistelevia  ihmislapsia,  niinkuin  minäkin  rakas- 
tan  nykyistä  maailmaani;  ei  sen  tähden,  että 
ölen  myötätuntoinen  millekään  militaristiselle, 
mutta  koska  kohtalo  on  meidät  tänne  johdatta- 
nut,  nun  tahdon  minä  ainakin  tehdä  voitavani 
palvellen  lähimmäisiäni.  Samalla  en  voi  olla 
huomaamatta  kummallista  haltioitumista,  jotain 
vastustamatonta  pyrkimystä  syöstä  johonkin 
häämöittävään  vaaraan  joka  kerta,  kun  iltasin 
soitetaan  "Star  Spangled  Banner"  ja  tähdet  ja 
viirut  lasketaan  vakavan  juhlallisesti  alas  lippu- 
tangosta.  Se  on  luullakseni  vaan  ohirnenevää 
tunteellisuuteni  haltioitumista,  jonka  isänmaalli- 
set  luennot,  puheet  ja  laulut  ovat  aikaansaaneet. 
Tahdon  kuitenkin  olla  senkin  suhteen  antautu- 


I 


47 

valla  kannalla  —  ölen  sen  kenties  velkaa  uudelle 
kotimaalleni. 

Kuules,  ovatko  kaikki  ihmiset  muuttuneet 
yht'äkkiä  itsekkäistä  maallista  omaisuutta  haali- 
vista  olennoista  "laupeiksi  samarialaisiksi?"  — 
Me  saamme  tänne  Jos  minkälaisia  lähetyksiä, 
syötävää  ja  vaatetusta.  Kaikki  makeiset  ja  muut 
senlaatuiset  jaetaan  sakin  kesken,  kuten  aina- 
kin  saman  perheen  jäsenille  —  Kissa  yksin  saa- 
liinsa  syököön,  vaan  emme  me.  Kuinka  voimme- 
kaan,  te  laupiaat  samarialaiset  siellä  ja  me  re- 
formeeratut  pahat  pojat  täällä,  yhäkin  ajatella 
ja  valmistella  sotaa?  Jospa  ihmiskullat  sen  jäl- 
keen,  kun  tämä  temmellys  on  itsensä  loppuun 
polttanut,  jäisivätkin  kaikki  sellaisiksi,  kuin  mitä 
heidän  nyt  kuvittelen  olevan.  —  Nun,  rukoilkaat 
sen  puolesta  mutta .  . .  älkäätte  unhottako  kir- 
joittaa  pojille! 

Kerron,  kuinka  löysin  toverini. 

Olin  Y.  M.  C.  A.  agentille  antanut  Arvidin  ni- 
men  ja  osotteen;  Nuorten  Miesten  Kristillinen 
Yhdistys  lähettää  nimittäin  tänne  kasarmiin 
miehen  pitämään  jumalanpalveluksia  sekä  pieniä 
illanviettoja.  Me  emme  saa  karanteenista  men- 
nä  ^'Y"  haalille,  missä  me  luonnollisesti  olisim- 
me  vaarassa  tartunnalle. 

Hiivin  kuitenkin  tänään  iltapuoleen  Y-agentin 
osottamaan  paikkaan  ja  pääsin  sinne  onnellises- 
ti,  joutumatta  välillä  "kakolaan".  Mutta  voi  su- 
rua!  Minä  en  saanut  mennä  kahtakymmentäviit- 
tä  jalkaa  lähemmäksi  taloa,  jossa  hän  oli.  Suuri 
pyövelin  näköinen  entinen  cowboy  ojensi  kylmäs- 
ti   pistimen   poikittain   eteeni   minun   yrittäessä 


48 

juosta  Arvidia  vastaan,  puristaakseni  hänen  kät- 
tään  ilosta,  että  hänet  viimeinkin  löysin.  Hän  ei 
sallinut  toverini  tulla  viittätoista  jalkaa  lähem- 
mäksi  minua.  Tuo  vaan  enensi  haluani  saada 
antaa  hänelle  lämmintä  kättä  ja  jutella  hänen 
kanssaan  asioista,  joista  en  voi  toiskielisten 
kanssa  tyydyttävästi  puhella.  Sydän  oli  täynnä 
jotain  outoa  pakotusta,  etten  tuossa  muistanut, 
mistä  puhua.  Samassa  ilmestyi  ovelle  ankaran 
näköinen  kokki  suuren  lihapuukon  kanssa  ja 
huusi  Arvidille: 

"'Double  time'  to  the  kitchen  to  finish  the  pot- 
atoes:^  (Hopusti  kyökkiin  perunoita  kuori- 
maan) . 

Arvasin,  että  toveri  raukka  oli  rangaistuksek- 
si  jostain  joutunut  viikoksi  kyökkiin.  Mennes- 
sään  hän  sai  kuitenkin  sanotuksi,  että  hän  on 
aivan  kuitti  rahasta  eikä  tunne  ketään,  jolla  si- 
tä  olisi.  Pahaksi  onneksi  on  Arvid  tupakka- 
mies  ja  luonnollisesti  kärsii. 

Ehkä  huomispäivä  tuo  keinon . . .  Terveiset  lä- 
hettää 

Sven  Duuva  nuorempi. 


TERVETULLUT  ^^KYMPPI''. 

Kilttiseni : — 

Älä  haaskaa  sääliäsi  minua  kohtaan.    Huoma- 
utan  siitä  ennen,  kuin  selitän  asian. 

Kaksi  päivää  senjälkeen,  kuin  löysin  Arvidin 
ja  toivoin,  että  jotain  tulisi  tapahtumaan,  joka 
lieventäisi  rahapulaamme,  sain  eräältä  tuttaval- 
tani  kirjeen  ja  sen  sisällä  kymmenen  dollaria  ja 
50  centin  edestä  postimerkkejä.  Känelle  olin 
viisi  vuotta  sitten  sen  lainannut  Duluthissa  ja 
hän  kai  arveli  minun  sitä  nyt  tarvitsevan;  — 
oikein  arvasi.  Apu  oli  siis  aivan  lähellä  hädän 
ollessa  tuntuva ;  —  täytyy  alkaa  uskoa  sellaisiin 
asioihin,  joille  ei  ole  ennen  tullut  vakavampaa 
huomiota  lainanneeksi.  Toivoin  nun  hartaasti, 
että  voisin  auttaa  sentitöntä  toveriani  karan- 
teenissa. 

Juoksin  siis  sinä  samana  iltana  viemään  Arvi- 
dille  viitosen,  jonka  hän  ilostuneena  vastaanotti 
ulkona  kävelevän  sotilasvartion  välityksellä.  Tie- 
to  siitä,  miten  iloinen  hän  oli  vedellessään  sau- 
huja  ostamistaan  savukkeista  oltuaan  hetken  la- 
kossa,  on  tietystikin  minun  omaa  mielikuvitus- 
tani,  silti  varmaa,  vaikkakaan  en  itse  tupakoi. 
Iloitkoon  kukin  omalla  tavallaan;  —  voinenhan 
tuonnempana  ehkä  omalla  käytökselläni  häntä 
vähän  ref  ormeerata . . . 

Tulin  iloisena  omaa  kasarmiani  kohden,  vai- 
puneena  .ajatelmiin   hauskasta   reisustani,    enkä 


50 

huomannut  vastaantulevaa  alaluutnanttiani. 
Hän  keksi  minut  ja  ärjyi  vihaisesti : 

"Vai  sinä  karanteenia  rikkomassa!  —  You  are 
under  arrest!  (Ölet  vangittu!) 

Taaskin  kakolaan!  ajattelin. 

Jälestäpäin  ei  minua  kuitenkaan  tuomittii  ka- 
kolaan, koska  palvelustani  kyökissä  kipeästi  tar- 
vittiin.  Minut  vaan  tuomittiin  puhdetöiksi  har- 
jan  kanssa  porstaamaan  rappusia  sekä  lautaisia 
sivukäytäviä,  7:stä  9:ään  illalla.  En  ole  voinut 
ennen  kirjoittaa,  mutta  päätin  tänä  iltana  sen 
tehdä,  koska  ölen  nyt  tuosta  alentavasta  rangais- 
tuksesta  vapaa  seitsemän  päivää  kuurattuani. 
Laskin,  että  ölen  porstannut  puhtaaksi  noin  kaksi 
mailia  käytäväpituutta.  —  Olisi  siis  ottanut 
noin  230  vuotta,  Jos  olisi  pitänyt  porstata  nun 
pitkältä  käytävää,  että  olisi  ylettynyt  kerran  maa- 
pallon  ympäri.  —  Olin  kyllä  tuon  rangaistuksen 
ansainnut  ja  siksi  minua  vaan  naurattaa.  "Opik- 
si  koiralle  kylmä  sauna",  sanotaan  ja  kyllä  se 
nun  on,  että  luulot  täällä  otetaan  pahemmaltakin 
pois  kuin  minulta. 

Pojat  olivat  nun  kilttiä,  etteivät  tässä  masen- 
nuksen  tilassani  jääneet  minua  ohitsemennes- 
sään  töllistelemään  ja  ivaamaan.  Ajattele,  kuin- 
ka  jaloiksi  he  ovat  tulleet!  Tällainen  käytös 
nuorilta  pojanhutikoilta  ei  olisi  siellä  siviilimaa- 
ilmassa  mahdollista,  eikä  luonnollistakaan. 

Ölen  taas  iloinen,  että  rangaistus  on  kärsitty 
ja  saan  ruveta  uudelleen  tutkimaan,  miten  saisi 
^'krinkulan"  onnistumaan  näin  kylmällä.  —  Juu- 
riharja  raukka,  jolla  irvissä  hampain  käytäviä 
hankasin,   on  aivan  loppuun  kulunut;  sekin  to- 


51 

distaa,   että  ölen  sanotun  ahväärin    toimittaniit 
omantunnon  mukaan  (!) 

Valot  ovat  sammutetut  talossamme,  joten  mi- 
nun  on  tätä  epistolaa  kyhättävä  komppanian  kyl- 
pylaitoksessa,  joka  on  koko  j^ön  valaistuna.  .,  Si- 
nun  täytyy  antaa  minulle  anteeksi  tämä  kamala 
kirjoituspaperi,  jota  vedän  tuosta  rullalta.  .  . 
Minä  en  ole  voinut  hankkia  itselleni  paperia, 
karanteenissa  kun  ollaan  ja  aikani  kun  oli  tavat- 
tomasti  ylösotettu  porstaamisen  kanssa. 

Nyt  jätän  hyvästi  ja  lupaan  taas  pian  kirjoit- 
taa,  koska  sain  niitä  postimerkkiäkin.  —  Koetan 
tulla  oikein  hyväksi  ja  pelkääväiseksi  esivaltaa 
kohtaan,  enkä  rikkoa  tärkeitä  säännöksiä. 

Sinun  pieni  hupsu  Sven  DuuvasL 
Lisäelmä : — 

Tanne  muuttaessa  jjäi  herjausnimeni  Fun- 
stoniin  ja  siksi  ölen  tästälähin  allekirjoittava 
kirjeeni  vanhalla  tutulla  nimellä 

Jussi. 


"HAH  HAA...'' 

Enpä  tietystikään  välitä  yhtään  mitään  ijästä- 
si,  arvelen  vaan  sen  olevan  tuossa  19  ja  75  vuo- 
den  välillä .  .  .  Nun,  se  villainen,  käsinkudottu 
liivi  oli  kuin  tehty  minulle.  Tuhannen  kiitosta! 
Onkin  ollut  jo  koko  kylmä  näin  etelän  ilmastok- 
si  ja  kasarmit  ovat  hatarat,  kesämaan  tapaan 
rakennetut.  Sairastustapaukset  ovat  tuntuvasti 
lisääntyneet,  muun  muassa  tulirokkoa  ja  keuh- 
kokuumetta  on  ilmestynyt.  Karanteenista  pää- 
semisestä  ei  ole  toivoakaan  ennen  kevättä.  Vasta 
on  joulukuu. . . 

Minun  sänkytoverini  sairastui  tulirokkoon  ja 
minut  luonnollisesti  tuomittiin  varmaksi  seuraa- 
vaksi  uhriksi,  vaan  ei  ole  näkynyt,  ei  kuulunut 
rokkoa,  vaikka  on  jo  muutamia  päiviä  siitä  ku- 
lunut,  kun  hänet  vietiin  sairaalaan.  Parittain 
nukkuminen  on  nyt  virallisten  puolelta  lopetet- 
tu,  että  tartunta  vähenisi.  —  "Ei  tauti  tartu  ei- 
kä  rutto  rupee.  . ."  j.  n.  e. 

Säälin  poikaraukkoja.  Ikävissään  kun  tuossa 
värjöttävät  haalean  lämmitysvehkeen  ympärillä, 
ovat  he  helposti  alttiina  kaikenlaisille  taudeille 
ja  vaikutuksille ;  vertaavat  kotinsa  mukavuuksia 
tämän  "Eevattoman"  lautakylän  vajanaisuuk- 
siin.  Kun  kuulevat  jonkun  uuden  taudin  ilmes- 
tymisestä  leirillä,  —  seuraavana  päivänä  on  se 
heillä  jo  säessään. 


53 

Minä  poika  teen  ilon  "ihestäni"  ja  punatuk- 
kaisesta  kersantistani  ja  siinä  ohukaisia  aami- 
aiseksi  paistellessani,  kukkojen  aamuvirttään 
vedellessä  laulelen  näin : 

"...  minä  poika  nopsa  olin  hoksaamaan, 
mihin  hiileen  puhaltaa; 
Maija  ei  saanut  suustaan  halaistua  sanaa, 
vaan  laittoi  kahvia . . . 

^^Nyt  mä  annoin  Maijdlle  sen  sormuksen, 
jota  vuoden  kannoin  taskussain; 
Maija  lupas*  ikuisesti  olla  omanain  — 
—  Kun  on  ens'  vuoden  helluntai, 
Jos  on  kaunis  sunnuntai . , .  ^ 
Pidän  pienen  piknekin  kiltin  Maijani  kanssa^\ 

Nyt  koska  herkesin  tässä  hupsuilemaan,  ker- 
ron  sinulle,  miten  onnistuin  vihdoinkin  saamaan 
nuo  pelätyt  lauantai-tarkastukset  vähän  siedettä- 
vämmiksi.  Ne  ovat  olleetkin  tähän  saakka  hir- 
veitä.  Vaikka  me  kolme  kertaa  päivässä  olemme 
porstanneet  kyökin  lattian  sekä  kuuranneet  pa- 
dat  ja  pannut,  kunnes  ne  kiiltävät  hymyilevänä 
kuin  "Naantalin  aurinko",  nun  siitä  huolimatta 
ovat  tarkastavat  everstit  ja  majurit  löytäneet 
vikoja  kyökkimme  talouden  hoidossa.  Kerran  he 
eivät  (kiukukseen)  löytäneet  mitään  näennäistä 
epäkohtaa  ja  eversti  Carmikael  jo  melkein  antoi 
arvonumeron  100%,  mutta  kai  hän  lopuksi  kui- 
tenkin  arveli,  että  tuo  olisi  liian  suuri  Iah  ja  nah- 
kapojille  ja...  (!)  ottaapas  tuo  ja  komentaa 
meidät  kokit  näyttämään,  jos  alusvaatteemme 
on  milloin  viimeksi  pesty.  —  Voi  meitä!  —  Kol- 
mella  kokilla  oli  vallan  kamalan  likaiset  alus- 


54 

vaatteet;  minulla  sattui  olemaan  ylläni  villainen 
uimapuku,  jota  olin  öisin  käyttänyt  estääkseni 
koipeni  kylmettymästä  polvia  ylemmäksi,  Jos  ni- 
mittäin  sattuisin  potkimaan  pois  peittoni. 

''Te  'gosh  darn'  farmarit  ja  pesemättömät 
hyenan  penikat!-'  kiroili  raivostunut  eversti  Car- 
mikael.  Kääntyen  kapteeni  Hedrick'iä  kohden 
jatkoi  hän  kuin  miniatyyri  iikkosen  ilma: 

^'Kokkisi  ovat  kaikki  isoja  sikoja,  sanon  mi- 
nä";  Sitten  kääntyen  minuunpäin  jatkoi:  '4u- 
kuunottamatta  tuota  pientä  porsasta ..." 

Eversti  siis  merkitsi  kyökkimme  arvonumeron 
alas  75:teen  prosenttiin.  Se  olisi  mennyt  vielä 
sitäkin  alemmaksi,  Jos  hän  olisi  hiiomannut,  ettei 
minim  leukani  ollutkaan  ajeltu  sinä  aamuna. 
Olin  vaan  sivellyt  vähän  ihopuuteria  sängen 
päälle,  küre  näet  oli,  lauantai  aamulla.  —  Hah, 
haa-aa,  ajattelin,  kun  eversti  oli  mennyt  ja  sain 
vetää  housuni  takaisin  uimapukuni  päälle. 

Sitten  toisella  kerralla  tapahtui  nun,  että  olin 
tehnyt  25  lemonpiirakkaa  sunnuntaiksi  ja  ne 
nyt  hymyilivät  pöydällä  rivissä,  ruskotettuine 
^^froostinkeineen",  kun  eversti  Carmikael  ponte- 
van  ankarana  astui  sisään  toimittamaan  taval- 
lisen  viikkotarkastuksensa.  Silmänsä  säihkyivät 
ennakkokiukusta,  kuin  Vesuviuksen  kraaterin 
keskus,  meidän  hypätessä  silmänräpäyksessä 
'^smirnaan".  Toiset  virkaatekevät  seurasivat 
everstiä  pyyhkästen  ikkunain  raameja  ja  har- 
voin  käytetyitä  näkkileipäpannuja,  siten  etsien 
mahdollisesti  löytyviä  kärpäsen  raatoja.  He  ei- 
vät  unhoittaneet  nuuskia  kaappiamme,  joka  hei- 


55 

dän   nenänsä   kippuroimisesta   päättäen  tuoksui 
epäsuloiselta. 

Seurasin  pelosta  palavin  silmin  everstin  kier- 
rosta  ja  nyt  huomasin,  että  hänen  kasvonsa  al- 
koivat  jostain  syystä  ihan  ilmissä  kirkastua 
ja  hänen  suunsa  puhjeta  hymyilyyn,  aivan  kuin 
aurinkoa  seuraava  Kansasin  auringonkukka. 
Katseensa  näytti  olevan  naulattuna  lemonpiira- 
kan  viehkeään  "froostinkiin." 

Sanol  olevan  "hauskan  tutustua"  ja  pyysi  kap- 
teenilta  lupaa  saada  maistaa.  Kapteeni  viittasi 
nyt  minua  sitä  leikkaamaan.  Kuin  pelästynyt 
kaselli  loikkasin  nyt  notkeasti,  vapisevin  veitsin 
leikkaamaan  everstille  hyvän  kolmanneksen  tuo- 
ta  herkkua,  jonka  hän  "popsi"  ilmeisellä  nautin- 
nolla.  Minä  luonnollisesti  odotin  toverillista  "ri- 
tarilyöntiä"  olalle  ja  onnittelin  itseäni,  että  olin 
tuon  konstipiirakan  oppinut  tähän  mennessä  te- 
kemään,  ettei  käynyt  niinkuin  ensimäisen  lemon- 
piirakan  kanssa,  jonka  olin  "omasta  päästäni" 
tehnyt  noin  kuukausi  sitten :  —  Vaikka  leikkelin 
yhteen-ainoaan  piirakkaan  kokonaista  yksitoista 
lemonia,  ei  kapteeni  ('/silkkisuoli")  kuin  kerran 
haukkasi  ja  pötki  suu  vinossa  ulos,  mutisten: 
''  Sota  on  sotaa ..." 

Everstin  ahmiessa  "taideteostani"  antoi  hän 
toisten  alempien  upseerien  vaan  pintapuolisesti 
tarkastaa  pajamme  sekä  katsoa  kynsiemme  alus- 
tat.  Siitä  lähtien  ölen  tehnyt  lemonpiirakkaa 
j  okainen  lauantai ,  että  nuo  pelätyt  lauantaitar- 
kastukset  ovat  muodostuneet  odotetuiksi  käviäi- 
siksi.    Eversti  puhuttelee  meitä  ihan  risti-nimil- 


56 


lamme  ja  lystikkäästi  kyselee,  ovatko  minun  esi- 
isäni  olleet  leipureita,  j.  n.  e. 

Hyvästi  siis.      Nyt  koetan  päästä  tapaamaan 
Arvidia,  jos  suinkin  onnistun. 

Jussi, 


TARTTUVAA!  —  PYSY  POIS! 

Suurisieluinen  Ystäväni : — 

Arvid,  oiva  toverini  on  tällä  välin  sairastunut 
keuhkokuumeeseen  ja  viety  leirin  sairaalaan.  Tu- 
lin  hänen  kasarmiltaan  raskain  mielin,  ei  tietäen 
mitä  tehdä.  Kuitenkin  päätin  ensinnä  mennä 
sairaalaan  katsomaan,  kuinka  hän  voi,  tai  onko 
hän  elossa. 

Sairaala  on  avoinna  vierailijoille  kello  nel- 
jään,  siis  pari  tuntia  aikaa  vielä.  Laitos  oli  puo- 
len  tunnin  kävelymatkan  päässä,  eristettynä 
suuren  tammimetsän  keskellä,  jonne  eivät  leirin 
melskeet  kuuluisi. 

Kepein  askelin  nyt  tuonne  riensin,  mutta  sin- 
ne päästessä  minulle  selitettiin  konttorissa,  että 
toverini  oli  tarttuvien  tautien  osastossa  enkä  siis 
nun  ollen  voisi  häntä  puhutella.  Kuitenkin  — 
hätä  keinon  keksii. 

Vähän  aikaa  katseltuani  löysin  tarttuvien  tau- 
tien osaston,  jonka  ovenpielessä  nojasi  taulu, 
jossa  seisoi  "Contagious  —  Keep  off!"  (Tarttu- 
vaa  —  Pysy  pois)  —  Nyt  olin  pulassa.  Minun 
oli  nyt  kuitenkin  nähtävä  toverini  vaikka  miten. 
Jospa  voisit  ymmärtää  tuon  sanan  "pal"  (tove- 
ri)  merkitystä  näissä  oloissa!  Se  on  nun  paljon 
tahi  enemmän  kuin  sisko  tai  veli  siellä.  Ystä- 
vyys  ja  uhraavaisuus  mikä  täällä  on  syntynyt,  on 
puhdasta  kuin  kulta.  Tällaiselle  toveruudelle  pal- 


58 

veluksen  ja  uhrauksen  tekeminen  on  ihaninta 
nautinloa,  jonka  edestä  mielellään  antautuu  mi- 
hin  vaaraan  hyvänsä. 

Siispä  otin  ja  kaadoin  tuon  varoitustaulun 
kauniisti  portaille,  kirjoituksen  puoli  alaspäin, 
että  voisin  kiikkiin  joutuessa  sanoa,  etten  ole 
sitä  nähnyt.  En  silloin  ajatellut,  että  täten  saat- 
taisin  minun  komppaniani  toverit  vaaraan  tar- 
tunnalle.  Ei  edes  juolahtanut  mieleenikään,  että 
tuo  pieni  juoni  olisi  ollut  rikos,  vaan  ajattelin  sen 
vaan  turhantarkaksi  säännökseksi,  koska  en  mu- 
ka  itse  pelännyt  tartuntaa. 

Astuin  rohkeasti  sisään  ja  olin  heti  lyhyen  käy- 
tävän  läpi  mentyäni  sairashuoneessa,  jossa  oli 
noin  kaksisataa  sairasta. 

Varmuudella,  aivan  kuin  itsestään  löysivät  sil- 
mäni  heti  Arvidin.  Näin  ainoastaan  yhden  hoi- 
tajattaren  etäammällä  ja  muutamia  sotilasapulai- 
sia,  joilla  oli  uniformut,  kuten  minullakin  .  — 
Mahtoiko  sairaanhoitajatar  ensin  luulla  minua 
apulaiseksi,  en  tiedä;  kuitenkaan  ei  hän  heti  tul- 
lut  katsomaan  ja  minä  olin  jo  Arvidin  luona  tie- 
dustamassa  vointiaan. 

^^Hyvä  Jumala",  huusi  hän  juostessaan  peläs- 
tyneenä  luokseni  —  "mitä  teette  täällä?  Tohtori 
on  saapuva  sisään  kymmenen  minuutin  kulut- 
tua  ja  silloin  olette  hukassa;  olette  joutuva  syyt- 
teeseen.  Mitä  oikeutta  on  teillä  tulla  tänne  hake- 
maan  taudin  basilleja  ja  siten  saattamaan  vaa- 
raan satoja  toisia  ympärillänne !  Ettekö  nähnyt 
varoitustaulua?    —  Pois  heti!'' 

^'Toverini  Arvidin  äiti  murehtii  kotona,  kun  ei 
saa  kirjettä",  ennätin  sanomaan  katkonaisesti.  — 


59 

Tuossa  samassa  tunsin  hänet  suomalaiseksi  sai- 
raanhoitajattareksi,  jonka  olin  tuntenut  Duluth'- 
issa . . . 

^'Selma!  Elä  suutu  nyt!  —  Mika  Luojan  lyk- 
ky,  että  se  olit  sinä",  sain  sanoneeksi,  ennenkuin 
Selma  oli  apulaisten  kanssa  sysännyt  minut  ulos. 
OJin  jo  etäämmällä,  kun  hän  huusi  jälkeeni  por- 
tailta : 

"Velvollisuus  ennen  kaikkea.  Tiedätkö,  että 
rikot  valaasi,  Jussü?  Kuletat  tautia  tovereillesi 
ja  pian  ölet  ehkä  itse  täällä.  —  Kuitenkin,  voit 
puhua  tänne  telefoonilla  ja  sitten  kirjoittaa  to- 
verisi  äidille.  Täältä  ei  saa  kukaan  kirjoittaa, 
sillä  siten  voisi  tauti  vielä  levitä  leiriltä  uloskin. 
Lupaan  pitää  hänestä  parhainta  huolta.  Mene!" 

''Ole  nun  hyvä  ja  tiedota  minulle  telefoonitie- 
tä  — :teen  Artileryyn,  jos  mitään  erikoista  ta- 
pahtuu",  sain  vielä  sanotuksi,  ennenkuin  Selma 
sulki  Oven. 

Kuinka  ajattelematon  enkö  ollutkin!  Yhdestä 
huolehtien  ölen  kenties  saattava  satoja  vaaraan. 
Ajattelin  vaan  toveriani  ja  hänen  äitiään..., 
mutta  onhan  kaikilla  toisillakin  äiti .  .  . ,  minul- 
lakin. 

Konemaisesti  seurasin  hämärältä  viivalta 
näyttävää  tietä  takaisin  kasarmiini.  Omatunto- 
ni melkein  soimasi  minua  petturina  tovereitani 
kohtaan.  Tunne-elämäni  sitävastoin  salli  joitain 
myönnytyksiä  lohduttaen  minua  sillä,  että  olin 
tahtonut  jollekin  tehdä  palveluksen,  harkintaky- 
kyni  hiukan  horjahtaen. 

Ölen  taas  onnellisesti  kasarmissani.  Vartio 
käy   verkalleen   talomme    ympäritse .  .  .     tuntuu 


60 

nun  turvalliselta.  —  Korkeampi  vartio  liidelköön 
kasarmimme  ympäri  ja  estäköön  taudin  ja  sur- 
man  meitä  väijymästä. 

Ölen  kirjoittanut  Arvidin  äidille  seuraavan 
kirjeen : 

'^Hyvä  Mrs,  Lind: —  Älkää  murehtiko  pojas- 
tanne  Arvidista,  vaikka  ette  saanekaan  häneltä 
säännöllisesti  kirjeitä,  Hän  on  mitä  parhaim- 
massa  hoidossa  leirin  sairaalassa.  Hänen  hoita- 
jattarenaan  on  eräs  heimosisko  Duluthista,  joka 
ihminen   on   lähdlä   enkeliä  jaloudessaan . . . 

^'Olin  Arvidia  tänään  katsomassa.  Hän  voi 
hyvin,  vaan  ei  saa  hetkeen  aikaan  teille  itse  kir- 
joittaa,  koska  tartunta  olisi  kirjeenkin  kautta 
mahdollista . . .  Säännöt  eivät  salli  sairaiden  kir- 
joittaa  kotiin  sen  vuoksi.  —  Kirjoitan  wudelleen, 
kunhan  taas  käväsen  häntä  telefonitse  puhutte- 
lemassa.  —  Arvid  on  kunnon  poika  ja  hänen  äi- 
tinsä  voi  olla  ylpeä  hänestä.  —  Kirjoittakaa  hä- 
nelle  useinV^ 

Toi  von,  että  nuo  muutamat  hajanaiset  rivit 
rohkaisisivat  hänen  äitikultaansa  kestämään 
kuorman,  minkä  sota  on  hänenkin  hartioilleen 
jättänyt. . 

Johannes  . 


JOULU-ILO  •—  YLIN  ILO. 

Kilttiseni : — 

Tässä  kirjeessä  ei  ole,  Maija  kulta,  surun  pa- 
laa!  Tänään  on  Joulu!  Me  olemme  kaikin  lap- 
sia  kerran  vielä.  Kaikin  me  saimme  sylillisen 
postia,  kirjeitä  ja  paketteja  —  sukkia  ja  suklaa- 
tia!  Uneksin  koko  yön  kalkkunoista  ja  karpa- 
lohyytelöstä.  Meillä  oli  200  naulaa  kalkkimakuk- 
koja  paria  sataa  miestä  varten.  Tämä  ei  ole 
enää  sotaa!  Tämän  joulun  muistan  vielä  seu- 
raavana,  jos. . . 

Miksi  sinä  kirjoitit  nun  oudosti  Arvidin  äidin 
Mrs.  Lindin  suhteen?  Tunnetko  sinä  hänet? 
Sallisipa  Luoja,  että  me  kaikin  kerran  yhteen 
tultaisiin!  Taitaisipa  siitä  tulla  sarja  jdlätyksiä 
ja  pieni  vaatimatoin  romaani.  Kenpäs  tietää.  . .  ? 

Arvidille  tuli  eilen  joulupaketti  äidiltään,  — 
iso  olikin.  Minä  jouduin  paikalla  kuin  tulisille 
hiilille,  että  miten  minä  saisin  sen  hänelle.  Tuu- 
masta  toimeen: 

Menin  rohkeasti  kapteenin  luo,  tein  näppärän 
^^kunnian",  sanoen  proosallisen  koruttomasti : 

"Minun  toverini  ja  maamieheni  Arvidin  äi- 
diltä  tuli  hänelle  joulupaketti;  —  kas,  onhan 
kapteenillekin  tullut!  Kai  äidiltänne?"  sanoin 
huomatessani  vierellään  avatun  joulupaketin. 

"Arvid  on  toipumaisillaan",  jatkoin,  ja  minä 


62 

nun  mielelläni  sen  veisin  hänelle.  Sen  saami- 
nen  ehkä  joustaisi  hänen  mieltään  ja  jouduttai- 
si  parantumistaan". 

Ehkäpä  ääneni  hiukan  värisi,  koska  kaptee- 
nin  kasvojen  eleissä  voi  huomata  tavallisuudesta 
poikkeavaa  myötätuntoista,  melkein  isällistä  sä- 
vyä.  —  Ei  käskenyt  sisään,  vaikka  joku  koputti 
ovella. 

^' Annan  sinulle  luvan  mennä  kersantin  muka- 
na  ensimäisen  ja  toisen  vartion  läpi.  Senjälkeen 
voit  käyttää  omia  vitsiäsi,  päästäksesi  ^'conta- 
gious"  osastoon,  jossa  Lind  on.  —  Good  Luck!" 

Tein  kiitollisen  ^'kunnian"  ja  kiirehdin  ker- 
santti  Robertsonin  mukana,  povi  riemua  täynnä, 
sairaalaa  kohti.  Kersantti  jätti  minut,  kun 
olimme  päässeet  rykmentin  rajain  ulkopuolelle. 
Sitten  meninkin  kuin  siivillä  ja  kaikki  oli  vaan 
myötäistä.  Kuorma-auton  ajaja  otti  autoonsa 
huomatessaan  isohkon  pakettini.  Sinilinnutkin, 
joita  hyppi  puusta  puuhun,  visersivät:  "kame- 
rad".  . .  Kun  pääsin  perille,  näytti  tuo  ilkeä  va- 
roitustaulukin  vaan  sanovan:  ^'tervetuloa!" 

En  kuitenkaan  saanut  mennä  sisälle.  Jätin 
paketin  portaille  ja  juoksin  puhelimen  kautta  il- 
moittamaan,  että  portailla  on  joululaatikko  Ar- 
vidille. 

Kun  vihdoin  sain  yhteyden,  sanoi  Selma  Arvi- 
din  jo  penkovan  paketin  sisältöä.  Hän  voi  hy- 
vin,  uskoen  ja  tietäen  paranevansa.  —  Sanoi 
minullekin  olevan  sen  sisällä  pienemmän  leivok- 
sen,  mutta  että  en  minä  sitä,  luonnollisista  syis- 
tä,  saisi. 


63 

Nun,  minäkin,  melkein...  ellei  vain...  sain 
paketin  äidiltä.  Kuinka  hellä  ja  ajattelevainen 
se  Arvidin  äiti  olikaan,  kun  hänen  toveriaankin 
muisti.  —  Nyt  kirjoitan  hänelle  kuitenkin  kiitos- 
kirjeen  ynnä  sairaalassa  käynnisstäni,  yksityis- 
kohdittain. 

Jitssi  Juhola, 


HURRAH!  —  ELÄKööN! 

Kallis  Ystäväni: — 

Karanteeni  on  poistettu  ja  pojat  ovat  kuin 
villit,  keväällä  ensi  kertaa  ulos  päästetyt  elukat. 
He  melkein  asuvat  Y.  M.  C.  A.  haaleissa,  joissa 
näytellään  eläviä  kuvia  ja  pidetään  iltamia.  Kah- 
destasadasta  miehestä  oli  ainoastaan  25  iltasella 
eilen  illalla.  He  olivat  menneet  kaikin  kaupun- 
kiin  (Little  Rock),  joka  on  noin  kahdeksan  mai- 
lia  täältä.  —  On  kuin  olisi  päässyt  monivuoti- 
sesta  vankeudesta. 

Kaksi  viikkoa  sitten  olimme  jo  vähällä  pääs- 
tä  karanteenista ;  oli  ainoastaan  yksi  päivä  jä- 
leilä  määrätystä  ajasta  viimeisen  sairastusta- 
pauksen  jälkeen,  mutta  silloin  joku  onneton  taas 
sairastui,  ennenkuin  ehdimme  päästä  edes  muu- 
tamaksi  päiväksi  pois  eristyksestä.  Poika  rauk- 
ka  koetti  salata  tautiaan,  että  olisi  edes  joksi- 
kuksi  päivää  päästy  pois .  . .  saaden  hengellään 
maksaa  hyvässä  tarkoituksessa  tehdyn  erehdyk- 
sensä.  —  Hän  on  kuollut.  .  . 

Tänään  olin  jo  ampumaharjoituksissa,  joissa 
koetetaan  tarkka-ampumistaitoa  eri  välimatkoil- 
la.  Minä  olin  tilaisuudessa  läsnä  voileipien  ja 
kahvin  kanssa.  Se  oli  kuin  piknekki  muuten, 
paitsi  että  minä  olin  vähällä  saada  lyijyä  päähäni 
viedessäni  kahvia  niille,  jotka  eivät  voineet  jät- 


65 

tää  paikkaansa    juoksuojassa,     jossa    ampuma- 
tauluja  rekorteerattiin. 

Ojan  jatkoksessa,  joka  yhdistää  kolmensadan 
ja  viidensadan  jaardin  matkan  ojat,  minä  en 
hajamielisyydessäni  tuossa  jatkoksessa  huoman- 
nut  kumartaa,  vaan  päinvastoin  kurkistin  ylös 
ojan  vierellä  olevan  multaläjän  ylitse. 

Samassa  ampui  joku  pika-ammunnassa  kaksi 
^^kutia"  liian  alas,  juuri  kohdallani,  peittäen  mi- 
nut  ja  ^'iunssit"  mullalla.  —  Samassa  huusi  joku; 
'^laskeu  alas!"  Tottelin  ja  aloin  sormin  etsis- 
kellä  mahdollisesti  löytyviä  tarpeettomia 
reikiä  "anatoomiassani".  —  Illalla  otin  sitten  it- 
seni  tarkemmin  katseltavakseni,  kun  kaikki  oli 
hiljaista  ja  pojat  olivat  menneet  painia  katso- 
maan.  —  Ainoastaan  korvani  vierestä  oli  pois- 
sa  tukko  hiuksia . . .  olisikohan  tuon  luoti  sivais- 
sut?  . .  .ai  dunnoo. 

Ylikersantti  sai  minut  viekotelluksi  koetta- 
maan  maaliin  ampumista,  kun  rykmentti  oli  lo- 
pettanut  ja  varekset  ja  harakat  olivat  taasen  us- 
kaltaneet  tulla  lentelemään  kentän  ylitse.  Minä- 
kös  tuota  tähtäsin  tarkasti,  mutta  näin  samalla 
kertaa  aivan  liian  monta  maalia.  Laukaisin 
kuitenkin  —  (ne  olivat  varmaankin  minulle  an- 
taneet  tupla-vankan  latingin)  ;  se  potkasi  minut 
kumoon,  mutta  minä  painoin  vaan  uudelleen  lii- 
pasinta,  kunnes  kaikki  viisi  kutia  oli  mennyt. 
Heti  senjälkeen  heitti  juoksu-ojassa  ollut  korp- 
raali  vereksen  vareksen  raadon  meitä  kohden, 
poikain  nauraa  hohottaessa  täyttä  kurkkua.  — 
Olin  sattumalta  ampunut  vareksen,  joka  sattui 


66 

olla  liitelemässä  ojan  kohdalla  silloin,  kun  aloin 
jymyn  pommitukseni. 

Koko  sakki  "onnitteli"  minua  kädestä  pi- 
täin.  (!) 

Juuri  tässä  tuli  Arvid  luokseni.  Terveiset  hä- 
nenkin  puolestaan. 

Sinun  jääkäriksi  valettu    tinasotilaasi. 


ERO  TOVEREISTA. 

Elämä  on  iloa  ja  surua,  synkkää  ja  poutaista. 
Hon  aikana  voipi  jo  alkaa  odottaa  pettymystä. 
Niinpä  myöskin  pettymyksen  aikana  voipi  jo 
nähdä  kultaisen  ilon  päivän  sarastuksen,  toivon 
silmillä.  Siispä  minäkin  alan  jo  toivoa  toverini 
Arvidin  jälleentapaamista.  —  Hän  on  mennyt 
jo  Ranskaan...  meni  ensiapurykmentin  kanssa, 
joka  kokoonpantiin  äkkiä  monen  eri  patterin 
miehistä.  Meiltäkin  meni  puolet  miehistä  ja  me 
olemme  määrätyt  muuttamaan  piakkoin  Camp 
Dix'iin  Atlannin  rannikolla  ottamaan  vaillinai- 
seksi  tulleen  rykmenttimme  täyteen  uusia  mie- 
hiä.  Sitten  tulemme  jatkamaan  matkaamme 
^^over  there". 

Arvidissa  sekä  toisissa  tovereissani,  jotka  jo 
läksivät,  menetin  paljon,  pal  Jon.  —  Ystäväni,  to- 
verini, veljeni  ja  kaikki...  Olimme  jo  kuin  sa- 
maa  perhettä.  —  Meille  jaettiin  pieniä  Uusia 
Testamenttia  Y.  M.  C.  A'n  puolesta,  pitämään 
vireillä  henkistä  toivoa . . . 

Pian  olemme  mekin  matkalla  päämaalia  kohti. 
Pari  harppausta  vaan,  yksi  rannikolle  ja  toinen 
yli  Atlannin.  —  Minusta  kuitenkin  tuntuu  var- 
malta,  että  kaikki  käypi  hyvin  ja  pimeät  voi- 
mat  kukistuvat. 

Jatkan  tunne-tulkintaani  lainaamalla  Adelaide 
Procterin  runon,  "Dream  Life",  suorasanaisena : 


68 

H  a  a  V  e  i  1  i  j  a. 

^^Kuuleppas,  ystäväni,  miksi  toisinaan  näytdn 
nun  üoiselta  ja  sitten  äkkiä,  ilman  mitään  näen- 
näistä  syytä  muuttuen  synkäksi  ja  sietämättö- 
mäksi:^ 

—  '^PuoU  elämääni  on  rääsyisen,  avuttoman  ja 
hyljätyn  kerjäläisen  elämää;  mutta  toinen  puoli 
yliherran,  palvelijoita  ja  ihaüijoita  ympärilläni.^^ 

—  ^^Puoli  elämääni  on  mustaa  murhetta,  puoli 
runsasta  riemua,  yhä  tuoretta  ja  nuorekasta;  — 
Yksi  näistä  on  mielikuvailua,  mutta  toinen  on 
totta:' 

—  '^Kun  ölen  vielä  iloisena  jiihlimassa,  niin  jo 
synkkä  aavistus  valtaa  minut:  —  Tämä  ei  kestä 
kauvan,  —  lähenee,  lähenee  tuskan  ja  murheen 
päivät.^' 

—  "Ja  kun  vaellan  mieron  tietä,  niin  yksi  aja- 
tus  teitäni  kirkastaa:  —  Plan,  pian  joudun  pa- 
ratiisiin,  —  hmsi  päivä  kaikki  muuttaa  voi'.^- 

—  ^^Siis  ystävä,  7iäethä7i,  —  elämäni  on  kaksi- 
nainen;  puoli  iloa,  puoli  surua;  puoli  unta,  puoli 
totta.  —  Siksi  on  iloni  hillittyä  ja  suruni  lohdu- 
tettavissa.  —  'Uusi  päivä  kaikki  muuttaa  voi'.^^ 

—  '^Kumpiko,  kysyt,  on  todellinen?  Kumpiko 
haaveilua,  ilo  tai  suru?  —  Älä  kiihdy,  ystävä! 
Se  ei  paljoa  merkitse,  tottapuhuen  —  en  sitä  it- 
sekkään  tiedä,^^ 

Hyvästi  siis.  —  Rykmentin  numero  on  aina 
sama,  vaikka  muutammekin  Camp  Dix'iin. 

Totisella   ystävyydellä  —   Johannes. 


a  VOITTOKULKUMME  ". 

Verraton  Ystäväni: — 

Lähdimme  Pikesta  nun  äkkiä,  ettei  ehtinyt 
"mälliä  poskessa  kääntää".  Olemme  matkusta- 
neet  mukavissa  pullmanneissa  jo  kaksi  vuoro- 
kautta.  Olemme  tällä  hetkellä  kulkemassa  luon- 
non-ihanien  Allegheny  vuorten  ylitse  Pennsyl- 
vaniassa.  Silmät  ja  mieli  tahtoo  väkisinkin  jää- 
dä  kaleidoskoopin  tavalla  ohitsekiitäviin  seutui- 
hin,  joita  ei  kenties  saa  koskaan  enää  nähdä  eikä 
noiden  kumpujen  rintehillä  suven  sunnuntaita 
viettää.  Nyt  kiertelee  junamme  laakson  pohjaa 
ihanassa  "Juniata  Valley'ssä",  missä  on  sinisen- 
päilyviä  järviä,  joissa  kalaset  pinnalla  polski- 
vat,  kesäisessä  helteessä  kisaten. 

Miksi  tuntuu  luonto  ja  kaikki  nun  rakkaal- 
ta  juuri  nyt,  kun  sen  kotoisesta  helmasta  on 
matkattava  hyiselle  tappotantereelle  ? 

Ja  entäs  ihmiset?  Kaikki  ovat  vaan  hyviä  ja 
osottavat  meille  uskomatonta  hyvyyttä  ja  myö- 
tätuntoa.  Vaikka  eivät  tunnekaan  meitä,  näkee 
monen  ädin  ja  siskon  silmissä  kyyneleet,  kun  he 
meille  asemilla  tarjoilevat  Jos  minkälaista  ruokaa 
sekä  hyvyydestä  uhkuvia  rohkaisevia  sanoja.  — 
Miksi  eivät  ihmiset  ole  aina  tuollaisessa  suhtees- 
sa  toisiinsa?    Silloin  ei  sota  olisi  mahdollista. 

Nun  kauvan  kuin  ihmisen  ja  ihmisen  välillä  ei 
ole  sopusointua,  nun  kauvan  myöskin  elää  rii- 


70 

ta  ja  kateus,   —   sota  ryhmien,   puolueiden   ja 
kansain  välillä. 

Tulemme  saapumaan  Dix'iin  tänään  iltapäi- 
vällä.  Pysähdyimme  Harrisburgissa  tunnin  ja 
paikallinen  Punanen  Risti  tarjosi  jääkermaa 
koko  junalliselle  poikia. 

On  lohduttavaa  ja  pidän  sitä  hyvänä  merkki- 
nä,  että  pojissa  vallitsee  nun  hilpeä  ja  optimis- 
tinen mielentila.  Tuo  on  kai  tyypillistä  ameri- 
kalaisissa  ja  minäkin  koetan  sitä  enempi  ja 
enempi  itseeni  imeä.  —  Otamme  kaikki  tyyty- 
väisinä  vastaan,  niinkuin  se  tapahtuu;  emme  ki- 
roile  emmekä  vaikeroi,  ^'ennenkuin  kuorma  kaa- 
tuu". 

Nun  minäkin  toivon,  että  tulisin  tapaamaan 
toverini  Arvidin  siellä  Ranskassa.  Maailman 
ranta  on  mutkainen;  —  vaan  älä  mainitse  hä- 
nestä  kovin  usein,  ilmankin  häntä  ikävöin. 

Kirjoitan  taas,  kunhan  kotiudun  Dix'issä. 

Jussipoika, 


MRS.  BROWN,  "Y"  NAINEN. 

Lämmin  Tervehdys: — 

Onpa  jo  melkein  sananpartena,  että  amerika- 
lainen  sotilas  on  "the  great  lover",  (suuri  ra- 
kastaja) ,  että  hän  rakastaa  kotona  ja  kotoa  pois- 
sa  ollessa.  Kotoa  poissa  ollessaan  täytyy  hänelle 
olla  joku  ijäkäs  nainen  äidin  sijassa.  Siskona 
pitää  hänellä  olla  joku  "Y"  tyttö,  joka  voi  puhua 
hänen  kanssaan  enemmän  tai  vähemmän  tärkeitä 
asioita.  —  Veljiä  taas,  niitä  hänellä  on  yltäkyllin 
ympärillään. 

Minä  ölen  koko  tähänastisen  elämäni  nun  suk- 
kelasti  liikkunut,  etten  ole  vielä  kovinkaan  pit- 
källe  ehtinyt  tuossa  lemmenleikkiasiassa.  Mieli- 
pahakseni  ovat  kaikki  mielittyni  tahtoneet  olla 
"vaan  sisaria  minulle".  Nyt  kuitenkin  tunnen 
minä  aivan  erilaista,  minulle  vähän  outoa  tun- 
netta. 

Se  taitaa  oudoUe  kuulua,  hiukan  ^^perheenrik- 
kojalta",  Jos  sanon,  että  ölen  rakastunut  Mrs. 
Browniin,  joka  käy  Y.  M.  C.  A.  haalilla  paikkaa- 
massa  ja  parsimassa  sotilasten  vaatteita,  kaksi 
päivää  viikossa.  Hän  on  yhdistetty  luonnetyyp- 
pi  äideistä  ja  siskoista,  kaiken  hyvän  ja  äi- 
dillisen  ilmiintulkitseva  persoonallisuus.  —  Mi- 
nä en  ole  ainoa,  joka  häntä  kunnioitan  ja  ihai- 
len.  Hänen  työpöytänsä  ympärillä  on  aina  jouk- 
ko  sotilaita,  jotka  sydämessään  tuntevat  samaa 


72 

kuin  minäkin.  He  odottavat  työn  valmistumis- 
ta,  mikä  paitaansa  ja  mikä  takkiansa,  joka  on 
repeytynyt  ja  jonka  ainoastaan  naisen  näppärät 
sormet  voivat  taitavasti  ommella. 

Hänen  kanssaan  ölen  saanut  sydämellisemmin 
puhua,  kuin  kenenkään  kanssa  ennen  armeijassa 
olo-ajallani.  Äiti  Browniksi  me  häntä  nimitäm- 
me  ja  minä  ölen  iloinen,  että  setä  Samuli  pakot- 
ti  minut  oppimaan  kieltä,  että  voin  paremmin 
ymmärtää  Äiti  Brown'ia. 

Hän  silittää  myöskin  heidän  uniformunsa,  kun 
he  haluavat  New  Yorkkiin  tai  Philadelphiaan 
mennessä  esiintyä  oikein  siistinä.  Monet  ovat 
ujoja  viemään  hänelle  työtä,  jota  hän  aivan  il- 
maiseksi  tekee  sentähden,  ettei  hän  ole  tilaisuu- 
dessa  omalle  kahdelle  pojalleen  tällaisia  palve- 
luksia  tekemään.  He  ovat  jo  Ranskassa.  Pojat 
ajattelevat  Mrs.  Brown'ia  aivan  liian  hyväksi 
ollakseen  luonnollinen  ihminen  ja  haluaisivat 
häntä  vaan  katsella  sekä  hänen  kanssaan  pu- 
hella. 

Ölen  kerran  vieraillut  hänen  kotonaan  Tren- 
tonissa,  joka  on  tästä  lähellä.  Sain  silloin  naut- 
tia  mielestä  haihtumattoman  kodin  tunnelman. 
Olin  sen  jo  melkein  unhottanut,  sillä  en  ole  seit- 
semään  vuoteen  ollut  oman  äitini  kotilieden 
luona. 

Koetan  jollain  tavoin  saada  passin  New  York- 
kiin, jossa  minun  lapsuuden  toverini  palvelee 
eräällä  vaatetehtailijalla.  Muuten  New  Yorkilla 
on  jotain  salaperäisen  puoleensavetävää  enkä 
tule  säästämään  keinoja,  millä  sinne  pääsen. 

Rykmentti     on     täytetty     uudella     aineksella 


7S 

Pennsylvanian  ja  New  Yorkin  valtiosta.  Kilttiä 
puhdasluonteisia  maalaispoikia.  Hauska  tutus- 
tua! 

Kun  meitä  aikansa  sekoitellaan  ja  muutellaan, 
nun  katoaa  vähitellen  se  "vanha  kauna",  joka  on 
vallinnut  esimerkiksi  etelän  ja  pohjoisen  välillä. 
Kaikki  aikaa  voittaen  sulautuu  yhteen.  Jenkki, 
Finni,  Hunkki  ja  "wop".  —  Sota...  valepukui- 
nen  siunaus.   (?) 

Kuules  Maija,  huomenna  aikaisin  menen  mar- 
jametsään.  On  mustikkain  aika  ja  lauantai 
päivä.  Tahdon  pojille  laittaa  jotain,  joka  heille 
muistuttaa  kotia;  jota  heidän  äitinsä  laittaisi, 
Jos  plisi  täällä,  —  kotitekoista  mustikkapiirak- 
kaa!  Sen  minä  teen!  —  ^'Mitä  te  tahdotte,  että 
ihmiset  tekisivät  teille,  tehkäät  se  myös  heille". 

Lisää  tulee  pian. 

JitssL 


SHRÄPNELLI. 

Hyvä  Maija:  — 

Kirjoitan  tätä  sairaalassa,  (hyvä  ettei  kako- 
lassa  tai  tuonelassa).  —  Sain  juuri  ilokseni  kol- 
me  hauskaa  kirjettä.  Kiitos  vaan!  Ölen  juuri 
lähtemäisilläni  täältä  takaisin  kasarmille  katso- 
maan,  ovatko  perheeni  jäsenet  laihtuneet  tai 
lihonneet  tällä  välin.  —  Asia  oli  näin : 

Viikko  Sitten  kun  menin  lauantaipäivän  aa- 
mulla  sinne  marjametsään,  nun  kohtasi  minua 
esimaku   sodan  kauhuista. 

Olin  jo  saanut  poimituksi  kyllin  mustikoita 
tehdäkseni  kaksikymmentäviisi  piirakkaa  sun- 
nuntaiksi,  kun  alkoi  kuulua  tykinlaukauksia  ja 
suureen  hiekkasärkkään,  jota  kuusi  mailia  etääl- 
lä  oleva  tykki  käytti  maalitaulunaan,  alkoi  pok- 
sahdella  räjähdyspommeja.  Olin  nimittäin  va- 
linnut  tuon  paikan  marjain  runsauden  takia,  sil- 
lä  ei  kukaan  ollut  uskaltanut  sen  lähelle  mennä. 
Lauantaisin  ei  oltu  koskaan  ennen  harjoiteltu 
tykillä  ampumista  ja  minä  luonnollisesti  oletin, 
että  saisin  olla  turvassa  tuona  aamuna.  Heille 
oli  nyt  kuitenkin  määrätty  ylimääräinen  harjoi- 
tus,  pitäen  silmällä  mahdollista  äkkinäistä  läh- 
tökäskyä  rintamalle.  He  alkoivat  pommituksen 
kello  seitsemän  ja  vaikka  minä  heilutin  valkoista 
nenäliinaa  antautumisen  merkiksi,  ei  tuli  vaan 
tauonnut.     (Nenäliinani  ei  kai  ollut  kyllin  puh- 


75 

taan  valkoinen  herättääkseen  tähystäjäin  huo- 
miota.) 

Aloin  marjoineni  pötkiä  pois  vaarasta,  mut- 
ta  kun  olin  päässyt  vähän  matkaa  pakoon, 
ampuivatkin  he  huonosti  ja  yksi  pommeista  rä- 
jähti  aivan  lähelläni  ja  minä  sain  pienen  shräp- 
nellin  kappaleen  olkaani.  Se  teki  pienen  kolon 
mennessään  ja  minä  onnittelen  itseäni,  ettei  pa- 
hemmin  käynyt.  Onnistuin  pusertamaan  rau- 
dan  sirpaleen  pois  ja  kun  pääsin  kasarmilleni, 
sivelin  vaan  haavaa  iodinellä  ja  leivoin  piirakat 
enkä  kadu  sitä,  sillä  hetken  perästä  alkoi  olkaa- 
ni pakottaa  ja  kehittyvä  verenmyrkytys  alkoi 
synnyttää  kuumetta.  Olin  silloin  pakotettu  il- 
moittautumaan  dispensaryyn,  josta  minut  oitis 
lähetettiin  sairaalaan. 

Hoitajattaret  pitivät  tapauksen  johdosta  aika 
lystit  ja  lupasivat  ehdottaa  minulle  hankittavak- 
si  ^'haavaviirua"  .  .  .mitä  sitten,  kun  yli  mer- 
ten  on  menty?! 

Leikkiä  sitä  täytyi  tehdä  heidän  kanssaan. 
Tänään,  ennenkuin  alkoivat  minua  lähettää  tääl- 
tä  parantuneena  pois,  herkesin  vielä  heille  ''pro- 
testeeraamaan"  laulaen  näin: 

^'I  dont'  want  to  get  ivell, 

I  don't  ivant  to  get  well,  — 

Fm  in  love  ivith  the  heatiful  nurse.'^ 


(En  toipua  tahdo, 

Josp'  en  paranisi!  — 

Ölen  rakastumit  herttaiseen  hoitajaani.) 


76 

Ei  minusta  ole  runosepäksi,  kuten  näet.  — 
^'Suutari  pysyköön  lestissään".  —  Siis  jätän 
vuoteeni  ja  menen  postittamaan  tämän  episto- 

lani. 

JussL 


SE  NEW  YORKIN  REISU. 

Kiltti  Maija-kulta:  — 

Sinä  kai  muistat  Eevan  ja  Aatamin  omenan- 
syömisen  historian?  —  Ihmisen  luonnossa  on 
vielä  tänäkin  päivänä  se  ajatus,  että  kaikki,  mi- 
kä  on  kiellettyä,  on  suloisinta  nauttia  ja  että  se 
muka  olisi  tuo  kauvan  etsitty  elämän  salaisuus. 

Niinpä  mekin,  tultuamme  tänne  Dix'iin,  jos- 
ta  on  Nev  Yorkkiin  ainoastaan  ''koiran  kuu- 
luma'',  ajattelimme,  että  se  nyt  vasta  paikka 
mahtaa  olla,  kun  ei  sinne  passiakaan  anneta  kuin 
hyvin  harvoille  sotilaille.  Ainoastaan  10  miestä 
kustakin  komppaniasta  saa  passin  joka  lauantai. 
Sotahallinto  kai  pelkää,  että  Jos  me  kaikki  hur- 
jat  pojat  menemme  sinne  joukolla,  nun  mellas- 
tamme  siellä  nun,  että  nuo  kuulut  New  Yorkin 
tapulitkin  hajoovat  kuin  Jerikon  muurit. 

Well;  tuli  lauantai  ja  melkein  jokaisella  oli 
sisällä  anomus  päästä  New  Yorkkiin.  Sitten  tuli 
määräys,  että  jokaisen  tuli  saman  lauantain 
aamupäivällä  antaa  kesä-uniformunsa  vaatetus- 
kersantille  ja  että  uudet  villaiset  uniformut 
Ranskaan  lähtöä  varten  tultaisiin  antamaan  heti 
jälkeen  päivällisen.  Me  olimme  jo  ennen  saaneet 
"puttees"  (säärikääreet,  jotka  kierretään  sää- 
ren  ympäri  korkkiruuvin  tapaan)  ja  myöskin 
olimme  jo  saaneet  pienet  hupsut  "overseas 
Caps"   (lakit  ^^sinne"  menoa  varten). 


78 

New  Yorkin  passit  jaettiin  heti  päivällisen 
jälestä  ja  minä  olin  niiden  kymmenen  onnellisen 
joukossa,  jotka  pääsevät  kaupunkiin.  Me  olim- 
me  kymmenessä  minuutissa  muuten  lähtövalmii- 
na,  mutta  uusia  uniformuja  ei  vaan  kuulunut. 
Kaikki  vaan  halusivat  mennä  jonnekin,  mikä 
Y.  M.  C.  A.  haalille,  mikä  jonnekin  naapuriky- 
lään. 

Jospa  meillä  edes  olisikin  ollut  housut,  nun 
olisimme  voineet  mennä  näin  kesälämpimällä 
New  Yorkiin  ilman  takkia,  musta  kravatti  'Re- 
gulation" paidan  kanssa! 

Keltä,  oi  keltä  saisi  lainata  housut? 

Kaikki  naapurikasarmit  olivat  päivällisen  jä- 
lestä tyhjentyneet  kuin  taikavoimalla  ja  meidän 
omassa  kasarmissamme  200  kiukuissaan  puhku- 
vaa  housutonta  miestä,  jotka  kaikki  tahtoivat 
lainata  yhden  parin  tyhjiä  housuja  ja  mennä 
jonnekin  sunnuntaiksi. 

Hätä  keinon  keksii .  .  .  Useampia  viisaita  päi- 
tä  kun  panee  yhteen,  nun  syntyy  siitä  yksi  rik- 
kiviisas. 

Joku  totesi  mittaus-opin  ja  anatomian  avulla, 
että  Jos  käärii  nuo  uudet  säärykset  nun  harvaan, 
että  ylettyvät  polviin  saakka,  ei  sivusta  katsojat 
voisi  sadetakin  alta  nähdä  tuota  loppua  ulottu- 
vaisuutta,  mikä  seuraa  polvien  yläpuolella.  — 
Siis  olemme  pelastetut!  —  Sadetakit!  —  Hur- 
rah!...*) 

Onneksi  sateli  vähäsen,  että  oli  näennäistä 
syytäkin  esiintyä  sadetakissa.     Tuo  pieni  hupsu 


*)    Nöyrä    kumarrus    Mary    Roberts    ReinharcUille. 


79 

lakki  ei  kyllä  ottanut  oikein  sopiakseen  sadetakin 
kanssa. 

Meitä  oli  kymmenen  onnellista  ''iikkaa"  junas- 
sa,  joka  hyvää  vauhtia  vihelsi  tuota  Amerikan 
"Sodomaa"  kohti  lämpöisenä  heinäkuun  lauan- 
taina.  Oi,  kuinka  teki  mieli  ottaa  takkia  pois, 
mutta  ei  saanut,  sillä  alakerrostamme  verhosi 
ainoastaan  siniset  overhaalit.  .  . 

Me  naurettiin  keksinnöllämme  ja  iloittiin  saa- 
dessamme  ehkä  viimeistä  kertaa  nähdä  tuo  kuu- 
luisa  kaupunki,  myöskin  sen  Finntowni  ja  Täh- 
telä.  —  Me  poloiset  emme  tietäneet,  ettei  huo- 
menna  sada.  . . 

Junan  saavuttua  Pennsylvanian  asemalle  oli- 
kin  kohta  ilta  ja  me  päätimme  ottaa  vastaan 
turvallisimman  kaikista  viekottelevista  tarjouk- 
sista  ja  yöpyä  pelastusarmeijan  sotilas-majata- 
loon.  Koetimme  parhaamme  mukaan  esiintyä  va- 
kituisten  kävijäin  tavoin,  ettei  omituinen  vaate- 
tuksemme  olisi  herättänyt  huomiota. 

Aamulla  nousimme  ennen  muita  vieraita,  että 
saimme  sadetakit  yllemme,  ennenkuin  toiset  he- 
läsivät,  sillä  mahdollisesti  voi  heidän  joukossaan 
olla  sissejä. 

Katselimme  aamupäivällä  Bronxin,  olimme 
Woolworth  tornissa  ja  Vapauden  patsaalla  ja 
kaikki  kävi  hyvin;  aurinko  vaan  paistoi  täydellä 
terällään  eikä  kenelläkään  muilla  näkynyt  yl- 
lään  sadetakkeja.  Päätimme  erkaantua,  ettem- 
me  herättäisi  huomiota,  myöhemmin  kokoontu- 
aksemme  Pennsylvanian  asemalle. 

Menin  tervehtimään  lapsuuden  tuttavaani 
Riverside'lla,  samalla  hänet  hyvästellen,  että  jos 


80 

niinkin  sattuisi,  kuten  usein  sattuu,  —  että  ^'sin- 
ne" päästyäni . . .  menisin  vielä  siitäkin  eteen- 
päin . . . 

Sitten  menin  Riverside  katselu-autolla  Central 
puistoon  aikoen  sieltä  mennä  Brooklyniin  Pahka- 
jaakon  Finntownia  katsomaan  ja  siellä  täti 
Saaran  kahville,  ikäänkuin  loppusiunaukseksi 
viettämälleni  '^suven  suloiselle  sunnuntaille.'' 

—  Juuri  kun  kumarruin  syöttelemään  jär- 
vessä  uiskenteleville  joutsenille  rasvarinkeleitä, 
joita  pistelin  aamulla  pelastusarmeijan  kahvilas- 
sa  taskuuni,  kuulin  takanani  rapsetta,  ikäänkuin 
joku  olisi  lähestynyt  minua.  Katsoin  äkkiä 
taakseni  ja  huomasin  punasella  nauhalla  varus- 
tetun  militaaripoliisin,  joka  voitonriemuisena 
nauroi  minulle  vasten  silmiä.  —  "Heh,  heh",  ho- 
hotti  hän. 

Omatuntoni  ehti  ennemmin  kuin  miltaaripolii- 
si  ja  sanoa  tokasin,  ennenkuin  hän  oli  ehtinyt 
mitään  syytöstä  tekemäänkään : 

"Onpas  minulla  passi",  intin  minä. 

'^Mutta  eipäs  ^ole  housuja",  väitti  hän  kalseas- 
ti,  ilman  myötätuntoa,  vaikka  huomasi,  etten 
yrittänyt  juosta  pakoon. 

Kerroin  hänelle  fcoko  traagillisen  pulmani  ja 
vastustamattoman  haluni  saada  näinä,  ehkä  vii- 
meisinä  "lihallisuuteni  päivinä",  nähdä  tämä 
Baabeli  ihan  ilmissäni. 

Hän  oli  varmastikin  lapsetoin  vanhapoika, 
koska  väritelty  taidelausuntani  ja  kyyneleinen 
ääneni  eivät  tehneet  häneen  mitään  vaikutusta. 
Hänen  naamansa  oli  vaiti  kuin  Egyptin  Sphinxi ; 


81 

—  hän  oli  nyt  tuo  oikea  n.  s.  ^'kovaksi  keitet- 
ty"...! 

Hän  sanol  ison  aikaa  minua  seuranneensa  kek- 
sittyään  jotain  sinistä  välkkyvän  sadetakkini 
takahalkeamasta.  —  Sen  olemassa  olosta  olin 
tähän  saakka  ollut  aivan  tietämätön;  olin  vaan 
ajatellut  takin  etupuolesta  ja  sen  huolellisesti  alas 
asti  napinnut. 

Soitin  lapsuuden  tuttavalleni,  jonka  luona 
olin  tänään  vieraillut.  Se  olikin  oiva  tuuma!  — 
Mika  Luojan  lykky,  että  Hannan  haltijaväki  oli 
unif ormu-liikkeessä .  . .  Mr.  Prestonilla  oli  suu- 
ri  kontrahti  hallituksen  kanssa. 

Kun  pääsin  tuon  sissin  kanssa  New  Yorkissa 
olevaan  vankilaan,  tapasin  siellä  neljä  tovereis- 
tani,  jotka  oli  tuotu  sinne  samasta  syystä  kuin 
minäkin. 

^^Hah,  haa",  yrittivät  toiset  nauraa  minut 
nähdessään,  mutta^  tuo  nauru  vääntyi  pelonsekai- 
seksi  tuskaksi.  —  Minä  olin  viimeinen,  joka  us- 
kalsin  jättää  suuni  edelliseen  asentoon,  koska 
tiesin  että  saan  parin  tunnin  päästä  housut,  jot- 
ka Hanna  lupasi  telefonoida  isäntänsä  tehtaas- 
ta;  ehtisimme  vielä  ajoissa  takaisin  leirille. 

Odottaessamme  pelasimme  shakkia  ja  domi- 
noa. 

Tuli  kersantti  ilmoittamaan,  että  joku  tahtoisi 
tavata  private  Juholaa. . . 

Mitä  tämä  tarkoittaa . . . !  ?  Näitä  housujahan 
on  kymmenen  paria! 

—  En  tiedä,  mutta  minulle  annettiin  nämä 
kaikki  ja  käskettiin  kysymään  private  Juholaa. 

Tässä  oli  tullut  pieni  hyödyllinen  erhetys. 


82 

Pian  tiesivät  neljä  toveriani  ja  minä,  mitä 
tehdä;  hyökkäsimme  yhdessä  housuläjälle,  vali- 
ten  kukin  suurimmat.  Käskimme  tuojan  viedä 
loput  takaisin  ja  nyt  ensiksi  kauniisti  edestäm- 
me  kiittää  Mr.  Prestonia. 

Pian  olimme  Dix'iin  menevässä  junassa,  huoa- 
ten  helpotuksesta,  ettemme  myöhästyneet.  — 
"Hyvin  siinä  kävi,  kun  näinkin  kävi." 

Jussi. 


HYVÄSTI,  ^^ÄITI  BROWN"! 

Kilttiseni : — 

Nun  se  olikin.  Viimeinen  matka  se  oli  New 
Yorkkiin.  Saimme  äkkiarvaamatta  käskyn  koo- 
ta  kamppeemme  ja  lähteä  aamuyöstä  junalla  jo- 
honkin  satamaan,  —  mihin,  sitä  emme  tienneet. 
Mitäpäs  oli  väliä;  eipäs  tarvinnut  matkalipuista 
huolehtia.  Samuli-Setä  sen  teki.  Meillä  on  nyt 
kaikki  maallinen  omaisuus,  muun  muassa  teltta 
ja  vuodekin,  hatun  alla.  Olimme  jo  puolen  yön 
aikana  valmiina  junaan,  mutta  tuota  jännityk- 
sellä  odotettua  lähtökäskyä  ei  vaan  tullut  ja  me 
päätimme  siinä  lähtöä  odottaessa  vielä  keittää 
"siivo  kahvit".  —  Kyyneleet  melkein  tippuivat 
kahviini,  kun  siinä  juodessani  hyräilin  Pasi 
Jääskeläistä  : 

Tule,   tule    minun  ystäväni  rantahan, 
Siellä  saat  sinä  nähdä  mun. 
Ojenna  sinun  oikea  kätesi, 
Kun  mä  hyvästi  jätän  sim.'^ 

Tiedän,  ettei  kukaan  saa  tulla.  .  rantahan. 

—  Junamme,  joka  nyt  yön  hiljaisuudessa  lui- 
kiskeli  läpi  New  ]Jerseyn,  yön  hiljaisuudessa,  et- 
tei Kaiserin  vakoilijain  pöllönsilmät  meitä  kek- 
sisi  ja  Sitten  tuonnempana  laivaamme  upottaisi, 
vaihdettiin  nyt  pääradalle  Trentonissa,  juuri 
Mrs.   Brownin   talon  kohdalla.       Useat  pojista 


84 

tiesivät  talon  ja  kaikki  tietysti  tunsivat    "äiti 
Brownin". 

Junan  vielä  seisoessa  sivuradalla,  alotti  joku 
huudon:  "Good  bye,  mother  Brown!"  ja  se  paisui 
valtavaksi  meteliksi,  josta  kuitenkin  voi  erottaa 
vilpittömän  kiitollisista  sydämistä  lähtevät  sa- 
nat: 

"Hyvästi,  ^Äiti  Brown'!" 

Mahtoiko  se  olla  sielutieteellisen,  telepaatisen 
voiman  vaikutuksesta  vaiko  metelin  aiheuttama, 
mutta  me  nähtiin  valon  syttyvän  yläkeriassa  ja 
valkoiseen  puetun  muodon  aukasevan  ikkunaa. 

Me  emme  kuulleet  hänen  sanojaan,  poikain 
yhä  toistaessa:  ^'Hyvästi,  äiti  Brown!  —  Siu- 
natkoon  sinua  Jumala!"  —  Näimme  äiti  Brown'- 
in  pään  kohoavan  ja  kätensä  nousevan  ylöspäin 
. . .  rukoukseen . . . 

Sitten  me  näimme  teidän  kotonaolevain  toi- 
voista,  rukouksista,  epätoivoista  ja  uhraavai- 
suudesta  yhdistyneen  symboolipersoonan  luhistu- 
van  läjään  ikkunan  eteen  lattialle,  päänsä  suo- 
nenvedon  tapaisesti  nykähdellen.  —  Joku  näytti 
rientävän  paikalle  ja  kumartuvan  hänen  ylit- 
sensä. . . 

Junamme  oli  jo  lähtenyt  liikkeelle.  —  Oli  onni, 
ettei  vaunussa  ollut  kuin  yksi  ainoa  himmennet- 
ty  valopahanen . . .  sain  antaa  sisäisen  pakotuk- 
sen  vapaasti  kuohua  äyräittensä  yli,  kunnes  kyy- 
nel-lähteet  tyhjentyisivät  ja  taas  tulisi  rauha. 

Kirjoitan  vielä  Arvidin  äidille  hyvästelyni, 
ennenkuin  saavumme  satamaan.  —  Nun,  kiltti 
Mai  ja  kulta,  muistahan  kirjoittaa  pojille! 

Pyytää  Jnssi  Juhola. 


HYVÄSTI  AMERIKKA! 

Rohkaiseva  Sielu: — 

Tämän  kirjeen  tulen  jo  postittamaan  toisesta 
maanosasta.  En  tiedä  minne  menemme,  kunne 
kulemme,  —  emme  välitäkkään;  Jos  tietäisimme- 
kin,  emme  siitä  saisi  kirjoittaa  kotiin  —  se  tieto 
voisi  joutua  vihollisen  kynsiin  ja  silloin  he  tie- 
täisivät  meitä  väijyä. 

Kiitos  kirjeistä!  Meille  karttunut  posti  tuo- 
tiin  laivaamme,  ennenkuin  se  lähti  satamasta. 
Eikö  kummaa?  Laivamme  lähti  aivan  samalta 
laiturilta,  jolle  Cunard-linjan  "Mauretania"  mi- 
nut  jätti,  kun  tulin  Suomesta!  Soma  ^'element- 
ti"  se  on,  se  kohtalo. . . 

Jättiläismäinen  linjalaiva  (Titanicin  sisko) 
oli  meitä  odottamassa,  kun  saavuimme  laiturille, 
jossa  ei  ollut  yhtään  saattajaa.  Sanon  sinulle 
laivan  nimen  myöhemmin,  silloin  kun  ei  enää 
ole  sensuuria  —  kun  on  "maassa  rauha  ja  ih- 
misillä  hyvä  tahto". 

Aamu  oli  vielä  hämärä,  kun  me  olimme  jo 
kaikin  laivassa.  Punasen  Ristin  naiset,  viimeiset 
hymyilevät  naisen  kasvot,  mitkä  tulemme  näke- 
mään  pitkään  aikaan,  tarjosivat  meille  aamu- 
kahvit.  Voi  miten  se  lämmitti  sydäntämme  tuo 
jäähyväis-kahvi;  —  heidän  katseistaan  loisti  ju- 
malainen  hyvyys  ja  toivon  varmuus.  Tulemme- 
han  me  takaisin . . .  eihän  tämä  viimeinen  kerta 
ole,  kun . . . 


86 

"  . . .  and  IV e  ivonH  come  back 
tili  ifs  over  'over  there\ 

—  Over  there,  over  there,  over  th. . ." 
(. .  .ei  me  tahdokaan  rauhaa, 

emme  kotihin  palaa 

kunnes  kaiseri  on  makkaraa 

ja  prinssit   ''kuivakalaa'\  . .(!!) 

—  Sinne  vaan,  sinne  vaan,  sinne. .  .*) 

Mitähän  ajattelee  Vapauden   Patsas?  —  Me- 
nemme  juuri  hänen  ohitsensa.     Suomesta  tulles- 
sani  ajattelin  Liberty  neidin  toivottavan:   ''ter- 
ve  tuloa!"  —  Onkohan  se  nyt  ''terve  menoa?" 
Kuulemiin,  sitten. . .   Jussi. 


"Meren  aalloilla,  kauas  kotirannalta 

Minun  purteni  seilailee  — 

Myrsky  aalloilla  käy, 

Eikä  maata  näy; 

—  Mua  muistele  armahain.^^ 

Hyvä  Maija: — 

Mitähän  minä  kirjoittaisin  sellaista,  jolla  ei 
olisi  militarista  tärkeyttä? 

Kaipa  minä  saan  mainita  tämän  laivan  muka- 
vuuksista.  —  Osa  meistä  saa  olla  siisteissä,  mu- 
kavissa  toisen  luokan  hyteissä  ja  salongeissa. 
Pahempaa  odotin. — Mutta  oi  sinua  England,  rak- 
kaan  "Queen  Mariasi"  kanssa!  Miksi  et  ole  opet- 
tanut  lapsistasi  parempia  keittäjiä?  Laivalla  on 
englantilaisten   ruokakomento.       Pojat   sanovat, 


*)    Anteeksi,    Mr.    Geo.    M.    Cohan. 


87 

että  nuo  "luujauhopullat"  ovat  hyviä  ainoastaan 
haaksirikon  sattuessa:  yhden  kun  syö  ja  sitten 
ryyppää  vähän  vettä  päälle,  nun  voi  pysyä  noin 
seitsemän  vuorokautta  veden  päällä.  Englanti- 
laiset  eivät  ole  vielä  myöskään  oppineet  syö- 
mään  leipää  ja  perunoita  samalla  kertaa.  "Voi 
noita  'blodi  jenkkejä',"  ihmettelivät  he,  "syövät 
leipää  perunain  kera!"  —  Meille  annetaan  tee- 
tä  vaan,  ja  sitten  taas  teetä;  oijoi! 


Merellä  vaikka  ollaan  —  aavalla,  maisematto- 
malla,  nun  pal  Jon  tapahtuu  ja  näkee  ilmiöitä, 
joista  mielellään  kirjoittaisi  sinne  teille,  vaan 
emme  saa . . .  Jos  esimerkiksi  nyt  otaksuisit,  että 
me  olemme  tänään  nähneet  jäävuoren  ja  valas- 
kaloja,  tuosta  teille  ilmoittaen,  nun  heti  tietäisit- 
te,  että  olemme  purjehtimassa  poh joista  reittiä 
ja  luonnollisesti  murehtisitte,  että  saamme  kyl- 
mää,  raukat.  Jos  taas  sanoisimme,  että  ajoim- 
me  öljylaivan  kanssa  yhteen,  nun  otaksuisitte 
siellä,  että  se  olikin  saksalaisen  veden-alainen 
ja  (suotta)  olisitte  huolisanne.  —  Sensuuri  ei 
ole  ainoastaan  tarpeellinen,  mutta  hyväkin. 

Laivalle  ei  oltu  epähuomiossa  otettu  yhtään 
pään-alusia  ja  me  käytämme  pelastusrenkaitam- 
me  niitten  asemesta;  kaulasta  vaan  pään  alle. 
Kyllä  se  uni  vaan  maistuikin;  eikä  aamulla  ol- 
lut  mitään  pukeutumisvaivaa,  sillä  me  emme  ota 
saumaakaan  vaatetta  yltämme  yöksi . . . ,  että  eh- 
tisi   ensimäisenä  aamiaiselle.  . .  ( !) 


I 

1 

88  ' 

Mutta  nythän  näkyy  jo  maata!  —  Kah,  eihän 
se  vaan  ole  vanha  tuttu  ^'Airismaa"?  —  Sinn 
Fein!  Sanon  minä. 

Minulla  on  suunnattoman  vastustamaton  ha- 
lu  sanoa  sinulle,  mihin  tulimme,  mutta  en  saa. 
se  sensuroitaisiin  kuitenkin.    "Sota  on  sotaa".  j 

JussL  I 


HAUSKA  TUTUSTUA,  JOHN  BULL! 

Maija  Hyvä: — 

Me  olemme  nyt  eräässä  maassa.  Elä  koeta  ar- 
vata,  missä.  Minä  kyllä  ölen  ollut  täällä  kerran 
ennenkin.  —  Tanne  tuodaan  Keuruulta  paljon 
voita  ja  Härmästä  lankkuja.  —  Sensuuri  ei  tiedä 
sitä,  vaan  sinä  kai  arvaat.  Tulimme  suureen  ky- 
lään,  jota  (suomea  puhuen)  nimittäisin  "Mak- 
salammeksi".  Ölen  varma,  että  tämä  on  se,  kos- 
ka  junaan  mennessä  marsseimme  sen  juutalai- 
sen  kaupan  ohitse,  joka  on  Cunard  linjan  hotel- 
lin  lähellä. 

Menimme  junalla  läpi  maan,  yöpyen  eräällä 
n.  s.  ^'lepokämpällä''  lähellä  leveähköä  ojaa,  jo- 
ka erottaa  tämän  maan  siitä  maasta,  jossa  mar- 
seijeesia  soitetaan.  (Hah,  haa,  sensuuri.) 

Oli  se  irvikuva  lepokämpästä :  Sellaista  suri- 
naa,  kuin  ne  pitivät  "ylisellä"  läpi  yön!  —  Oli- 
sivat  ne  kaiserilaiset  kai  sieltä  jotain  päähäm- 
me  pudottaneet,  Jos  vaan  olisivat  tienneet  mei- 
dän  olevan  aivan  heidän  kohdallaan.  Donner'  und 
blitzen!  —  Älkää  siellä  turhia  pelätkö.  Ei  täällä 
mitään  vaaraa  ole.  Hui,  hai.  —  Me  olemme  va- 
rovaisia. 

Vartomme  höyrylauttaa,  jolla  vihdoin  pääsem- 
me  —  sinne ...  —  Sitten  kun  siellä  olemme,  nun 
ei  sensuurikaan  tule  enää  olemaan  nun  turhan- 


90 

tarkka  ja  minä  saan  sinulle  kirjoittaa  vapaam- 
min. 

Ihmisyyden   ja   ^'maailman    demokratian-'    ni- 
messä 

Jiissi, 


TÄMÄKö  SIIS  ON  RANSKA!? 

Hyvä  Maija: — 

Tulimme  yön  ajalla  yli  kanaalin  ja  minä  suu- 
resti  ihmettelen,  että  minulla  on  kaikki  luut  eh- 
jinä  ja  hengen  vähät  niiden  sisällä,  sillä  nun  me 
olimme  tungokseen  sullottuina  tuossa  pienessä 
laivassa;  kumma  ettei  laivan  kyljet  pullistuneet 
ulos.  Laskimme,  että  kunkin  osalle  tuli  yksi  ne- 
liöjalka  lattian  alaa. 

Oli  siinä  työ  päästä  uneen  kiinni  vartioitten 
juostessa  edestakaisin  pimeitä  käytäviä,  joissa 
meitä  aapoja  "nukkui"  monikerrassa.  Sitten  tuli 
signaali,  että  submariini  upotti  laivan  aivan  lä- 
hellä  meitä.  Silloin  syntyi  paniikki  ja  kauhu 
vahtien  kesken.  Toiset  olivat  liian  väsyneitä 
välittämään  noin  pienestä  seikasta.  —  Vartio 
juosta  hynttyyttää  pitkin  käytävää  ja  siellä 
täällä  kuului  älähdys .  . .  Olin  puolinukuksissa, 
kun  hän  astua  kapsauttaa  ihan  naamalleni,  ko- 
valla  kenttäkengällään.  Koni !  —  Katkasin  ham- 
paanikin  siinä  yrittäessäni  purra  häntä  nilk- 
kaan...  tuo  peijakas  olikin  upseeri  ja  hänellä 
oli  saappaassaan  rautainen  kannustin! 

Taas,  syntinen,  menetin  tilapäisesti  toivoni  ja 
panin  silmäni  kiinni,  rukoillen,  että  mokoma 
sardiinilaatikkomme  paikalla  uppoaisi.  Olin  ker- 
rassaan  välinpitämätöin,  näkeekö  tuota  kuului- 
saa  Ranskaa  tahi  mitään  muuta  maata  ilmoisna 
ikinä.  —  Sitten  taas  joku  astui  sydänalani  pääl- 


92 

le  ja  silloin  minä  vaan  kiittelin,  luullen  ^^nouta- 
jan"  tulleen;  tuperruin  unensekaiseen  tainnos- 
tilaan. 

Herätessäni  oli  jo  aikuinen  aamu.  Kaikki  oli- 
vat  jo  menneet  kannelle  katsomaan  uutta  maata. 
Aurinko  oli  nousemaisillaan  pilvettömällä  itäi- 
sellä  taivaalla  ja  elämä  näytti  taaskin  kirkkaam- 
malta  ja  toivorikkaammalta.  Seine  virran  suul- 
la  olevat  korkeat  mäet  alkoivat  kirkastumistaan 
kirkastua  ja  vihertymistään  vihertyä,  kunnes 
voimme  eroittaa  maiseman  yksityispiirteet. 

Mäen  kupeilla  olevien  huvilain  tiiliset  katot 
punertumistaan  punertuivat  ja  ruusut  kilvan 
hymyilivät  yökasteessa  kylpeneissä  puutarhoissa. 
Jyrkemmät  mäenkupeet  olivat  laitetut  terasseik- 
si,  rappu  rapulta  alhaalta  ylös.  Olivat  kuin  jät- 
tiläismäiset  kukkaisraput ;  joita  perhoset  hyppe- 
livät  ylös  ja  alas.  —  Mutta  mitä  me  noista.  . . 
meille  on  luonto  ja  kauneus  ollut  ja  mennyt.  Nyt 
tahtoisimme  luontoon  ja  kauneuteen  tutustua, 
kun  se  on  myöhäistä.  Me  riennämme  sinne, 
missä  ihmisnero  tahallaan  repii  juuriaan  myö- 
ten  pois  kaiken  kauniin  ja  ylevän,  jättäen  kuk- 
kaiskenttien  sijalle  ammottavat  haudat  —  tuok- 
suvien  ruusulehtojen  sijalle...  myrkkykaasua 
ja  ruttoa. 

Tahdoin  imeä  itseeni  koko  tuon  ihanan  ku- 
van,  satumaisilta  näyttävine  chateaux  (linnoi- 
neen)  tuolla  mäen  päällä.  —  Sitten  ankkuroim- 
me  erääseen  laituriin,  joka  on  kai  ennen  sotaa 
ollut  Suomen  laivojen  varsinainen  satama,  kos- 
ka  siinä  seisoi  suurilla  kirjaimilla:  "Suomi — 
Finlande". 


93 

Muistan  Suomen  merimiesten  jutelleen  "Hav- 
resta'\  Tämäkö  se  nyt  oli?  Silmäni  koettavat 
etsiä  valkotukkaista  Suomen  merimiestä,  mutta 
turhaan.  Tummakulmaisia  olivat  kaikki.  —  Oli- 
sinpa  nyt  saanut  oikein  suomenkielellä  huudah- 
taa  sieluni  pohjasta  jollekin  heimoveljelle:  ''Hy- 
västi,  maailma!",  olisi  tyyntynyt  rintani,  rau- 
hoittunut  myllertävä  poveni. 

Siviiliväestöä  alkoi  virrata  meitä  tervehti- 
mään.  Englantilaisia  ja  ranskalaisia  sotilaita 
vilisi  kaikkialla.  Ilmapiirissä  oli  jo  jotain  so- 
taista.  Seinillä  näkyi  ranskan-  ja  englanninkie- 
lisiä  varoituksia  kellareihin  menosta  ilmahyök- 
käyksen  sattuessa.  —  ^'C'est  la  gueiTe'-. 

Ranskalaiset  huusivat  meille  tervehdyksen 
'^Bon  jour!'^  (hyvää  päivää)  sekä  nostelivat  ko- 
reistaan  ylös  viinipullojaan,  kai  tervetulon  mer- 
kiksi.  He  vuoleskelivat  käydessään  leivästä  ja 
aina  vähän  väliä  ryyppäsivät  pullostaan.  —  Mah- 
taneeko  tässä  maassa  juomavettä  olla  lainkaan? 

Me  vaan  huusimme:  ^^ Minne  me  mennään  tääl- 
tä  ?  —  Koska  me  syömme  ?"  Ne  olivat  meille  suu- 
resta  merkityksestä. 

Sinun  "summassa"  kulkeva 

Jussisi. 


TOINEN  OSA. 

Katsotaanhan  nyt  sitten  kertomukseen 


"C'EST  LA  GUERRE". 
(Sota  on  sotaa) 

"Huh  sentään",  ajatteli  Jussi  Juhola,  kun  hän 
lepokämppään  marssiessa  luki  suurilla  kirjaimil- 
la  maalattua  portin  vierellä  olevaa  varoitustau- 
lua.  Hanta  värisytti,  että  oli  vihdoinkin  joudut- 
tu  hyisilie  hurmeen  ja  tuskan  maille. 

Vakaviksi  kävivät  toistenkin  kasvot,  kun  he 
sitä  lukivat:  '" .  .  .ja  jokainen,  joka  tavataan  ul- 
kosalla  viisi  minuttia  sen  jälkeen,  kuin  kirkon- 
kellot  ovat  soiyieet  hälyytyksen  —  ammutaan 
paikalla.^^  —  Laulaen  olivat  pojat  marssineet 
noin  pari  mailia  ylös  mäkeä  ja  portilla  olivat  ke- 
veät  rattoisat  säveleet  vaienneet.  Väsymyskin 
valtasi  raajat,  sillä  "merentakaisen''  sotilaan 
taakka  painaa  noin  75  naulaa  (ensimäisellä  mai- 
lilla). 

Pessimistisemmät  englantilaiset,  jotka  olivat 
meidän  keveää  ja  iloista  käyntiämme  ihmetelleet, 
sanoivat  puoleksi  ivalla:  "-Mihinkähän  nuo  'blodi 
jenkit'  luulevat  tuolla  riemulla  menevänsä  —  pa- 
raattiin .  . .  ?" 

Jussi  paha  oli  nääntyä  taakkansa  alle,  heikko- 
runkoinen  kun  oli;  mutta  ei  kuultu  nurisevaa 
sanaa  häneltä.  Suomalainen  on  sitkeä  ja  voi 
kävellä  sisulla  vielä  jonkun  mailin,  (kuten  hyvä 
foordi  senjälkeen,  kuin  kaasuöljy  on  loppunut) 
kun  voimat  ovat  30  loppuun  kulutetut.    Nj^t  kui- 


9^ 

tenkin  oli  vihdoin  päästy  taas  yhteen  '^lepokämp- 
pään",  numero  13,  saatiin  heittää  tarakat  maa- 
han  ja  levähtää.  . .  paitsi  kokit  (Jussi  poloinen), 
jotka  saivat  heti  alkaa  leikellä  palasiksi  lehmä- 
vainajaa,  että  saatiin  nälkäiselle  rykmentille 
kunnon  mojakkaa. 

Oli  jo  iltapuoli,  noin  neljän  tienoissa,  kun 
1500  miehen  suuruinen  rykmentti  sai  vihdoin 
käskyn  asettautua  linjaan  ruokittavaksi.  Kokeil- 
la  oli  ollut  suuri  työ  pitää  rykmenttiin  kuulumat- 
tomat  pois  ruokatiskien  äärestä.  Nuo  näpistelijät 
olivat  meitä  samoja  ruskeita...  amerikalaisia- 
han  hekin  olivat.  Heitä  oli  fluun  takia  pidätetty 
ja  olivat  toipumassa  Havren  lähistöllä;  joutu- 
neet  pois  omasta  sakistaan  ja  enemmän  tai  vä- 
hemmän  toisten  .armoilla,  ainakin  mitä  tulee  ruo- 
kailuun. 

Jussin  tunteellinen  sydänpoloinen  pamppaili 
pelonsekaisesta  säälistä,  kun  hän  siinä  avasi  hil- 
losäilykkeitä.  Jotkut  noista  nälkäisistä  tovereista 
ainoastaan  yrittivät  varastaa  leivän  palasia  tis- 
kiltä.  Oli  kova  kielto,  ettei  saa  antaa  mitään 
rykmenttiimme  kuulumattomille ;  —  syököön  ko- 
tonaan .  . .  omassa,  mihin  hyvänsä  he  kuulu- 
vatkin. 

Sitten  astui  eräs  kalpea  nuorukainen,  arastaen 
kuin  metsästäjän  ahdistama  jänes,  ruualla  las- 
tatun  pöydän  luo  ja  etsi  nälkäisesti  Jussin  kat- 
setta,  pyytääkseen  häneltä  jotain  syötävää. 

"Jumalan  tähden,  anna  minulle  palanen  lei- 
pää",  sanol  nälkiintynyt  sotilas,  kyyneleet  sil- 
missä  pelosta,  että  hän  mahdollisesti  saisi  kiel- 
tävän  vastauksen. 


99 

Sanaakaan  sanomatta  otti  Jussi  aimo  palasen 
leipää  halasten  sen  ja  levittäen  halkeamaan  pak- 
susti  marjahilloa.  Hän  kuuli  kapteenin  äänen 
takanaan,  käännähti  katsomaan  ja  loi  häneen 
yhden  pyytävän  katseen  ikäänkuin  sanoen: 

''Tämän  kerran  vaan,  rakas  kapteeni  —  Sit- 
ten tottelen  kaikkia  säännöksiä".  —  Jos  Jus- 
sista  näytti,  että  kapteeni  Hedrick  nyökytti 
myöntävästi  päätään,  oli  se  vaan  hänen  mieli- 
kuvitustaan. 

"Müä  te  tahdotte,  että  ihmiset  teJdsivat  teüle; 
tehkäät  se  myös  heille.^^ 

Poika  raukka  kaappasi  hilloleivän  ja  kuiskasi 
jotain  kiitollista,  mieleenpainuvaa  Jussin  kor- 
vaan,  jotain  joka  teki  häneen  ilmeisen  vaikutuk- 
sen. 

Kapteeni  lähestyi  nyt  Jussia,  joka  jo  pelosta 
melkein  lyykistyi  kippuraan. 

"Kuules  Jussi'^  alotti  hän.  Minulla  ei  ole  mi- 
tään  sinun  'laupiaan  samarialaisen'  temppujasi 
vastaan,  sanon  vaan  sinulle  omaksi  hyödyksesi, 
että  jota  pikemmin  lopetat  tuon  'pehmeän  stuf- 
fin',  sitä  parempi  se  on  itsellesi.  Jokaisella  on 
aivan  täysi  tekeminen  omien  asioiden  huolehti- 
misessa.  Jokainen  itseään  varten!  Se  on  sotaa! 
—  Kehoittaisin  sinua  juomaan  hiukan  "leijonan 
verta,  että  saisit  terästyneen  sotilaan  kurssin", 
jatkoi  hän  vielä  ^'kovaksi  kypsyneellä"  leikillään, 

^^  Minne  me  menemme  täältä!? 

Se  oli  seuraava  huokaus  sen  perästä,  kun  oli 
saatu  vatsat  täyteen,  sen  päivän  ensimäinen  ja 
viimeinen  ateria  nälkäisiin  suihin. 

Tähän  kuitenkin  yövyttiin  ja  nautittiin  kaiva- 


100 

tusta  levosta,  pienistä,  tilanteelle  omituisista  häi- 
riöistä  huolimatta. 

Vihollisen  ilmalaivat  tulivat  kuin  tulivatkin 
pommittamaan  Havrea  sinä  yönä.  Kirkonkellot 
ilmoittivat,  että  aika  oli  tullut  juosta  turvaan 
maan-alaisiin  suojahautoihin  ja  kellareihin.  Otti 
vaan  muutaman  minutin,  kunnes  koko  rykmentti 
oli  suojassa  emmekä  kuulleet  muuta  kuin  suri- 
naa  ilmasta  sekä  muutamia  pamauksia  alhaalta 
kaupungista. 

Nuo  ihailtavat  amerikalaiset,  jotka  aina  kek- 
sivät  jotain  iloa  Jos  minkälaisessa  tilanteessa, 
olivat  jo  siinä  maassa  polvillaan  pelaamassa 
"kuutioita"  toisten  kertoessa  kaskuja.  Jussi  se 
vaan  oli  ajatuksiinsa  vaipuneena,  kunnes  vihdoin 
nukahti  siihen  kyyryisilleen. 

Nyt  kirkonkellot  soivat  jo  toisen  kerran,  il- 
moittaen  että  vaara  oli  ohitse  ja  että  vihollisen 
tultasylkevät  huuhkaimet  oli  pelätetty  pakoon  tai 
ammuttu  alas. 

Kuului  vielä  vihellys  ja  kaikki  saivat  luvan 
mennä  telttaansa  jatkamaan  untansa,  eikä  kenel- 
läkään  näyttänyt  olevan  mitään  mielipiteen  lau- 
sumista  tämän  ensimäisen  sodan  esimaun  joh- 
dosta.  —  Sellaistahan  me  odotimmekin.  Joka  ei 
tahtonut  näyttää  moukkamaisuuttaan,  teeskente- 
li  nyt  ilmeistä  välinpitämättömyyttä  ja  asian- 
tuntevaisuutta.  Enin  osa  näyttelikin  erinomai- 
sesti,  tietystikin  elvyttäen  toivorikkaan  hengen 
syntymistä  ja  säilyttäen  luontaisen  amerikalai- 
sen  optimistisuuden.  —  Pahemminkin  voisi  olla. 

Jussikin  oli  jo  imenyt  sakilta  osan  heidän  hu- 
mooristaan  ja  hänellä  näytti  olevan  jo  koko  lail- 


1 


101 

la  "pep"  (krinaassia),  kun  kovalla  lautalattialla 
makailevat  pojat  valittelivat  vuoteensa  kovuutta. 
Hän  virkkoi  vitsikkäästi : 

"Tule  tänne,  Harry;  minun  alleni  sattui  lahoja 
lautoja  ja  minä  en  pidä  pehmeästä  vuoteesta". 

Kuului  pidätettyä"hevosnaurua"  ja  ulkona  kä- 
velevä  vartio  ärjyi  jotain  suun  kiinnipitämisestä. 

Kuului  vielä  muutamia  tukahutettuja  voima- 
sanoja  kuorsauksen  joukosta,  kuten: —  "...pa- 
netko  ne  kengät  jalkaasi!  muuten  meidän  täytyy 
panna  kaasumaskit  päähämme.  —  Fyyh !  kuka  on 
syönyt  kynsilaukkaa?  —  Tulehan  lähemmäksi, 
että  on  lämpöisempi ..." 

Pian  oli  koko  teltta  kuin  pieni  käsinkäypä  sa- 
hamylly;  oli  siinä  krahinaa,  sihinää  ja  lorinaa.  . 

". .  .Tuli  ehtoosta  ja  aamusta  uusi  päivä". 


NE  ^^SIVU-OVI"  PULLMANNIT. 

^'Ajetaan  me  pojat  kyytillä, 

kyllä    valtio    'rahdin'    maksaa ..." 

Pojat  olivat  ylenpaltisesti  lyötyinä  hämmäs- 
tyksellä,  joka  vähitellen  muuttui  ällistyksestä 
jäädyttäväksi  tölmistykseksi,  kun  aamupäivällä 
marssittiin  Havren  rautatieasemalle,  jossa  par- 
haillaan  lastattiin  rahtivaunuja  muonavaroilla : 
kannutetulla  tavaralla  ja  englantilaisilla  (ei  ei- 
lisin  leivotuilla)  leipäpullilla. 

Nuo  vaunut  olivat  kuin  tulitikkulaatikoita  suu- 
riin  amerikalaisiin  tavaravaunuihin  verrattuna. 
Voimme  huomata  joitain  nelikulmaisia  ja  kolmi- 
kulmaisia  pyöriä;  jarrut  kai  unhotettu  epähuo- 
miossa  päälle  silloin  tällöin .  . . 

Kaikki  pojat  olivat  muka  tietäneet,  että  näin 
se  käy,  mutta  he  varmasti  teeskentelivät  kuten 
Jussikin,  jonka  naama  oli  enemmän  pieksun  poh- 
jan  kuin  kasvojen  muutoinen  pettymyksestä, 
verratessaan  näitä  tottumiimme  pullmanneihin 
Amerikassa.  Nekin  olivat  nyt  vaan  menneisyy- 
den  muistoa  ja  yhtä  epämääräistä  kuin  uni.  — 
Parempi  siis  unhottaa  maailman  turhuus  ja  pra- 
meus.  Turhaa  on  sivistys,  mukavuuksien  ja  ih- 
meellisten  koneitten  keksiminen,  kun  se  sitten 
näin  päättyy. 

—  ^^Chevaux  8  —  Hommes  ^o",  (8  hevosta  — 
40  miestä)  nun  oli  merkittynä  vaunujen  seiniin. 


104 

Kauhistus!  Mahtanevatko  he  vielä  panna  vau- 
nuumme  kahdeksan  hevosta  neljänkymmenen 
miehen  kanssa!?  —  ^^C'est  la  guerreP^ 

Nim,  nuo  siis  olivat  ne  kuuluisat  "sivuovi 
pullmannit" !  —  Rykmenttimme  jaettiin  30-mie- 
hen  suuruisiin  joukkoihin  —  siis  kolmekymmen- 
tä  miestä  kuhunkin  vaunuun.  Joku  siinä  pessi- 
mistisessä  humoorihengessä  laski,  että  tulisi 
noin  neliökyyynärän  sisältävä  lattia-ala  kunkin 
miehen  osalle.  Ei  suinkaan  sitä  paljoa  enem- 
pää  voinut  tullakaan,  sillä  persoonallinen  ^'pai- 
nolasti"  otti  myöskin  tilansa. 

Jussin  nokka  oli  pahasti  kippurassa,  kun  hän 
potkiskeli  lannan  kokkareita  ulos  ovesta.  Pa- 
hukset  olivat  kai  edellisellä  matkalla  kulettaneet 
noissa  vaunuissa  hevosia!  —  "Kaikissa  sitä  ol- 
laan",  mutisi  hän  tilaa  tehdäkseen  läjäillessään 
tomaattikannuja  nurkkaan,  alkaen  sitten,  ikään- 
kuin  sydämensä  vahvistukseksi  hyräillä: 

^'Heponi  se  on  kuin  koirasteeri 
ja  hoijakka  katajasta.  . . 
Flikkoja  ölen  minä  rakastellut 
pienestä  kakarasta:^ 

Sitten  muuttui  maisema: —  Sivuraiteelle,  ai- 
van  sotilasjunamme  viereen  tulla  tupsahti  sai- 
rasjuna  rintamalta,  tuoden  sadottain  haavoittu- 
neita  englantilaisia  ja  ranskalaisia  Havreen,  jos- 
ta  englantilaiset  sitten  kuletettiin  kanaalin  yli 
Oman  maansa  sairaaloihin.  —  Tuo  oli  kaamea 
näky,  unhottumaton,  äänetön  pantomiimi,  joka 
vaikutti  epätoivoisesti  junassamme  olijoihin,  jot- 


105 

ka  vuoroin  kurkistivat  pienestä  pääntasolla  ole- 
vasta  luukusta. 

Ei  kenelläkään  ollut  sanaakaan  sanottavaa. 
Jotkut  heikommat  hiukan  vaalenivat  kasvoil- 
taan  ja  kyyristyivät  vaunun  nurkkiin  ja  lattialle 
mietteisiinsä  vaipuneina. 

Sairasjunassa  olevat  sängyt  olivat  täynnä  kää- 
reissä  viruvia  sotilaita,  minkä  käsi,  minkä  pää 
sidottuna.  Leveän  ikkunan  läpi  voitiin  nähdä 
sairaanhoitajattarien  ja  lääkärien  hyörivän  ja 
auttelevan  poloisia  haavoittuneita. 

Miksi  täytyi  meidän  nähdä  tämän  ennakolta? 
Tuntuu  kuin  olisimme  menemässä  suin  päin  itse 
infernoon. 

^^Ihminen  minne,  minnekä  sä;  — 
minnekä  rientää  ihmisen  henki.  .  .  ?" 

—  Minne,  minne  menemme?  —  Emme  tiedä, 
emme  välitä.  Hulluuttahan  se  olisi  ^'mennä  yli 
joen,  ennenkuin  tulee  sillalle". 

Juna  oli  kuitenkin  jo  lähtenyt  liikkeelle  ja  po- 
jat  koettivat  unhottaa  pois  mielestä  tuon  kama- 
lan  sairasjunan,  pistämällä  vuoroin  päitään  ulos 
neljästä  vaunussa  olevasta  luukusta,  katsellak- 
seen  syyskesäisen  pohjois-Ranskan  kukoistavia 
maisemia. 

"Tässä  se  oli,  missä  'Orleansin  Neitsyt'  poltet- 
tiin  roviolla",  sanoi  historia-tietoinen  ylikersant- 
ti  junamme  pysähtyessä  Rouenissa. 

"'S  zät  so?"  kysäsi  Jussi  välinpitämättömästi, 
pyyhkäisten  lisää  saippuaa  leukaansa.  Hän  oli 
alkanut  ajella  partaansa  hämärässä  vaunun  nur- 
kassa. 


106 

''Hassuksiko  ölet  tullut,  Jussi,  kun  partaasi 
ölet  alkanut  ajella  tällaisissa  olosuhteissa,  —  vai 
aikonetko  jo  valmistella  itseäsi  hautaantoimitta- 
jalle?"    kuului  pahaa  ennustava  vitsi  joukosta. 

"Ettekö  tiedä,  että  kokin  tulee  olla  aina  sile- 
äksi  ajeltuna,"  huomautti  Jussi  nauraen,  jatkaen 
parturoimistaan. 

—  Samassa  huomasi  joku  joukosta,  että  saip- 
puavaahto  olikin  aivan  punasta.  Se  oli  komp- 
panian  mekanikko  Steffen,  hän  ryntäsi  asiaa 
tutkimaan  ja  kaappasi  Jussin  vesipullon  haistel- 
len sen  sisältöä. 

—  "Vai  viinillä  sinä  vain  ajelet  partaasi,  pa- 
Kana!  Mistä  ölet  sitä  saanutkin?  Et  tippaa- 
kaan  saa  enää  haaskata  tuolla  tavalla  hyvää  ai- 
netta!" 

Samalla  alkoi  kuulua  "klonksis  —  plu,  —  glu, 
glu,  glu"  ja  pullo  kiersi  ympäri  aina  viimeiseen 
tippaan  Jussin  ankarasti  protesteeratessa. 

Jussin  oli  ajeltava  puolen  tauluaan  kuivaltaan, 
sillä  kellään  ei  ollut  enää  tippaakaan  vettä. 

"Vorot!  .  .  .vikahisiksi  valetut  tinasotilaat!" 
sähisi  Jussi  kiukustuneena,  nyhtäesään  jälellä 
olevat  höyhenensä  tylsistyneellä  "giletten"  te- 
rällä. 

—  "Sain  viinin  innostuneelta  fransmannilta 
lahjaksi  asemahuoneella,  kun  häntä  tervehdin 
ihan  ranskaksi,  sanoen  'Bon  Jour,  monsieur!' 
Olin  sen  oppinut  Monte  Criston  Kreivistä.  — 
Tuo  viini  oli  kitkerää  kuin  pikiöljy",  selosteli 
Jussi,  "nun  päätin  sen  käyttää  saippuani  kos- 
tikkeeksi." 

Alkoi  jo  hämärtää  ja  kyllä  siinä  iltayöstä  toi- 


107 

nenkin  kasku  kerrottiin  ja  toinenkin  nauru  nau- 
rettiin,  ikäänkuin  tingillä,  kun  siinä  yhden  kynt- 
tilän  valossa  istuttiin  vaunun  lattialla.  Ivailim- 
me  saksalaisia  ilmailijoita,  jotka  eivät  kertaa- 
kaan  osuneet  junaamme,  vaikka  pudottelivat 
useita  pommeja  iltayöstä.  Rouenista  lähdettäissä 
voimme  kuulla.  kaukaista  tykinjyminää  Amien- 
sin  rintamalta  ja  nähdä  etäisen  leimauksen  aave- 
maisen  kangastuksen  pilvissä. 

Sitten  nuo  ilmiöt  etenivät  etenemistään,  kun- 
nes  kokonaan  katosivat.  Juna  oli  menossa  iän- 
teen  käsin,  Bordeuxia  kohden,  jonne  pojat  vietiin 
vähäksi  aikaa  treenaamaan. 


Koko  seuraava  päivä  ja  sitä  seuraava  yö  mat- 
kustettiin  edelleen.  Suurta  haiiskuutta  aiheutti 
nainen  junamme  jarruttajana.  Kuultiin  kimeän 
äänen  vaunun  katolla  komentavan:  ^^allezP-  — 
(lähteä  liikkeelle).  Silloin  kurkisti  joka  luu- 
kusta  reijän  täydeltä  ruskealakkisia  päitä,  näh- 
däkseen,  oliko  meillä  todella  nainen  jarrumiehe- 
nä.  Se  oli!  C'est  la  gueiTc!  (Sota  on  sotaa!) 

Maisema  oli  muuttunut  paljon  sitten  ensimäi- 
sen  päivän.  Lähellä  Bordeauxia  alkoivat  kauniit 
vihertävät  mäet,  puhtaanvalkoisine  lammaslau- 
moineen  viehättää  silmää.  Kypsiä  viikunoita 
täynnä  olevat  viikunapuut  aiheuttivat  suumme 
vettymään.  —  ^'When  do  tue  eo,t?^' 

Viinitarhoja  punervine  ja  sinervine  rypälei- 
neen  hymyili  kaikkialla.  Bordeauxin  läpi  men- 
nessä  ei  sodasta  voinut  huomata  muuta  todistet- 
ta.  kuin  paljon  ruskeita   (amerikalaisia)   unifor- 


108 

muja  sekä  . .  .mustalla  hunnulla  verhottuja  nai- 
sia  —  sodan  leskiä. 

Rautatiepengermälle  ulottuvilla  takapihoilla 
vilisi  tummatukkaisia  ranskattaria,  toiset  pesu- 
aan  ripustamassa  ja  jotkut  kaloja  kuivailemassa 
auringon  paisteessa.  Miehiä  ei  näkynyt  juuri 
ollenkaan.  (!) 

—  Tuolla  joen  partaalla  oli  joukko  naisia  te- 
kemässä  jotain,  mikä  oli  ainakin  amerikalaiselle 
latinaa.  ''Mitä  kummaa  he  tekevät?"  kysyi  joku. 

"Kysy  Jussilta;  he  is  a  Vop*,"  ehdotti  toinen. 

^^Kiitos  kunniasta",  hymähti  Jussi;  he  ainoas- 
taan  pesevät  pyykkiään  kurikalla,  siinä  kaikki, 
selitteli  Jussi  itsetietoisuudella.  ^^Vanha  hyvä  ta- 
pa  sanon  minä.  —  Nuo  toiset  taas,  tuolla  etääm- 
mällä,  huuhtovat  suolia,  joita  käytetään  makka- 
ran  kuorina",  jatkoi  hän  asiantuntijana,  selittä- 
en  mainitun  prosessin  yksityiskohdittain. 

"Kaikkia  ne  nuo  'foornerit'  käyttävät",  sur- 
kutteli  eräs  airis. 

^^Kyllä  vielä  sinäkin,  'silkkisine  vatsoinesi',  sitä 
mielelläsi  söisit,  Jos  saisit,  kunhan  kyllästyt  ai-. 
naiseen  mojakkaan",  ennusti  paatumaan  alkanut 
Jussi.  —  ^'Älkäät  te  pitäkö  sitä  amerikalaista 
mittapuuta  ainoana  oikeana  toisia  arvostellessa, 
nun  tulette  jotain  oppimaan  heiltäkin",  jatkoi 
Jussi  vielä. 

Menimme  Garonne  joen  yli  siltaa,  jota  myös- 
kin  kulki  käypäläisiä.  —  Oli  siinä  kopsetta  ja 
pauketta:  Kaikilla  melkein  oli  puukengät  jalas- 
sa.  Ensin  kuultuamme  kopseen  luulimme  sillan 
olevan  korjauksen  alla  ja  joukon  nikkareita  lyö- 
vän  nauloja  lautoihin.     Näytti  kuin  olisivat  ve- 


109 

delleet  kahta  silakka-kaukaloa  kintuissaan.  — 
''Cest  la  guerre'\.  .Nahka  tarvitaan  upseerien 
kiiltosaappaisiin. 

Bordeauxissa  saatiin  täyttää  vesipullot  ja 
Jussi  oli  lyönyt  viisi  frankkia  vetoa  ylikersantin 
kanssa,  että  hän  voi  ottaa  kylvyn  yhdessä  litras- 
sa  vettä.  Junan  lähdettyä  odottivat  kaikki  Jan- 
nityksellä  vedon  tulosta.  Ennustettiin,  etta 
Jussi  voisi  sen  tehdä,  koska  kerran  oli  vomut 
partansakin  ajaa  viinillä. 

Jussi  yksinkertaisesti  mittasi  kupillaan  puolen 
vedestä  kaataen  sen  pienehköön  pyyheliinaansa. 
Sillä  hän  nyt  kasteli  ruumispahasensa  ja  saip- 
puoitsi  sen  kiireemmän  kautta,  ettei  kuivuisi. 
Sitten  hän  hankasi  saippuan  pois  vääntäen  hi- 
nan useita  kertoja,  kastaen  sen  jälestä  jälellä 
olevan  veden  Hinaansa,  jolla  taas  huuhtoi  saippu- 
aisen  ihonsa  puhtaaksi.  Nyt  hän  väänsi  Hinan 
kuivaksi  ja  kuivasi  sillä  itsensä.  ■—  Finis. 

Hurrah!  Jussi  voitti  viisi  frankkia  ja  joku  eh- 
dotti  häntä  ottamaan  tuolle  vettä  säästävälle  kei- 
nolle  patentin. 


Oli  saavuttu  suurelle  hiekkatasangolle,  jossa  ei 
näkynyt  lainkaan  ihmis-asumuksia.  Marssit- 
tiin  viisitoista  kilometriä  hiestyttävässä  heltees- 
sä.  Se  oli  Jussille  kova  kyyti,  mutta  koska  ei 
hän  suomalaisen  sisulla  tahtonnut  mitenkään  ol- 
lä  "kääkky",  nun  hän  puski  yhä  vaan  eteenpain. 
"OHsivat  tuon  antaneet  ajaa  autolla",  sanol  sää- 
liväinen  vierustoveri,  joka  näki  Jussin  hikoile- 


110 

van  kovasti  ja  paiskaavan  pitkälleen  joka  ker- 
ta,  kun  levättiin. 

Kun  vihdoin  saavuttiin  entiselle  ranskalaiselle 
vankileirille  "Camp  De  Souge",  saivat  Jussi  ja 
toiset  kokit  ruveta  suurella  kiireellä  puuhaile- 
maan  päivällistä,  toisten  levätessä.  Jussi  rauk- 
ka  oli  konsanaan  unhoittanut  muinaisen  sydän- 
vikansa.  Taisi  sydämensä  ollakin  jo  varus- 
tettu  extra  silinterillä. 


'^POUTAINEN  RANSKA". . .  !  —  HAA. . . ! 

Nyt  näemme  Jussin  ahertavan  suuressa  co- 
operatiivisessä  kyökissä,  jossa  neljä  eri  komppa- 
niaa  keittää  ruokansa.  Hän  murjottaa  suutuk- 
sissaan  siitä,  että  kärpäset  ja  muurahaiset  uhkaa- 
vat  valloittaa  koko  hoidon.  Niitä  on  tuhansia 
ja  tuhansia  ja  kaiken  lisäksi  on  ylitarkastaja, 
pirullinen  majuri  Hardhead  kulkenut  kyökissä  jo 
tusinan  kertaa,  moittien  kärpäsistä.  Jussi  lyö- 
pi  kiukuissaan  kärpäspiiskan  rikki  muutamalla 
lyönnillä  eikä  välitä  hitustakaan,  jos  raadot  len- 
televät  ryynipuuroon,  joka  on  palamaisillaan 
pohjaan  keittouunin  päällä. 

Fluu  on  alkanut  raivota  täälläkin  ja  poikain 
täytyy  nukkua  öisin  ulkona  sateessa.  Onkin  sa- 
tanut  kolme  vuorokautta  yhtämittaa  ja  telttan 
naulat  irtautuvat  hienon  sannan  kastuessa  ja 
märkä  teltta  putoaa  päälle. 

^^Poutainen  (!!!)  Ranska". 

Tänä  aamuna  oli  Jussiparalla  ollutkin  ilian 
^'kolmannentoista  päivän"  pahaonni.  Telttansa 
kun  oli  ihan  räystään  alla  matalalla  paikalla, 
kastui  hän  pahasti  sekä  alta  että  päältä.  Hän 
yritti  hiipiä  salaa  mukavaan  tyhjään  huonee- 
seen,  mutta  vartio  hänet  siitä  esti.  —  "Säännöt 
ovat  sääntöjä"  —  ja  tämä  on  sotaa.  . .  Jussin 
herätyskello,  jonka  piti  soida  kello  kolmen  ai- 
kana,  olikin  siinä  vierellään  yrittänyt  hukuttaa 


112 

itsensä  ja  lakannut  käymästä.     Jussi  oli  herän- 
nyt  tunnin  myöhäiseen  —  uiskennellen  pahnansa 


Ensi  kertoja  Giämässään  kiroili  hän  ja  kyseli 
ruokailukersantiltaan,  kuuluuko  se  luonnollisel- 
ta.  Robertson  oli  hauska  sälli  ja  oli  ihmetellyt 
monasti  ja  ehkäpä  ihaillutkin  Jussin  siveää  kiel- 
tä;  hän  nyt  sanoi  Jussin  kiroilemisen  kuuluvan 
"niinkuin  tytöt  heittelisi  kiviä".  —  Jussi  lupasi, 
ettei  hän  tämän  perästä  ^'heittelisi  kiviä". 

Tuon  kolmannentoistapäivän  illalla  kirjoitti 
Jussi  tuntemattomalle  sielutoverilleen  Mai j  alle 
vähän  epätoivoiselta  kuuluvan  kirjeen: 

A.  E.  F.,  France. 
Tuntematon  Lohduttajani : — 

Kiitos  vilpitöin  kirjeistä,  joita  ölen  saanut 
useampia,  paitsi  kahteen  vnkkoon,  joten  olenkin 
taas  menettänyt  toivoni.  En  mainitse  tarkem- 
min  asianhaaroja,  sillä  sensuuri  ne  kuitenkin  si- 
vclisi  mustalla. 

Sensuurin  kiusallakin  sanon,  missä  me  olein- 
me.  En  näe  siinä  mitään  vaaraa: —  Ota  erään 
hyvin  tunnetun  kannutetun  maidon  nimestä  pois 
viimeinen  kirjain  ja  lisää  siihen  ^'aux^\  —  Se 
iikka,  joka  sensuroipi  suomenkieUset  kirjeet,  ei 
ole  koskaan  käyttänyt  Borden'in  kuivattua  mai- 
toa,  eikä  niin  muodoin  hiiomaa  tätä. 

Me  emme  saa  puhua  pahaa  esivallasta.  Mai- 
ja  kulta,  minä  vaan  siis  sanon,  että  minä  tun- 
nen  ens.i  kerran  elämässäni  kateutta  nähdessäni 
lähimmäiseni  onnellisempana,  kuin  itse  ölen. 

Fluu  se  muka  on!  —  Voisitko  ajatella  höyhen- 
sänkyä  pehmoisine  tyynyineen  ja  lämpimine  väl- 


113 

lyiyieen  tyhjänä  lojottavan  vieressäsi  ja  sinä  ma- 
kaamassa  Jcovanpuun  rahilla,  jota  kohden  joku 
heütäisi  vähän  väliä  ämpärilliseii  vettä?  Etkö 
kömpisi  untuviin,  vaikka  ^^haarniskoittu^^  seisoi- 
si  siinä  vartiona?  —  Kuules,  minulle  ctlkaa  kas- 
vaa  luonto  ja  krinaassi,  enkä  olekaan  enää  mi- 
kään  lampaannahkainen  tuppi,  enkä  mikään 
^' Jussi-Serafüa^\  kitten  iso-isäni  minua  joskiis 
herjasi, 

Kuivat,  puhtaat  suojat  ovat  öisin  tyhjänä, 
meidän  maatessa  ulkona  penikkateltoissamme. 
Upseerit  ovat  kaikki  ^'raittiinümanhidluja!'' 
Lentsu.  . .  Oi  jospa  minullakin  olisi  lentsu,  tahi 
edes  appendicitis,  että  voisin  kelliä  mukavassa 
kodikkaassa  sairaalassa,  pehmeät  huopatossii': 
jaloissa  ja  paksu  aamunuttu  yllä,  odotellen  vaan 
pyylevää  hoitajatarta  tuomaan  huljonkia  ji 
^'pehmeäksi  keitetyitä^\  sijalle  ihan. . . 

Katselin  heitä  nälkiintynein  katsein  korkean 
piikküanka-aidan  lävitse,  joka  on  kai  tarkoitettu 
estämäÖM  onnettomia  terveitä  menemästä  väki- 
sin  sairaalaan  herrastelemaan,  ^'lentsumaan^\  — 
ja  kuolemaan. . . 

Ah,  kuinka  heitä  kadehdin!  —  En  saanut  kun- 
non  päänkivistystä  edes,  vaikka  ölen  kastunut 
joka  yö;  melkein  jo  luulen  itseäni  sammakoksi, 
kun  unissani  käännyn  suulleni  ja  kuorsaan  san- 
tavallin  läpi.  Nyt  alan  kuitenkin  toivoa,  että 
joko  sade  tahi  fluun-kauhu  taukoaisi..  Asukkaat 
sanovat,  että  täälläpäin  sataa  36/  päivää  vuo- 
dessa.  —  Toivossa  eletään. 

Älä,  Mai  ja,  käsitä  ylläolevaa  sananmukaisesti, 
vaan  lue  rivien  välistä.     Ölen  käyttänyt  ^Hdtra- 


114 

impressionististä^^ ,  suomeksi,  liiottelevais-havain- 
7iolliskuvannollista  tapaa,  heittääkseni  tuhkaa 
sensuurin  silmiin. 

Mukana  seuraa  sinulle  muistiksi  muutamia  se- 
teleitä,  joüla  meidät  juuri  ikään  maksettiin,  Älä 
luule  niitä  saippuakupongeiksi .  . .  se  on  rans- 
kalaista  rahaa.  Saimme  sitä  noin  puolitoista 
kourallista;  en  ole  näet  vielä  oppinut  sitä  tar- 
kemmin  laskemaan.  —  Ehtymättömällä  kunnioi- 
tuksella,  Jitssi. 

Jussi  nuolasi  kotelon  suuliiman  märäksi  ja  löi 
nyrkillään  kotelon  kiinni.  Sitten  kirjoitti  hän 
kotelon  päälle,  osotteen  ohella:  "  Keskus-sensuu- 
ri:  —  Snomea''  —  Ja  vielä  lisäelmän: —  Ei 
sisällä  mitään  militaarisesti  tärkeää;  ainoastaan 
perheasioita^\  (Sana  "perheasioita"  raskaasti 
alleviivattuna.) 

Sitten  puki  Jussi  sadetakin,  kummisaappaat  ja 
rautahatun  ylleen;  otti  herätyskellon,  jolle  hän 
oli  rakentanut  pienen  pulsen  lautan,  ettei  huk- 
kuisi  yöllä;  meni  ulos  öiseen  sateeseen,  kovakou- 
raisesti  läjäten  alaspudoneen  märän  telttansa  ja 
pistäen  sen  olkisäkin  alle  päänsä  alaseksi.  Nyt 
hän  loikaisi  itsensä  pitkälleen. 

Vielä  hän  painoi  tyhjän  tomaattikannun  herä- 
tyskellonsa  päähän  sateenvarjoksi  ja  —  antoi 
pilvien  sataa .  . . 


—  ^^Cootit"  ja  viralliset  vartiot  muuttivat  ai- 
ka-ajoin  vahtivuoroa  ja  tuo  Ranskan  "poutai- 
nen"  taivas  vuodatti  säälin  kyyneleitä  Biscayan 
lahdelman  hiekka-aavikon  ylitse. 


SISSIT. 

Kaikki  on  hiljaista  takalinjoilla  iähellä  Eel- 
leaun  metsää,  jonne  — :des  rykmentti  oli  muutta- 
nut  noin  viikko  sitte  Camp  De  Sougesta,  jossa 
heitä  treenattiin.  Kello  oli  noin  kolmen  tienoissa 
aamulla  ja  Jussi  oli  ollut  jo  kotvasen  aikaa  lait- 
tamassa  tulta  pyöräin  päällä  olevaan  keittoveh- 
keeseen.  Se  oli  lykätty  vanhaan  halkovajaan,  jon- 
ka  viholliset  olivat  pahasti  ampuneet  reikiin  ky- 
lää  pomittaessa.  Heidät  oli  sittemmin  ajettu  ta- 
kaisin. 

Jussi  ei  ollut  vielä  herättänyt  apulaisiaan,  sil- 
lä  hän  tahtoi  ensin  saada  kahvin  valmiiksi  ja  Sit- 
ten vasta  herättää  heidät  aamukahville,  että  oli- 
sivat  koko  päivän  paremmalla  tuulella.  Koska 
Jussi  ei  voinut  ketään  pelottaa  voiman  näytteil- 
lään,  teki  hän  sen  pienillä  konsteilla,  jotka  olivat 
varsin  käypää  tavaraa  näissä  oloissa. 

Hän  oli  juuri  saanut  ensimäiset  pannukakut 
käännetyksi,  kun  hän  kuuli  hiljaista  puhelua  ul- 
koa.  Hän  painoi  päänsä  ovenrakoon  paremmin 
kuullakseen  ja  tuskin  voi  olla  kiljaisematta  häm- 
mästyksestä  kuullessaan  kaksi  miesääntä  selväl- 
lä  suomenkielellä  puhelevan  hiljaa  ja  ottavan 
ylös  päämajamme  aseman,  seuraavan  päivän 
pommitusta  varten. 

Herra  varjele!  He  ovat  sissejä...  varmaan- 
kin  Saksan  armeijassa  palvelevia  suomalaisia  va- 
paaehtoisia,  joiden  vuoro  oli  tullut  lähteä  yöllä 
vakoilemaan. 


116 

Housunsa  tutisivat  pahasti,  eikä  hän  tietänyt 
mitä  tehdä.  Ei  hän  siinä  lainkaan  muistanut  pis- 
tooliaan,  joka  oli  vajan  pimeässä  nurkassa,  mis- 
sä  apukokki  Kehr  nukkui.  Hölmistyen  tykkä- 
nään  alkoi  hän  vaan  hyräillä  tuttua  ja  tilaisuu- 
teen  sopivaa  suomalaista  laulua:  "Voi  äiti  parka 
ja  raukka,  miks'  minun..."  jatkaen  vaan  kak- 
kujen  paistoa;  sissit  tietystikin  korva  oven  raos- 
sa  kuunnellen.  Jussi  alkoi  odottaa  armollista 
luotia  ja  lukea  Isä  Meitää  ja  Herran  Siunausta. 

Samassa  tunsi  hän  jotain  kylmää  takaraivol- 
laan  ja  luihin  asti  jäädyttävä  ääni  sähisi  huonol- 
la  englannin  kielellä: 

^'Sano  paikalla,  onko  — :des  rykmentti  ras- 
kasta  tykistöä  tässä  kylässä!?" 

Ovella  vahtia  pitävä  mies,  joka  oli  saksalai- 
sessa  uniformussa,  (takana  seisovaa  ei  Jussi  vie- 
lä  ollut  nähnyt)  sanol  Jussin  niskassa  pistoolin 
piippua  pitävälle  suomeksi:  "Ota  vaan  kaikki 
tiedot,  sillä  ei  ole  aseitakaan.'- 

^'Mitä  minä  näen!?",  sanol  toinen  mies,  myös- 
kin  suomeksi,  pistäen  pistoolin  vyöhönsä.  — 
^^Pannukakkuja!  Pannukakkuja!-'  ihmetteli  hän, 
kaapaten  muutamia  kärventyneitä  ohukaisia 
pannulta. 

Nyt  sai  Jussikin  hölmistyksensä  takaisin  ja 
päähänsä  pisti  tuuma.  —  ''Vatsan  kautta  tie 
miehen  sydämeen'',  ajatteli  hän.  Päällepäätteek- 
si  hän  muisti,  että  viholliset  olivat  aina  iloisia 
joutuessaan  amerikalaisten  vangiksi ,  englanti- 
laisten  sijaan,  sillä  he  saivat  amerikalaisten  van- 
kileirissä  hyvän  ruuan. 

''Nun,  olkaa  pojat  vaan  niinkuin  kotonanne  ja 


117 

vartokaa,  kunnes  pistän  tässä  oiva  kahvit",  to- 
kasi  Jussi  niinikään  suomeksi  ja  molemmat  sis- 
sit  olivat  lentää  selälleen  ällistyksestä.  He  al- 
koivat  oitis  suuntäysin  ahmia  maukkaita  aamu- 
lehtiä  ja  Jussi  ammensi  heille  vielä  napollisen 
tuoksuvaa  kahvia. 

"Kuinka  ihmeen  tavalla  jouduitte  kaiserin 
armeijaan  ja  miten  peijakkaan  tavalla  pääsitte 
elävinä  tänne?"  kysäsi  Jussi,  saaden  jo  vähäisen 
malttiaan  takaisin  ja  ruveten  uudelleen  kaatele- 
maan  valkoista  kakkutaikinaa  kuumana  sihise- 
välle  pannulle. 

Melkein  siinä  jo  unhotettiin  vihollisuudet  ja 
muun  muassa  kyseltiin  toistensa  kotipaikkoja 
Suomessa. 

^'Vai  Vaasasta,  vai  Vaasasta!"  ihmetteli  Jus- 
si; "minä  ölen  Ylistarosta,  mutta  on  minulla  se- 
tä  Vaasassa.  —  Tunnette  kai  sitä  kultaseppä 
Sundqvistia  siellä?"  jatkoi  Jussi  konemaisen 
kaameasti,  toivoen  että  joku  tulisi  pelastamaan 
hänet  tästä  hermostuttavan  pöyristyttävästä  ti- 
lanteesta. 

He  olivat  juuri  nauramassa  ^'Linnin-Jussille", 
eräälle  mieshupsulle  Jurvasta,  joka  oli  rakastu- 
nut  Sundqvistin  tyttäreen,  arvoisan  neidin  siitä 
mitään  tietämättä,  ja  kulki  öisin  nukkumassa 
("friiailemassa")  Sundqvistin  talon  kivijalan 
vierellä,  ulkopuolella.  Kaksi  apukokkia  oli  sillä 
välin  herännyt  ja  he  nyt  hyökkäsivät  kahden  sis- 
sin  kimppuun  takaapäin,  vallaten  heidät. 

Jussilta  pääsi  ensin  helpotuksen  huokaus  ja 
hän  nyt  jännityksestä  heikentyneenä  hoiperteli 
ulos  kutsuen  vartiojoukkion,  joka  juuri  kello  nel- 


118 

jän  aikaan  oli  vartiota  vaihtamassa.  Se  ryntäsi 
sisään,  tietysti  vangiten  Jaskan  ja  Miskan. 

Ensin  epäiltiin  Jussia  ilmiannosta  ja  vihollis- 
ten  kanssa  yhteyden  pitämisestä,  mutta  jälestä- 
päin  otaksuttiin  Jussin  olleen  ovelan  ja  pitäneen 
seuraa  heille,  kunnes  saataisiin  kiikkiin.  Jussi 
oli  sen  päivän  sankari  ja  hänelle  hurra ttiin  voi- 
makkaasti,  kun  kapteeni  aamiaisen  jälkeen  li- 
sän  kanssa  selosteli  asiaa,  kiitti  Jussia  ja  ihmet- 
teli  Jussin  tavatonta  kokemusta  sinä  aamuna. 

^'Eläköön  Jussi  ja  hänen  pannukakkunsa!'' 
huusivat  pojat  yhdestä  suusta,  tietysti  innostu- 
neempina  kakkuihin  kuin  Jussin  seikkailuun. 

Jussin  täytyi  olla  apuna,  kun  miehiltä  koetet- 
tiin  kiristää  tärkeitä  tietoja  kaiserista  ja  kruu- 
nunprinssistä.  —  Nun,  "sota  on  sotaa",  velvolli- 
suus  kuin  velvollisuus .  .  .  Cest  la  guerre! 


KTLLÄ    SE    UNI    MAISTUI. 


LÖYTÖKOIRA. 

Löysin  hauet  kolosta  mä  pommin, 
Haavastansa  päässään  verta  vuosL 
Uskollisna  isäntäänsä  vartioikin, 
Kuolleeksi  vaikk'  hauet  kyllä  tiesi. 

Helvetti  kun  sylki  tulta,  lyijyy, 
Kolossa  makasimme   likitysten. 
Läpi  yön  'Jcaikk'  mustat  henget  väijyy, 
Siteet  tahtoo  särkeä  ystävysten. 

Takaisin  kun  ryömittihin  suojahautaan; 
—  Isäntänsä  kannoimme  myös  myötä. 
Koira  i^aukka  parkui  —  minä  kanssaan  — 
Ulvoi  suruissaan  kaiken  yötä. 

Ei  ^'Frenchie^^  ole  kaunis  koira  vallan, 
Haavoittunut,  arpinen  ja  hiukan  ontuu; 
Vaan  kun  etulinjast'  otellahan, 
"Frenchie'^  mukanamme  hyökkää,  haukkuu. 

Hänellä  on  kirput,  mulla  ''cooties^\ 
puhuu  ranskaa,  kiroo   kaiseria.  .  . 
Me  tasa-arvoisia  ollaan  tuless\  tuuliss' 
Mun  koirani  ja  minä,  toveria. 


120 


Kotihin  jos  vielä  kerran  pääsen, 
Jos  koskaan  enää  joudun  rauhan  teiile, 
^' Frenchie^^  koirani,  tuon  orvon,  uskollisen 
Vien  mä  silloin  mukanani  meille. 

Sergt.  Frank  C.  McCarthy n  mukaan. 


TOVERUKSET. 

^'Vettä,  Jumalan  tähden'',  pyyteli  kuoleva  nuo- 
rukainen,  joka  oli  tointunut  sen  jälkeen,  kuin 
ambulanssit  olivat  korjanneet  haavoittuneet  en- 
si-apuasemille.  Poika  raukka  oli  vaarallisesti 
havoittunut,  luultu  kuolleeksi  ja  jätetty  kentälle 
lähellä  Belleaun  metsää  (Bois  Belleau) . 

Joskus  voi  tapahtua,  että  toivottomasti  haa- 
voittunut  jätetään  kentälle  kuolemaan.  —  Ker- 
santti  Arvid  Lind  oli  pian  pääsevä  pois  vaivasta, 
mutta  nuoruus  ja  elämänhalu  ei  anna  ylen  toi- 
voa  niinkauan,  kuin  on  säkenekin  elon  mahdolli- 
suutta,  vaikka  kuolema  katsoo  jo  silmiin. 

'^Ei  ketään  lähellä  ja  pimeyskin  jo  uhkaa.  En 
voi  saada  kylliksi  voimaa  edes  apua  huutaakse- 
ni,  Jos  kenties  joku  sattuisi  olemaan  lähelläni", 
hän  valitteli  hiljaa  yhä  taistellen  kuolemaa  vas- 
taan  —  nyt,  kun  vihollinen  oli  torjuttu  ja  mie- 
hen  taistelu  oli  voitettu.  .  .  Arvid  rukoili  nyt 
Jumalaa  lähettämään  hänelle  jonkun,  joka  saat- 
taisi  hänen  viimeisen  viestinsä  äidilleen  Denver'- 
issä  —  ja  Jos  sen  kerran  täytyi  tapahtua  —  sul- 
kemaan  hänen  silmänsä  viimeiseen  uneen;  laske- 
maan  vilpoisen  käden  hänen  kuumeen  ja  tuskan 
polttamalle  otsalleen. 

^'Oih  —  voi...  Jumala,  äiti...",  kuului  sy- 
däntävihlova  ääni  yön  pimeydessä  ja  joku  mel- 
kein astui  Arvidin  päälle  ja  hän  voi  nähdä  aave- 


122 

rnaisen  mustan  varjon  juiiri  luonaan  kuin  va- 
laistuspommin  räjähtäessä  etäisellä  taivaalla.  — 
"Vettä,  vettä  —  apua  —  ystävä  tai  vihollinen'', 
rukoili  hän,  mennen  uudelleen  tainnoksiin. 

Kun  hänet  virvoitti  vesi,mitä  tulija  hänellean- 
toi,  tunsi  Arvid  äänestä  oitis  auttajansa  —  se 
oli  hänen  oiva  toverinsa,  jota  hän  oli  monasti 
kaivannut  senjälkeen,  kuin  heidät  erotettiin 
Camp  Pikessa. 

Yksi  noista  vangituista  sisseistä  oli  karannut 
seuraavana  yönä  ja  sen  jälkeisen  päivän  iltapuo- 
leen  oli  alkanut  pommitus  pitkämatkaisilla  ty- 
keillä. 

Jussi  Juhola,  joka  oli  aina  tekemässä  jotain 
hänen  toimeensa  kuulumatonta,  oli  ikäänkuin 
jostain  vastustamattomasta  pakotuksesta  lähte- 
nyt  samoilemaan  toistamiseen  hävitettyä  kylää. 

"Olenko  valveilla,  tai  näenkö  unta?  —  Onko 
se  Jussi  poika  ihan  ilmissäni?" 

"Ölen,  ölen",  sai  hän  liikutukseltaan  sanotuk- 
si  arvaten  haavoittuneen  olevan  Arvidin. 

"Minä  ölen  Arvid",  sopersi  kuoleva  tuskin  ym- 
märrettävästi,  sillä  shräpnellin  sirpale  oli  lävis- 
tänyt  hänen  leukansa. 

Jussi  tunnusteli  hellävaroen  ympäri  toverinsa 
silvottua  päätä,  koettaen  päästä  selvyyteen,  voiko 
poika  raukkaa  auttaa.  Arvidin  pää  oli  tahrautu- 
nut  ympärinsä  hyytyneellä  verellä  ja  otsassaan 
oli  suuri  haava.  Hän  voi  tuskin  niellä  vettä,  jo- 
ta toveri  kaatoi  hänen  suuhunsa  suurimmalla  va- 
rovaisuudella. 

"Kirjoita  äidilleni,  tai  parempi,  jos  voisit  jos- 
kus     suullisesti     hänelle     kertoa     kuolonviestini 


123 

ja...",  sai  hän  sanotuksi,  äänensä  ilmaisten 
suurta  fyysillistä  tuskaa. 

Jussi  painoi  korvansa  likelle  toverinsa  suu- 
ta,  ettei  olisi  hukannut  yhtään  sanaa  vähitellen 
heikkenevistä  lauseista  —  viimeisestä  viestistä 
äidille. 

^^Rakas  äitini  kuolisi  suruun,  Jos  tietäisi  me- 
nettäneensä  ainoan  poikansa'-,  sai  Arvid  viimein 
sanotuksi.  —  ''Toivokaamme,  ettei  hän  huomaisi 
nimeäni  vauriolistalla",  jatkoi  hän. 

Jussi  muisti  samassa  "ensi-apu"-laatikkonsa, 
jonka  kääreillä  hän  nyt  sitoi  toverinsa  päätä, 
miten  parhaiten  voi  siinä  pimeässä.  —  ^^Anna 
minun  puhua  puolestasi",  ehdotteli  Jussi;  ''että 
et  suotta  vaivaisi  itseäsi  ja  liian  nopeasti  kulut- 
taisi  voimiasi,  rakas  toverini". 

''Minulla  on  oiva  tuuma",  sanoi  Jussi  innos- 
tuneesti.  ^'Me  kirjoitamme  kummallisesti  yhtä- 
laista  käsialaa,  niinkuin  äitisi  tapasi  sanoa,  kun 
sairaalassa  ollessasi  Camp  Pikessa  hänelle  edes- 
täsi  kirjoitin.  Minä  otan  tästälähin  sinun  osasi 
ja  kirjoitan  äidillesi  sinun  nimelläsi.  Kun  mil- 
loin  pääsen  takaisin  Amerikaan,  voin  hänelle  lie- 
vällä  tavalla  ilmoittaa  totuuden.  —  Äidin  toivo 
on  kuolematoin  ja  hän  ei  uskoisi  vaikka  näkisi- 
kin  nimesi  kadonneiden  listalla,  vaan  toivoisi 
toi  von  jälkeen,  että  joku  ihme  toisi  poikansa 
terveenä  ja  iloisena  takaisin." 

^'Sellaista  minäkin  ajattelin  esittää,  hyvä  to- 
veri",  kuiskasi  Arvid,  ^'mutta  en  saanut  sitä  sa- 
noin  tulkituksi.  Ölet  parhain  toverini  ja  niin- 
kuin oma  veljeni.  —  Parempi  —  jalompi.  . .  — 
Suurempaa    käskyä  ei  ole  —  kuin  rakasta,  ra- 


124 

kasta. . .  Etkö  voisi  aina  olla  äitini  luona,  mi- 
nun  sijassani?  —  Sinä  ainoastaan  voisit  —  si- 
nä  tahdot ...  —  Oma  äitisi  on  Suomessa  —  eris- 
tettynä  —  onko  enää  elossakaan . . . 

—  "'Äiti'  on  ensimäinen  sana,  minkä  puhu- 
maan  alotteleva  lapsonen  ensinnä  lausuu...  ja 
viimeinen,  mitä  sotilas  huutaa  silloin,  kun  hän 
taistelukentällä  kuolee  — Totta,  totta . . .  nun  — 
mitä  sanoinkaan  sinun  äitistäsi  ?  . . .  kaikki  maa- 
ilman  äidit .  . .  siunatkoon  teitä . . .  Herra  Ju- 
mala!" 

Jussi  tunsi  kyyneltulvan  poskillaan;  ne  se- 
kaantuivat  Arvidin  hyytyvään  vereen,  kun  hä.i 
siinä  poski  poskea  vasten  luki  kuolevan  toverin- 
sa  viimeiset  heikot  suonentykinnät  ohimossaan. 


Vartiot  löysivät  Jussin  aamulla  puolikangis- 
tuneena  pommin  kolosta,  johon  hän  oli  tupertu- 
nut  kuolleen  toverinsa  viereen. 

'^Greater  love  hath  no  man. . ." 


VÄLIRAUHA. 

Äiti  Lind  itki  ilosta,  sanomalehti  extrain,  ja 
kirkonkellojen  ja  tehtaitten  pillien  ilmoittaessa, 
että  valkoinen  lippu  oli  vihdoinkin  nostettu  hur- 
meiselle  taistotantereelle  ja  että  rauha  oli  nyt 
tullut.  Noin  kuukausi  sitten  oli  Mrs.  Lind  luke- 
nut  poikansa  nimen  kadonneitten  joukosta  vau- 
riolistalta.  —  Kuten  hän  oli  arvioinutkin,  oli  sii- 
nä  joku  erhetys,  koska  hän  juuri  eilisin  oli  vie- 
lä  saanut  Arvidilta  kirjeen.  Se  oli  päivätty  lo- 
kakuun  15  p..,  siis  sen  jälkeen,  kuin  hän  ilmoi- 
tettiin  kadonneekßi . . .  "Äidin  rakkaus  ja  toivo 
ovat  kuolemattomia". 

Koko  Denver  oli  hurmaantuneena  ilosta  ja  Ar- 
vidin  äiti  jo  kuvitteli  näkevänsä  poikansa  mars- 
sivan  voittoparaatissa  pitkin  katuja,  tuon  ikku- 
nan  ohitse,  ja  hänen  palveluslippunsa  (service- 
flag)  ympärillä,  jossa  on  sininen  tähti  Arvidil- 
le,  tulisi  olemaan  tuore  seppele. . .  Ihmiset  sy- 
leilivät  toisiaan  syvästä  kiitollisuudesta,  sielul- 
lisessa  yhteisymmärryksessä,  että  tuo  verinen 
temmellys  taukosi,  ennenkuin  Amerikan  miehuu- 
den  tervein  kukka  oli  hurmeesta  kuiviin  vuoda- 
tettu  vieraalla  maalla.  Jokaisella  oli  tänä  päi- 
vänä  sama  yhteinen  riemu:  Lauloi  Tony,  kiitti- 
vät  Liisa  ja  Matti,  tanssi  Patric,  ja  soittivat 
Pierre  ja  Jeanne.  —    Kaikki  eri  kansallisuudet 


126 

olivat  nyt  kuin  yksi  sielu.    Riemulla  ei  ollut  ra- 
jaa  eikä  juhlallisuuksilla  loppua. 

Kului  kuukausia,  ennenkuin  voitiin  toivoa,  että 
saataisiin  pitää  tulijaisia  kotiinsaapuville  pojille. 
Olisi  tarvittu  koko  maailman  laivat,  jos  olisi  voitu 
kulettaa  pojat  nun  pian  kotiin,  kuin  he  itse  ja  hei- 
dän  omaisensa  olisivat  halunneet. 

''Elä  murehdi  minua,  äiti",  kirjoitti  'Arvid'.. 
^'Olen  kotiutuva  ennen  juhannusta  kuitenkin".  — 
Hyvä  Mrs.  Lind  ahkeroi  kuukausimääriä  ennen 
juhannusta  hillojensa  ja  säilykkeidensä  kanssa, 
laittaen  ne  sen  mukaiseen  järjestykseen,  kuin 
mistä  lajeista  Arvid  eniten  piti. —  '^Ensinnä  teen 
hänelle  kirsikkapiirakkaa,  sitteh  omenavoita  ja 
Sitten .  .  . ",  myhäili  hän  ennakko-ilolla.  Jokaises- 
ta  sanomalehdestä  silmäili  hän  laivalistoja,  jois- 
sa  ilmoitettiin,  mikä  rykmentti  ja  divisiona  mil- 
loinkin  oli  saapuva  maihin.  Arvidin  rykmenttiä 
ei  vaan  kuulu!  Pitkästyypi  kaihoava  äiti.  — 
^'Emme  tiedä  aikaa  eikä  hetkeä,  milloin  lähdem- 
me;  huhuja  vaan  ja  huhuja",  kirjoittelee  yhä 
vaan  '^ Arvid".  . . 

Tykkiväen  — :des  rykmentti  oli  saanut  käs- 
kyn  muuttaa  takalinjoilta  Belleaun  metsässä 
Bordeauxiin  Biscayan  lahdella,  jossa  amerikalai- 
silla  oli  suuri  keskusasema  ja  josta  oli  suoranai- 
nen  rautatieyhteys  taistelurintamalle.  Tuo  äk- 
kiarvaamaton,  masentava  ja  melkein  häpäisevä, 
mutta  muona-  ja  ampumatarpeiden  kuletuksen 
takia  välttämätön  määräys  tehtiin  suuren  vii- 
meisen  "ajon"  takia;  raskasta  tykistöä  sanottiin 
olevan  liian  paljon  rintamalla. 


12? 

Mahtoiko  olla  todellista,  mutta  nurkumista 
kuului  monen  suusta,  varsinkin  upseerien,  jotka 
olivat  täynnä  intoa  ''mennä  Reinin  virralle  ja 
eteenpäin  Berliiniin".  —  Jussi  Juhola,  joka  oli 
ollut  toverinsa  kuolemasta  saakka  hyvin  synkkä- 
mielinen,  oli  melkein  sanattomana,  eikä  uutis- 
ten  johdosta  iloinnut  eikä  liioin  pahoitellutkaan. 
Ei  surrut  hän,  vaikka  rykmentistään  nyt  tehtiin 
"stevedooreja"    (satamatyöläisiä) . 

Pitkän  rahtijuna-matkan  perästä  majoittautui 
—  :des  rykmentti  Bassens  nimiseen  kylään  lä- 
hellä  Bordeauxia.  Siellä  oli  amerikalaisten  so- 
dan  alussa  rakentama  satama  purkauskoneineen. 
Jussi  tuli  yhä  enemmän  ja  enemmän  innostu- 
neeksi  komppaniansa  hyvinvointiin  ja  kaptee- 
ninsa  salli  hänen  muun  muassa  ottaa  ranskan- 
kielen  tunteja,  että  voisi  käydä  vihanneksia  ja 
muuta  ruokatavaraa  ostamassa  Bordeauxin  to- 
rilta.  Pojat  tekivät  työtä  kolmella  vuorolla.  Jus- 
si toisten  kokkien  kanssa  keitteli  24  tuntia  yh- 
dellä  vuorolla,  saaden  sitten  toiset  24  tuntia  va- 
paata.  Stevedoorien  elämä  oli  juhlaa  verrattu- 
na  elämään  rintamalla.  Täällä  oli  rykmentillä 
tilaisuus  käyttää  vararahastoaan,  joka  oli  sääs- 
tetty  ennen  Ranskaan  menoa  taloudellisella  pin- 
nistyksellä.  Osa  siitä  oli  kertynyt  myyjäisvoit- 
tona  rykmentin  omasta  kaupasta  (Canteen). 
Jussi  oli  parantumaton  ''lapsisielu"  ja  jonkun 
verran  ylpeä,  että  sai  luottoa  komppanian  asi- 
oissa  ja  sai  käydä  kaupungissa  ostelemassa  po- 
jille  vähän  parempia  sapuskoita  kuin  tuo  ainai- 
nen  mojakka.     Hän  palasi  Bordeauxista,  milloin 


128 

kaalisäkki,  milloin  juotettu  vasikkavainaja  mu- 
kanaan,  aivan  kuin  perheenäiti  konsanaan. 

"Hän  on  kuin  äiti  meille",  sanoivat  pojat  toi- 
silleen.  Jussi  ei  tietänyt  josko  loukkaantua  tai 
olla  hyvillään  tuosta  vilpittömästä  kiitollisuuden 
ilmaisusta  muistaessaan  isoisänsä  ^'Jussi-Sera- 
fiia"  herjauksen,  joka  nyt  oli  kummallisella  ta- 
valla  toteen  käynyt. 

Kerran  olivat  pojat  isojen  lasten  tavalla,  ku- 
ten  on  omituista  amerikalaisissa,  pyytäneet  Jus- 
sia  Jcaikin  mokomin  tekemään  heille  tuota  kuu- 
luisaa  ^'pumpkin"  piirakkaherkkua.  Jussi  raapi 
korvallistaan,  että  miten  se  voisi  käydä  laatuun 
ilman  mainittua  ^'hedelmää",  sillä  sitä  ei  Borde- 
auxin seuduilla  kasvatettu.  Kananmunat  myös- 
kin  olivat  harvinaisia.  Maitoa  saisi  kyllä  Bor- 
deauxin torilta;  siellä  oli  lypsyvuohia  pitkissä  jo- 
noissa  seisomassa  takajalat  sitävarten  laitetulla 
rahilla,  lypsyvalmiina,  kun  ostaja  saapui. 

Jussille  tuli  äkkiä  päähän  mainio  tuuma,  jonka 
selviydyttyä  hän  löi  kymmenen  frankin  vedon 
ylikersentin  kanssa,  että  hän  voi  tehdä  "Camou- 
flage'' pumpkinpiirakan  ilman  mainittua  melo- 
nia. 

Nyt  Sitten  lähetettiin  joitakuita  poikia  Carhon 
Blan&iin  tuolla  mäen  päällä  ja  Lormonfün,  toi- 
seen  naapurikylään  etsimään  kananpesiä,  että 
saataisiin  riittävä  määrä  munia.  —  He  toivatkin 
tullessaan  kokonaista  kuusi  tusinaa. 

Well,  pehmeäksi  keitetyt  porkkanat,  vuohen- 
maito,  munat  ja  kokonainen  mauste-harmonia 
(yhdeksää  lajia  kuin  syyhyn  voiteeseen)   sai  ai- 


129 

kaan  piimpkin-pulan  täydellisen  poistamisen. 
Kapteeni  astui  juuri  keittiöön,  kun  ensimäinen 
piirakka,  tuoksuen  ja  hymyilien  ilmestyi  lämpöi- 
sen  kenttäuunin  uumenista;  ruskea  pyöreänaa- 
mainen  kuin  oikea  pumpkinpiirakka  koPisanaan. 

^'Mistä  olette  saaneet  kansallista  herkkupii- 
rakkaamme?''  kyseli  hän  ihmetellen  ja  kiirehti 
maistelemaarx.  Kaikki,  jotka  tiesivät  sen  olevan 
vaan  keinotekoista,  odottivat  nyt  jännityksellä 
kapteenin  tuomiota.  Syötyään  aimo  kolmannek- 
sen,  virkkoi  hän  tyytyväisenä  vatsaansa  sivellen : 

^'Tuo  oli  parhainta  pumpkinpiirakkaa,  mitä 
ölen  koskaan  syönyt;  juuri  parhaaksi  inkivää- 
riäkin,  jota  ei  kaikki  naisetkaan  aina  parhaaksi 
arvaa". 

Hah,  hah,  haa. 

Jussi  kasteli  jo  peukaloaan  laskeakseen  kym- 
menen  frankin  seteliä  ja  ajatteli  hupaista  iltaa 
Louise  Souberbiell'en  kahvilassa,  jossa  hän  oli 
säännöllinen  kundi.  —  Mademoiselle  Souber- 
biellen  kahvila  oli  yksi  noita  kodikkaita  pieniä 
ranskalaisia  kahviloita,  jossa  voi  lukea  ja  kir- 
joittaa  sekä  levätä  mielin  määrin  ilman,  että 
voisi  huomata  mitään  vastenmielisyyden  oireita 
mamsellin  puolelta.  Sodan  aikana  täytyi  kaik- 
kiin  tällaisiin  kahviloihin  viedä  sekä  leivän  että 
lihan  mukanaan,  jos  halusi  saada  iltasta.  Made- 
moiselle ainoastaan  paistoi  lihan  ja  perunat,  tar- 
josi  maukasta  vihannes-soppaa  {''potage'')  ja 
keitti  kahvin. 

Huvittavana  sivuseikkana  voi  mainita,  että 
Jussi  oli  löj^tänyt  tuon  puhtoisen  sopukan  ikku- 
nassa   olevan   seuraavan   ilmoitustaulun   kautta : 


130 

"Englannin  kieltä  puhutaan". 

Mlle  Souberbielle  ei  osannut  kuitenkaan  muu- 
ta  sanoa  kuin:  ^'Onko  sulla  purukummia"  ja 
"käykäähän  toistekin". 

Tässä  pienessä  kodikkaassa  levähdyspaikassa 
oli  Jussi  tutkimassa  ranskankieien  kieliopillisia 
salaisuuksia,  odotellessaan  hämärää,  jolioin  oli 
toivoa  saada  mademoisellen  puolelta  tusinalta 
kanalta  pari  munaa  iltasekseen  sen  päivän  illal- 
la,  kun  tuo  siunattu  välirauha  julistettiin.  Se 
oli  ensinnä  ilmoitettu  kirkonkelloilla  ja  tehtaitten 
pilleillä.  ''La  Petite  Gironde"  lehden  etusivulla 
oli  huomattavalla  paikalla:  ^^Vive  VAmeriqiie!^^ 
(Eläköön  Amerika). 

Bordeauxin  lähistöllä  olevat  stevedoorit,  joilla 
ei  ollut  paljonkaan  ansiota  voitonriemuun,  saivat 
nyt  osakseen  suurinta  kiitollisuuden  osotusta 
ranskalaisten  puolelta.  Missä  vaan  näkivät  ame- 
rikalaisessa  uniformussa  olevan  sotilaan,  nun  sil- 
loin  he  hänelle  suuta  suikkasivat.  Jussi  parka, 
ujo  kun  oli,  karkuili  sivukatuja,  päästen  vihdoin 
"turvaan"  mlle.  Souberbiellen  kahvilaan.  Lu- 
kuunottamatta  muiskua  eräältä  lihavalta  tori- 
mummulta,  joka  möi  vuohenjuustoa,  kuuluisaa 
tuoksuvaa  Roquefort  —  ja  poskisuukkosta  erääl- 
tä posteljoonilta,  oli  Jussi  saanut  olla  jokseen- 
kin  rauhassa.  Kahvilassa  kuitenkin  uudistui  pe- 
li.  —  Molemmat,  sekä  Louise  että  hänen  äitinsä 
suutelivat  Jussin  jokseenkin  tarkkaan  kaulasta 
ylöspäin.  Tölmistyneenä  tyhjensi  hän  koko  lasin 
^'vin  rougea-^  limonaadin  sijasta.  Hän  ei  ollut 
koskaan  maistellut  ja  suri  katuvaisena  erehdys- 


131 

tään;  Madame  Souberbielle  koki  kaikin  tavoin 
lohduttaa  Jussia  ja  puoliväkisten  antoi  hänelle 
lasin  ^'vin  blanc. . .'' 

He  lauloivat  yhdessä  ''Marseljeesin",  jonka  lop- 
pusäkeen  oli  Jussikin  osapuilleen  oppinut : 

^^ .  . .  Aux  armes  citoyens! 

Formez  vos  bataülons!  — 

Marchons,  marchons! 

Q\in  sang  impiir  ahreuve  nos  sillons!'^ 

Ranskalaisten  ja  amerikalaisten  juhlimisella 
on  räikeä  ero.  —  Ranskalainen  laulaa  isänmaal- 
lisia  lauluja  ja  on  hyvin  liikutettu  rauhasta  pu- 
huessaan.  Menee  kenties  yleiseen  ravintolaan, 
jossa  istuu  sanatonna  nurkassa  ja  antaa  pöydäl- 
lä  seisovan  innostuneen  jenkin  huutaa  täyttä 
kurkkua:  "Me  sen  sodan  voitimme!" 

Kun  Jussi  tuli  takaisin  leirille,  olivat  juhlame- 
not  täydessä  käynnissä,  vaan  häntä  ei  enää  näyt- 
tänyt  huvittavan  koko  riemut,  joten  hän  kömpi 
pahnoilleen.  Toverit  otaksuivat  Jussin  olevan 
''seipäässä''  ja  heittivät  hänet  vesiojaan,  juuri 
kun  hän  oli  päässyt  uneen.  —  Eräs  maalaisnuo- 
rukainen  Ozarkin  aarniometsistä  Missourissa, 
jolla  oli  unissaansaarnaajan  oireita  ja  joka  oli 
saarnoissaan  ennustanut,  että  rauha  tulisi,  en- 
nenkuin  tästä  rykmentistä  on  ketään  kuoleva,  oli 
poloinen  juonut  isompia  ja  pienempiä  läse  ja  poh- 
jaan  saakka;  hän  nyt  messusi  kovasti.  Joku  eh- 
dotti,  että  koska  hänen  uskonsa  oli  nun  horju- 
maton,  nun  voisi  ehkä  vesikin  häntä  kannattaa. 
—  Poika  marssikin  joukon  kera  alas  Gironden 


132 

rannalle  ja  alkoi  kävellä  noin  mailia  leveän  lah- 
den  ylitse.  —  Plonksis!  —  kuului  vaan,  joukon 
nauraessa  ja  kalastaessa  saarnaajan  ylös.  Pol- 
ka selvisi. 


Suuren  jännityksen  ajan  höllistyessä  ja  laue- 
tessa  on  jännityksessä  ollut  ihminen  valmiina  Jos 
minkälaisiin  fyysillisiin  liiotteluihin,  ollen  hetken 
aikaa  aivan  haluton  hallitsemaan  halujaan  tai 
himojaan.  —  Tuon  ajan  mentyä  ohitse  alkoi 
kaikille  tuo  uneksittu  ja  mahdottomana  pidetty 
kotiinpaluu  tulemaan  selväpiirteisenä  takaisin 
tajuntaan.  Se  oli  balsami  kaikelle  järjettömälle 
poikamaisuudelle.  Nyt  nähtiin  jo  kaukomielin 
Vapauden  Patsas  New  Yorkin  satamassa,  koti, 
äiti  ja  siskot,  jotka  olivat  hartaimmat  toivot  toi- 
voneet  ja  eniten  heidän  hyvinvoinnistaan  Rans- 
kaankin  huolehtineet. 

"Koska  me  mennään  kotiin?"  oli  nyt  päivän 
tunnuslauseena.  Huhuja  kierteli  ehtimiseen  pi- 
kaisesta  kotiin  matkustamisesta.  Nyt  annettiin 
palttua  kaikelle  ranskalaiselle.  He  muuttuivat 
monenkin  silmissä  sydämettömiksi  profiteeraa- 
jiksi,  jotka  tahtoivat  amerikalaisista  rikastua. 
Kaikki  vaan  oli  nyt  nurjaa;  kaikki  ranskalainen 
homehtuneen  vanhoillista.  Bordeauxin  raitio- 
vaunutkin,  kalatorvea  toitottavine  konduktöörei- 
neen,  olivat  kerrassaan  naurettavia.  —  "Me  me- 
nemme  kotiin,  Amerikaan,  jossa  ihmiset  ihmis- 
ten  tavalla  elävät!". 

—  Itsetulkitsevana  ilmiönä,  että  "hukkuva 
tarttuu  oljenkorteenkin,  joka  uiskentelee  pinnal- 


18S 

la",  voipi  mainita,  että  noita  salaperäisen  pelas- 
tavan  voiman  omanneita  talismania,  Uusia  Tes- 
tamentteja,  (joita  me  j okainen  kannoimme  tas- 
kussamme,  joutohetkinä  ja  sieluntuskan  aikana 
tutkiskellen)  niitä  löytyi  nyt  kymmenittäin  aje- 
lehtimassa  lattialla,  kun  se  lakaistiin  seuraavana 
aamuna. 


KOTIIN  PÄÄSYÄ  ODOTTELEMASSA. 

Ne  Billetit. 

Nyt  vasta  olikin  pojilla  mainio  tilaisuus  tutus- 
tua  herttaiseen  Ranskan  maalaisväestöön.  Se 
seikka  ehkä  tulisi  lieventämään  sitä  tuomiota, 
minkä  he  olivat  sitä  ennen  ranskalaisista  langet- 
taneet.  — :des  rykmentti  oli  nyt  majailemassa 
pienessä  kylässä,  nimeltä  Camarsac.  Se  oli  noin 
15  kilometriä  Bordeauxista.  Laivoja  odottavien 
kotiinpalaavien  sotilasten  luku  nousi  kymme- 
niintuhansiin  ja  heidän  oli  asuminen  n.  s.  '^bille- 
teissä^\  kaiken  näköisissä  puuvajoissa,  navetois- 
sa  ja  jopa  sikoläätissäkin. 

Ranskalaiset,  jotka  itse  tulivat  ahdetuiksi 
mahdollisimman  ahtaalle,  tekivät  voitavansa  saa- 
dakseen  meidän  olomme  nun  mukavaksi  kuin 
mahdollista.  Meistä  tuli  heidän  kanssaan  hyviä 
tovereita.  Varsinkin  lapset  pitivät  paljon  eloi- 
sista,  rattoisista  pojistamme,  joiden  suhteen  tyy- 
pillinen  ranskalainen  maalaisnuorimies  on  vai- 
naja.  Nuoret  neitoset  ja  muut  kyläläiset  alkoi- 
vat  käydä  suurilukuisina  konserteissamme,  joita 
rykmenttimme  soittokunta  antoi  kaupunginta- 
lolla.  Yksityisiä  kutsuja  perheisiin  sai  j okainen, 
joka  vaan  muutamankin  sanan  osasi  ranskaa. 
Amerikalaisten  luontainen  halveksuminen  kaik- 
kea  ulkomaalaista  kohtaan  teki  ensin  vähän  hait- 
taa  seurustelussa. 


135 

Billetit  tehtiin  hyvin  mukaviksi,  ikäänkuin  oli- 
si  aijottu  kotiintua  vallan.  Hevoset  kun  olivat 
kaikki  sotalaitoksen  palveluksessa,  saimme  nii- 
den  seimistä  hyviä  lepopaikkoja,  Jos  eivät  kanat 
vaan  liian  pal  Jon  niissä  vierailleet.  Päämajam- 
me  oli  erään  rikkaan  bordeauxilaisen  kesähuvi- 
lassa;  se  on,  upseereilla  oli  huoneet  itse  huvi- 
lassa  ja  me  olimme  navettaosassa,  joka  muuten 
oli  saman  katon  alla  kuin  itse  huvila.  Billetis- 
sämme  oli  muun  muassa  yksi  lehmä,  (jota  myös 
käytettiin  auran  edessä)  pitkäkarvainen  aasi,  tu- 
sina  kaniinia,  ankkoja  ja  kanoja. 

Jussi  Juhola  nukkui  sikoläätissä  toisten  kok- 
kien  kanssa,  kaasumaskit  päässään.  Hän  vei 
talon  kukon  mukanaan  nurkassa  olevalle  orrel- 
le.  Hän  oli  nimittäin  hukannut  herätyskellonsa 
muuttaissa,  ja  kukko  oli  kuin  tehty  tuohon  vir- 
kaan  ja  yhtä  varma  kuin  mikään  kello. 

Sian  säännöllinen  röhkiminen  auttoi  rauhalli- 
sen  atmosfeerin  syntymistä  ja  löyhkät  lisäsivät 
uniseen  huumaukseen.  Jussi  ei  kuitenkaan  pitä- 
nyt  aivan  näin  äärimmäisestä  maalaiselämästä, 
vaan  moitti  madame  Penaudille:  '^Ce  n'est  pas 
jölie!'\  —  Kantaen  kaikki  tuoreet  luut  ja  muut 
ruuanjätteet  madamelle  alkoi  Jussi  sillan  raken- 
tamisen  madame  Penaudin  säälikammioon.  Pa- 
risen  viikkoa  oli  jo  kulunut  eikä  Jussi  vielä  ollut 
ottanut  tottuakseen  uuteen  sankytoveriinsa, 
vaan  nenä  kippurassa  murnutti  madamelle: 

'^Cest  tres  degoutant!  —  La  motte  pour  le 
coschon!''  —  Se  on  inhottavaa!  —  Kuolema 
sialle ! 


137 

Silioin  vei  madame  Jussin  ullakkohuoneeseen, 
teki  hyvin  paljon  kohteliaita  liikkeitä  käsillään 
ja  kysyi: 

''Eh  hienV  (Onkos  hyvä?) 

''Beaucoup  jolie''  (hyvin  hauska),  sanol  Jussi 
murteellisesti,  nostaen  paksua  höyhenpeittoa,  et- 
tä  se  oli  lentää  ilmaan;  nun  kevyt  se  oli.  —  Ah! 
—  Oo,  la,  la,  la. . , 

Jussi  sai  tuoda  apulaiskokkinsa  sänkytoverik- 
seen  ja  kyllä  hänellä  oli  suuri  työ  saada  Tomi 
kello  kolme  aamulla  ylös  untuvista;  hän  kai  luu- 
li  olevansa  taivaassa  eikä  tahtonutkaan  herätä. 
Hyvä  madame  oli  vielä  vuoteen  lämmittänyt  sitä 
varten  tehdyllä  kojeella,  johon  pantiin  kuumia 
?iiiliä.  Joulukuun  yöt  olivat  jo  jossain  määrin 
koleat. 

Poikain  elämä  on  ollut  tässä  aivan  liian  help- 
poa  ja  he  olivat  aikansa  kuluksi  alkaneet  vieri- 
tellä  viinitynnöreitä  pensaikkoon.  Naapurit  pro- 
testeerasivat  ja  siitä  oli  viisas  loogillinen  seuraus 
se,  että  ikävystyneitä  poikaraukkoja  ruvettiin  uu- 
delleen  treenaamaan  —  kahdeksan  tuntia  päiväs- 
sä.  Se  puolestaan  antoi  aihetta  todelta  kuulu- 
vaan  huhuun,  että  ;meidät  viedäänkin  Siperiaan 
kukistamaan  bolshevikit,  y.  m.,  y.  m. 

Jussi  koetti  aikansa  kuluksi  hikihatussa  lei- 
poa  rasvarinkeleitä  ja  pannukakkuja  "mokomille 
beibeille",  kuten  hän  oli  kiukuttelevinaan.  Jou- 
toaikoina  parsi  hän  sukkia,  pesi  paitoja  ja  silit- 
tikin  toisinaan  ^'noille  nolopeukaloille",  saadak- 
seen  vähän  "tinoja"  Bordeauxissa  käyntiä  var- 
ten.   Jussin  kurikka  lauloi  yhä  taajempaan  siinä 


138 

pestessään  Harry n,  Tomin  ja  kersantti  Robertso- 
nin pyykkiä,  Robertson  kun  sanoi  "ei  tulevansa 
toimeen  ilman  Jussin  'äidillistä'  hoivaa".  Jussilla 
puolestaan  oli  madame  Penaud,  joka  kutoi  jo  kol- 
mannet  uudet  kannantaustat  Mai j  an  lähettämiin 
villasukkiin.  —  Elämä  olikin  jo  alkanut  Jussille 
tuntua  erittäin  miellyttävältä  ja  hän  oli  tyytyväi- 
nen  toverilaumansa  kanssa,  eikä  olisi  paljoakaan 
surrut  kotiinmenosta,  ellei  häntä  olisi  painosta- 
nut  velvollisuus  ja  melkeinpä  kaipaus  viedä 
Mrs.  Lindille  surullisen  sanoman.  Hän  kirjoitte- 
lee  vähän  väliä  Arvidin  äidille  jatkuvista  petty- 
myksistä  kotiintulon  suhteen;  mutta  toivotaan, 
toivotaan. 


On  joulu-aatto.  Nyt  tahdotaan  pojille  antaa 
aimo  joulupäivällinen.  Jussi  on  jo  käynyt  tilaa- 
massa  150  naulaa  sianpaistia  lahtarilta  Pom- 
pignac'issa.  —  Seisahtuu  moottoripyörä  kyökin 
ovelle.  Se  on  tullut  Jussia  hakemaan  sianpaistin 
hakuretkelle.  Tuo  juonikas  ylikersantti  sen  oli 
liommannut  tietäen,  että  Jussia  vaivaa  '^hydro- 
phohis  automobüis^^  (autokauhu)  —  hän  oli  näet 
ollut  monessa  onnettomuudessa.  Kersantti  kuis- 
kasi  ajurille,  että  ajaa  vähintäin  120  mailia  tun- 
nissa.     Hän  totteli.     (!!) 

Takaisin  tullessa  aukesi  kinkkuja  täynnä  ole- 
va  säkki  ja  kinkkuja  tippui  epämääräisille  väli- 
matkoille  pitkin  tietä.  Jussi  ei  saanut  asiasta 
ajurille  sanotuksi,  sillä  hänen  suunsa  meni  täy- 
teen  ilmaa  joka  kerta,  kun  avasi  sen  koettaen 


1^9 

puhua.  .  .  nun  hirveäta  vauhtia  tuo  lurjus  ajoi. 
—  Heidän  täytyi  mennä  takaisin  noin  15  kilo- 
metriä,  kunnes  enin  osa  kinkuista  oli  poimittu 
tienviereltä.  —  Mutta  hyvälle  maistui  vaan  paisti 
joulupäivänä. 


C^- 


'"''  ">  4^'^ä^-""~'^' 


«NUO    COOTIT    TAITAVAT    OLLA    KILPIKONNAN    SUKUA 
—  EIVÄT  /EDES  HUKU  VEDESSÄ". 


TARKASTUKSET. 

Tarkastuksia  alkoi  olla  yhä  tiheämpään  ja  po- 
jat  levittelivät  taasen  huhuja  kotiinmenosta. 
Melkein  joka  aamu  kävi  lääkäri  pistämässä  lu- 
sikanvarren  jokaisen  kurkkuun  ja  ^'lueskelemas- 
sa"  heidän  paitansa  helmat,  noita  cootia  etsien, 
jolla  väiin  apulaisensa  sivelivät  iodineä  vatsan- 
väänteisiin  ja  antoivat  castor  öljyä  nyrjähdyk- 
seen  (tai  päinvastoin) .  Cootia  oli  löydetty  joi- 
tain  melkein  jokaisessa  tarkastuksessa  ja  saunaa 
rakennettiin  suurella  kiireellä;  sillä  välin  koetti- 
vat  toiset  hukuttaa  niitä  kuhnimalla  lätäköissä 
ja  toiset  keittämällä  alusvaatteitaan,  kunnes  ne 
kutistuivat  sukan  kokoisiksi. 

Sauna,  joka  valmistui  joulun  jälkeen,  oli  yksi 
noita  ehta-amerikalaisia  pikasaunoja,  joissa  mei- 
dän  täytyi  pestä  itsemme  kahdessa  minuutissa. 


142 

Suihkun  alle  sopi  kaksitoita  miestä  yhtäaikaa. 
Vesi  johdettiin  eräästä  lähteestä  ylängöilä,  josta 
se  tuli  saunamrne  lämmityslaitokseen  omalla  pai- 
nollaan.  Rykmentti  oli  noin  1500  miehen  suu- 
ruinen,  eikä  siis  ollut  aikaa  hukata  minuuttia- 
kaan. 

Ensimäisellä  minuutilla  tuli  "•  uhrin''  saippuoi- 
da  itsensä  (hän  voi  sen  tehdä  tuossa  ajassa,  eliei 
pieni  saippuanpalanen  sattunut  luiskahtamaan 
käsistä).  Toisen  minuutin  kuluessa  täytyi  saip- 
pua  huuhtoa  pois,  sillä  suihkut  käännettiin  ar- 
motta  kiinni  kahden  minuutin  kuluttua.  Voi 
noita  poloisia  hitaita,  jotka  eivät  ehtineet  itseään 
pestä  kahdessa  minuutissa!  —  Jussi  oli  juuri 
saanut  itsensä  kunnollisesti  saippuoiduksi,  kun 
hana  käännettiin  kiinni  ja  mars!  —  toiseen  huo- 
neeseen.  Suuttuneena  pisti  Jussi  ylleen  sadeta- 
kin  ja  juoksi  kiireesti  puropahaselle,  joka  kylän 
kohdalta  oli  syvennetty,  että  kylän  muijat  voivat 
siinä  pestä  pyykkinsä.  Hän  meni  sillan  alle, 
jonka  ylitse  kulki  maantie.  Siellä  otti  hän  lop- 
puosan  kylvystään  vilpoisessa,  kristallikirkkaas- 
sa  vedessä. 


^'PIKKU  MUMMO'\ 

Taaskin  oli  Jussi  rakastunut.  Tälläkin  kertaa 
ijäkkääseen  naiseen,  Madame  Penaud'iin,  joka 
oli  jo  kuin  äiti  hänelle.  Jussi  oli  purossa  kylpe- 
misensä  jälkeen  saanut  kovan  vilun  ja  madame 
hoiteli  häntä  nyt  yhtä  hellästi,  kuin  hänen  oma 
äitinsä  olisi  tehnyt. 

'^Voiis  moi  appelle  qiie  votre  'petite  vieille'^^  — 
—  ^'kutsu  minua  pikku  mummoksesi",  sanol  hän, 
Jussin  kyyneleet  silmissä  kiitellessä  häntä  kuu- 
masta  voimaidosta.  Vilpittömät  toverinsa  piti- 
vät  myöskin  hänestä  hyvää  huolta,  mutta  sitten- 
kään  ei  mikään  voi  vetää  vertoja  oikealle  äidilli- 
selle  naisen  hoivalle.  Avonainen  takkavalkea 
muistutti  nun  elävästi  syntymäkotiaan  Suomes- 
sa;  varsinkin  kun  madame,  Jussin  siinä  istues- 
sa  tulen  ääressä,  toi  hänelle  kahvimyllyn,  käskien 
jauhaa,  että  ^'ansaitsisi  iltapuolikahvinsa". 

Se  oli  aivan  liian  hyvää  muukalaiselle  vieraal- 
la  maalla  ja  sota-aikana  ja  Jussi  sen  vielä,  tilan- 
teen  vuoksi,  näki  monta  kertaa  jalompana.  — 
Hän  muisteli  elävästi  ja  kaiholla  äitiään,  jolta  ei 
hän  ollut  saanut  kirjettä  sitten  sodan  alun.  Oli- 
ko  hän  ehkä  kuollut?  Jotain  salaperäisen  ennus- 
tavaa  oli  ilmassa.  Tunnetta  ja  kaihoa  vielä  lisä- 
si  se  seikka,  että  hän  oli  tuntimääriä  tuijottanut 
tuohon  vanhaan,  mystilliseen  hiillokseen . . . 

Kyyneleet  olivat  poskillaan,  kun  hänen  ajatus- 
kuvansa    kodistaan     Suomessa    oli    keskittynyt 


144 

huippuunsa.  Valtavaa  tunnelmaa  auttoi  vielä 
sekin,  että  tuo  vaatimaton  ranskalainen  koti, 
jonka  sydän  madame  Penaud  oli,  oli  melkein 
täy dellinen  jäljennös  Jussin  syntymäkodista.  — 
^^Pourquoi  etes  voiis  triste?...  Votre  merßy  est 
eile  morte,  peut  etreV  —  Miksi  ölet  surullinen? 
Onko  äitisi  kuollut?...,  uteli  hän  suurimmalla 
osanottavaisuudella. 

Madame  ja  Jussi  olivat  keskenään  sopusoin- 
tuisimmassa  yhteisymmärryksessä ;  puutteellinen 
vaikka  Jussi  olikin  kielessä,  puhuivat  sydämet 
kuitenkin  samaa  sointuvaa  kieltä.  —  Jussi  säp- 
sähti  tahtomattaan,  kun  madame  nun  ennusta- 
vasti  mainitsi  hänen  äitinsä  kuolemasta.  Mah- 
toiko  olla,  että. . . 

Pikku  mummo  käsitti,  että  Jussin  äiti  todella 
oli  kuollut  ja  lohdutti  häntä  sen  mukaisesti: 
"Fows  avez  une  bonne  mere  franchaise  —  eh, 
hienV^  (Sinulla  on  hyvä  ranskalainen  äiti  — 
hyvä,  niinkös?) 

^^Syleiletkö  sinä  minua  hyvästiksi  silloin,  kun 
lähdette  takaisin  Amerikaan?"  kyseli  hän  vielä 
liikutettuna.  —  Tilanteen  sattuessa  on  ranska- 
lainen erittäin  vilpitöin  ja  hänen  kailcki  eleensä 
ja  liikkeensä  osottavat,  että  ^^ sydän  on  mukana". 

'^Certainment!'^  vakuutti  Jussi,  ryypäten  lisää 
kuumaa  maitoa,  ikäänkuin  huuhtoen  alas  jotain 
kuviteltua,  joka  nyt  pyrki  nousemaan  hänen 
kurkkuunsa. 

Parantuen  ja  mentyään  taas  takaisin  toimeen- 
sa,  postitti  hän  Yhdysvaltain  konsulin  ja  Ruot- 
sissa  olevan  Suomen  konsulin  kautta  kirjeen  äi- 
dilleen.     Hän  oli  alkanut  yht'äkkiä  uskoa,  ettei 


145 

kaikki  ole  hyvin  kotona  Suomessa.  Toivoen 
pian  saavansa  tietoja  sieltä  ryhtyi  Jussi  sillä 
välin  tekemään  ^^löytöretkiä"  naapurikyliin  ja 
muuten  syventymään  talvisen  etelä-Ranskan  iha- 
niin  maisemiin;  usein  myöskin  tuoden  tullessaan 
kaalia  ja  muita  vihanneksia  mojakan  höysteeksi. 


CAMARSAC'IN  LINNA. 

Tuo  kylän  vanha  muistomerkki  Chateau  de 
Camarsac  on  englantilaisten  rakentama  niiltä 
ajoilta,  kun  he  valtasivat  osan  Ranskaa  (1275). 
—  Nuori  Lucien  Penaud  oli  siitä  kertonut  ja 
Jussi  oli  innostunut  lähtemään  sitä  katsomaan. 
Koska  Lucien  tunsi  linnan  vahdin,  oli  sisään- 
pääsy  niinmuodoin  helppoa. 

Linna  on  rakennettu  harmaasta  kivestä  kor- 
keimmalle  mäelle  Garonne  joen  varrella,  se  on 
noin  1500  jalkaa  merenpinnan  yläpuolella,  neus- 
ten yhtämittaisesti  15  kilometrin  matkan  Bor- 
deauxista.  Sen  sammaltuneen  tornin  vierellä 
komeilee  vieläkin  englantilainen  vaakuna  leijo- 
nineen.  Tornin  jokaisella  sivulla  on  kolmen 
tuuman  levyisiä  rakoja,  joista  voi  saarroksen  ai- 
kana  ammuskella.  Linnan  ympärillä  kasvoi  suu- 
ria  vanhoja  palmuja  ja  viikunapuita ;  ruusuja 
kukki  valiin  vieressä,  vaikka  oli  jo  tammikuu. 
Puutarhaa  ympäröi  korkea  valli,  jonka  ulkopuo- 
lella  oli  vallioja,  jossa  nyt  uiskenteli  tuhansittain 
kultakaloja.  Linnanpihan  viertävällä  sivulla  oli- 
vat  kallioon  hakatut  kaksoisrappuset,  jotka  oli- 
vat  ikisammalten  ja  aina  viheriöivien  köynnös- 
ten  peittämiä,  laskeutuen  ensimäiselle  alemmal- 
la  tasanteelle  (terassille),  joka  taas  oli  mata- 
lamman  kiviaidan  ympäröimä  ruusupuutarha 
pensaskuvioineen  ja  cypressineen.  Tältä  teras- 
silta    laskeutuivat    taas    runollisesti    kiertelevät 


147 

polut  seuraavalie  alemmalle  terassille  ja  tuolla 
tavoin  viidelle  eri  tasanteelle.  Mäki  viersi  noin 
30  astetta.  Luonnollisia  ja  muovailtuja  kiven- 
näisvesilähteitä  pulppusi  kaikkialla. 

Nyt  astui  seurue  tuohon  satumaiseen  linnaan 
sisälle.  He  olivat  sivahtaneet  takaisin  13:nnell8 
vuosisadalle,  ison  rautaisen  oven  sulkeutuessa 
aavemaisella  jyminällä  kiinni  ja  holvikäytävissä 
olevain  haarniskoitujen  pronssi-ritarien  tuijot- 
taessa  tulijoita  kylmin  muinaisin  katsein.  Suu- 
ret  salit  olivat  kalustetut  jylhiilä  antiikisilla  huo- 
nekaluilla  vääräjalkaisine  tammipöytineen  ja 
kaappeineen,  joissa  oli  pal  Jon  messinkisiä  sara- 
noita  ja  nurkkakoristeita.  —  Sitten  mentiin  lin- 
nan  tähystystorniin,  josta  nähtyä  näköalaa  ei 
voisi  kymmenellätuhannella  sanalla  täysin  ku- 
vailla. 

Sieltä  näki  esteettömästi  nun  kauvaksi,  kuin 
siimä  voi  kantaa:  Säännöllisen  nelikulmaisia 
mäntyviidakoita,  viinitarhoja,  viheriöitä  kum- 
puja,  joilla  lumivalkoiset  lammaslaumat  nyhti- 
vät  emeraldin  viheriää,  sadeajan  kosteudessa 
kylpevää  ruohoa.  Siellä  täällä  pieniä  valkeata- 
loisia  kyliä  punaisine  tiilikattoineen.  —  Tuolla 
Bonnetan,  Lignan  ja  Salleboeuf.  Etäämpänä 
Pompignac  ja  St.  Sulpice.  Garonne  joen  keksitty- 
ään  voi  silmä  seurata  sen  mutkittelevaa  -uomaa 
noin  15  kilometrin  etäisyydessä  olevaan  Borde- 
auxiin,  joka  näyttää  suurelta  punertavalta  viuh- 
kalta,  levenevän  Garonne  joen  tullessa  Gironden 
lahteen,  jossa  joki  muodostaa  ^'kyynäspään", 
jonka  ulkopuolella  Bordeaux  levenee  viuhkan  ta- 
voin hedelmällisellä  tasangolla. 


148 

Etäisillä  mäillä  antavat  korkeat,  suipot  poppe- 
lipuut  maisemalle  klassillisen  runollisen  piirteen, 
jota  suuret  taiteilijat  haluavat  jäljitellä.  Ensi- 
luokkaisten  maanteiden  kahden  puolen  on  noita 
majesteetillisia  poppelipuita  myöskin  istutettu 
useilla  paikoilla  Ranskassa;  tuota  kaunista  tietä, 
vaikka  jalkapatikassa  astuskellessa,  syntyy  muu- 
kalaisen  matkailijan  sydämessä  toivorikas  en- 
nakkoriemu  päästä  johonkin  satumaisen  levon  ja 
rauhan  määräpaikkaan. 

Sitten  vei  nais-opas  Jussin  ja  Lucien  tunkkai- 
selta  löyhkäävään  kellariholviin,  jossa  oli  kato- 
linen  kappeli  pyhäinkuvineen  ja  suitsutusasti- 
oineen.  Nainen  kastoi  sormensa  päät  ovenpieles- 
sä  olevaan  pyhävesiuurnaan  tehden  ristinmerkin 
juhlallisella  hartaudella. 

Kun  he  olivat  katselleet  kuvataulut  ja  kullalla 
silatut  alttariastiat,  avasi  nainen  vanhan  urku- 
rämän  ja  pyysi  Jussia  soittamaan  ''Tippera- 
ry'ä".  Jussi  hidasteli,  vaikka  olisi  tuon  voinut 
korvakuulolta  rumpata,  mutta  paikka  ja  sen  aa- 
vemainen  atmosfeeri  eivät  ottaneet  oikein  sovel- 
tuakseen  tuohon  rattoisaan  leirilauluun ;  kappe- 
lissa  vallitsi  haudan  hiljaisuus  ja  pieninkin  ääni 
kuului  kaamealta  melskeeltä  ja  voisi  herättää 
vanhat   synninpäästön   myöjät.  . . 

Jussi  veteli,  kuin  hanurilla  konsanaan,  pyyde- 
tyn  ^^Tipperaryn"  tuolla  virityksen  puutteessa 
olevalla  urkupahasella  ja...  (!)  mitäs  ollak- 
kaan,  —  tulinen  ja  muuttuileva  etelän  lapsi,  — 
tuo  ranskatar  alkoi  tanssia  lotjottaa  soiton  jäl- 
keen,  huitoen  kyynärän  pituista  linnan  avainta 
kuin  miekkaa. 


149 

Jussi  rääkkäsi  vielä  laulua,  nimeltä  ''Rukous- 
nauha"  (Rosary),  joka  taas  teki  naiseen  erilai- 
sen  vaikutuksen:  Hän  kohotti  katseensa  hartaa- 
na  ylöspäin  kuin  rukoukseen,  tehden  useita  ris- 
tinmerkkejä  ja  polvistuksia ;  edellä  oleva  tanssi- 
minen  oli  siis  anteeksi  annettu .  . .  Jussille  tuii 
nyt  küre  päästä  pois,  koska  ulkona  jo  hämärti- 
kin  ja  hänessä  taisi  olla  vielä  vähän  tuota  perit- 
tyä  pohjalaista  taikauskoa  ja  ^'trullipelkoa". 

Seurueen  päästessä  takaisin  raittiiseen  ilmaan 
väänsi  nainen  kyynäränpituisella  avaimellaan 
Oven  kalisten  lukkoon  ja  mennä  klopsi  puukengil- 
lään  pitkin  kivistä  käytävää  tupaansa.  —  Al- 
haalta  kylästä  kuului  samanlaista  kopsetta  ky- 
län  muijien  tehdessä  askareitaan  ja  vieraillen 
toisissaan  ja  tiedustellen,  koska  heidän  amerika- 
laiset  vieraansa  lähtevät  pois  heidän  keskuudes- 
taan.  Jussin  ja  Luden  tullessa  tielle  ympäröitsi 
heidät  kymmenkunta  kainalossaan  olevasta  lei- 
päpullasta  vuoleskelevaa  kylän  eukkoa.  He  tie- 
sivät  kertoa,  että  "French"  linjan  laiva  Rocham- 
beau  on  paraillaan  Bordeauxissa  ja  että  tuohon 
upeaan  linjalaivaan  rakennetaan  parhaillaan 
sänkyjä...  meidän  rykmentti  muka  sitten  saisi 
tuolla  laivalla  purjehtia  kotiin.  (?) 

^^Tres  jolie,  s'ü  est  vraiP^  (Hauskaa,  jos  tot- 
ta!) 


KOTIINLÄHTö  JA  SE  PESULAITOS. 

Ensimäisenä  päivänä  helmikuuta  kaikui  suuri 
voimakas  hurraahuuto  yli  Gironden  majoitus- 
alueen.  Jokainen  paikalla  aavisti,  että  nyt  se 
vihdoinkin  tulee  lähtö.  — :des  rykmentti  yhtyi 
huutoon  etäisen  kimakan  huudon  kuultuaan  ja 
ranskalaiset  juoksivat  tuvistaan  ulos  kysymään 
pojilta  syytä  riemuun.  Jussilta  paloi  kaksi  pan- 
nullista  "piperkakkuja"  uuniin  hänen  juostes- 
saan  ylikersantilta  kysymään,  oliko  mitään  viral- 
lista  tietoa  saatu. 

Madame  Penaud  oli  surullinen,  sillä  hän  tiesi, 
että  heiltä  tulisivat  ilon  ja  kyllyyden  päivät  lop- 
pumaan;  ei  enää  papujen  eikä  ryynipuuron  jät- 
teitä. . .  loppuvat  pienet  sivutulot  pyykin  pesus- 
takin.  Köyhälle  perheelle  oli  se  ollut  hyvänä 
apuna.  Toiset  naapurit  myöskin  olivat  pahoil- 
laan  menettäessään  auliisti  maksavat,  munia  ja 
maitoa  ostelevat  kundinsa. 

Jotkut  kylän  neitosista  olivat  rakastua  tupsah- 
taneet  sorjiin  eloisiin  amerikalaisiin  ja  he  tie- 
tystikin  olivat  nyt  kyyneleissään  ja  alkoivat 
suunnitella  matkaa  Amerikaan,  sulhasensa  jäl- 
keen.  Mademoiselle  Blanche,  joka  oli  kihloissa 
soittokuntamme  johtajan  kanssa  ja  oli  juuri  tul- 
lut  kylään  tavalliselle  suklaatin  ja  muun  pienen- 
tavaran  myyntiretkelle  äitinsä  Marcelinen  kans- 


151 

sa,  oli  vallan  haltioissaan  innostuksesta  päästä 
Amerikaan  ja  naimisiin,  äitinsä  siinä  korinsa 
vieressä  itkien  ja  vaikeroiden:  ''Ma  cherie,  ma 
fille...P' 

Kaiken  yötä  polttivat  pojat  olkipahnojaan  ja 
taivas  oli  punerva  kokkotulista  ja  ilohuudot  rai- 
kuivat  aamuun  saakka. 

:des   rykmentti   oli  jo  lähtövalmiina  seiso- 

massa  maantiellä  ja  odottamassa  kokoontumis- 
vihellystä  rykmentin  päämajalta.  Jussia  vaan 
ei  näkynyt  eikä  kuulunut.  Kapteeni  lähetti  ker- 
santti  Robertsonin  katsomaan,  oliko  hän  mada- 
me  Penaudiila.  —  Aivan  oikein,  siellä  istui  hän 
pöydän  luona  täysissä  tamineissa  syömässä  hy- 
vän  madamen  paistamaa  "hyvästijättö-omelet- 
tia"madamen  itkiessä  esiliinaansa.  Jussin  sy- 
dän  paloi  poroksi  kiitollisuudesta  ja  selittämät- 
tömästä  ikävästä  erotessaan  "pikku  mummos- 
taan".  Jussille  tuli  küre  ulos  ja  kersantti  Ro- 
bertsoninkin  huulet  vapisivat  Jussin  syleillessä 
tuota  äidillistä  naista  hyvästiksi  ja  luvaten  "jos- 
kus  Suomeen  mennessään"  käydä  Gironden  kaut- 
ta  vierailemassa  pikku  mummonsa  luona  —  "La 
Petite  Vieille'\ 

Pian  oli  tuo  pieni  kylä  jätetty  jälkeen  ja  pelk- 
kä  muisto  vaan  oli  jälellä.  Kaikki  nyt  vaan 
ajattelivat  kotiinmenoa.  —  "Ei  ne  sentään  nuo 
ranskalaiset  nun  pahoja  olleetkaan  —  hyviähän 
ne  koettivat  meille  olla",  tunnustivat  jo  monet 
marssiessaan  noin  7  kilometrin  etäisyydessä  ole- 
vaa  "pesulaitosta"  Genigarthia  kohden.  Siellä 
tullaan  heidän  säestään  tappamaan  kaikki  cootit 


152 

ja  muut  lois-eläjät.  ^'Se  sitä  nyt  vielä",  tuskai- 
livat  monet,  jotka  olivat  jo  väsyneet  jokapäiväi- 
siin  cootitarkastuksiin  ja  muihin  "sano  AA"  se- 
remonioihin. 


PETTYMYKSIÄ. 

Kun  rykmenttimme  oli  seuraavan  yön  aikana 
menRyt  tuon  cootintappolaitoksen  (delouser)  lä- 
pi,  olivat  rivit  vähän  harventuneet.  Joissakuis- 
sa  meistä  oli  huomattu  joitain  taute  ja  ja  epäluu- 
lon  perusteella  jätetty  sairaalaan.  Sa  oli  katke- 
raa  heille  jäädä  tovereista  nyt,  kun  he  olivat  ko- 
timatkalla  uuvuttavalta  sotaretkeltä. 

Iloisesti  laulaen  marssittiin  taas  noin  7  kilo- 
metriä  Amerikan  laiturille  Bassens'issa.  Tällä 
kertaa  oli  se:  ''Good  bye  Bordeaux,  good  bye 
France!  —  Hello  dear  New  YorkP^  —  Poloiset 
pojat  luulivat  saavansa  astua  suoraan  laivaan 
saapuessaan  laiturille,  jossa  ankkuroi  useita  lai- 
voja.  Suuri  vaja  oli  liputettu  ''tähdillä  ja  viiruil- 
la"  ja  oikein  ehta-amerikalaiset  Punasen  Ristin 
naiset  tarjosivat  koko  rykmentille  kuumaa  kah- 
via.  Tuo  oli  ensimäinen  kestitys,  mitä  meille  oli 
tarjottu  Sitten,  kuin  läksimme  New  Yorkista.  — ^^ 
Eräs  poika,  joka  oli  yhtynyt  meihin  Genigarthis- 
sa  ja  joka  oli  ollut  kokonaista  kaksi  vuotta  rin- 
tamalla,  oli  nun  tölmistynyt  heimosiskonsa  näh- 
dessään,  että  tuskin  voi  pidättää  itseänsä  syök- 
sjTnästä  hänen  syliinsä.  ^'Piru  soikoon,  että  näen 
kuin  näenkin  ihan  oikean  valkoisen  naisen!"  to- 
kasi  hän  hurmaantuneena. 

Poikain  naamat  venähtivät  kovin  soikeiksi, 
kun  heidät  lastattiinkin  vain  pieniin  proomuihin 


154 

valtamerilaivan  sijasta.  Arvasivat  jotain  ole- 
van  vinossa,  mutta  eivät  mitään  toisiltaan  kyse'i- 
leet;  ilmankin  paljon  huhu  ja  Siperiaan  menosta 
y.  m. 

Puolentunnin  matkan  päässä  merelle  päin  ylös 
Gironden  lahtea  ankkuroivat  sitten  proomut  Bor- 
deauxin ulkosatamassa,  nimeltä  Pauillac.  — 
"Isot  laivat  eivät  voi  väylän  mataluuden  takia 
Bordeauxiin  saakka  uida;  siksi  tuotiin  meitä 
tänne",  tiesi  joku  toivorikas.  —  ^'Niin,  ymmär- 
täähän  sen,  että  kotiin  me  mennään,  koska  ker- 
ran  olemme  pestyt  ja  voidellut  ja  totisesti  puh- 
taat'-,  vakuutti  toinen  luottavaisena  hyvään 
^qykkyyn". 

Yövyimme  Pauillac'issa  avaraan  vajaan,  enti- 
seen  ^'hydroplane''  huoneukseen,  joka  oli  rakenet- 
tu  täyteen  sänkyjä.  Kuukin  nyt  oli  monenkuu- 
kautisen  piilottelemisen  jälkeen  paistamassa  la- 
sisen  katon  läpi  kodistaan  uneksivien  matka- 
miesten  päälle;  he  olivat  jo  melkein  luulleet,  et- 
tei  Ranskassa  kuu  paistakaan,  vaan  on  aina  pil- 
vessä  ja  sataa  lakkaamatta. 

Kun  aamu  valkeni,  oli  joitakuita  toivon  ja  pet- 
tymyksen  välillä  olevia  poikia  sairastunut  ja 
lääkärit  (?  —  ),  jotka  olivat  keksineet  joitain 
naarmuja  heidän  raajoissaan,  arvelivat  sen  ole- 
van  tarttuvaa  syhelmää  ja  rykmenttimme  pistet- 
tiin  epäluulbn  alaisena  karanteeniin  15:ksi  päi- 

väksi.  . .    ( !!  —  !!).  Pojat  toivottivat  Hero- 

deksen  kuolemaa  tuolle  välskärille,  joka  oli  viinie 
tingassa  kaikki  pilannut.  Olimme  siis  vielä  ker- 
ran  pettyneet  ja  meidät  majoitettiin  15:ksi  päi- 
väksi  telttoihin.  Sadeveden  ja  nousuveden  synnyt- 


155 

tämä  tulvavesi  toi  eräänä  aamuna  lahdesta  rapu- 
ja  ja  kalo jakin,  jotka  olivat  hyvin  vähiltä  uida 
suoraan  Jussin  kenttäkeittiön  uuniin. 

Kateellisin  silmin  katselimme  Setä  Sampan  po- 
jilla  lastattuja  laivoja  purjehtivan  ohitsemme 
ylös  lahtea  ulos  merelle  ja  Atlannin  aavaa  ulap- 
paa  länteepäin  kotiin .  .  .  Tuskin  hurrasimme 
heille.  Ajattelimme  vaan  omaa  toivotonta  koh- 
taloamme.  Melkein  olimme  ilkeästi  voitonrie- 
muisia,  kun  eräs  kotiin  menevä  laiva,  joka  oli 
lähtenyt  Bordeauxista  pari  päivää  sitte,  tulla 
tupsahti  takaisin  ja  ''tumppasi"  25  johonkin  syy- 
hyyn  sairastunutta  sotilasta  Pauillac'in  sairaa- 
laan.  —  Kuinka  ilkeä  ja  piintynyt  se  ihmisen  si- 
su  sentään  onkaan!  Täällä  miesjoukossa,  jossa 
ei  ole  olemassa  juuri  mitään  seurustelutapojen 
eli  kohteliaisuuden  määräämiä  esteitä  ajatusten 
vapaalle  tulkinnalle,  tulevat  kytevät  pohjatun- 
teet  pinnalle  aina  silloin,  kun  ihmisen  ainaista 
onnellisuuteen  pyrkimistä  tavalla  tai  toisella  eh- 
käistään.  Jos  tuo  olisi  laita  sivistyneessä  yhteis- 
kunnassa,  nun  ei  varmaankaan  olisi  nun  paljon 
teeskentelyä  ja  valheellisuutta.  Ulkokullaisuu- 
den  naamarit  poistuisivat  ja  ihmiset  näkisivät 
itsensä  ja  toisensa  todellisessa  valossa  voiden 
todellakin  alkaa  suhtautua  toisiinsa.  —  Eräs  fi- 
losofi  sanoo:  ^'sanat  ja  lauseet  ovat  ainoastaan 
verho  sille,  mitä  me  todellisesti  ajattelemme." 

Vihdoin  tuli  se  päivä,  jolloin  herttainen  jout- 
sen-mainen  sorja  laiva  "Martha  Washington" 
ankkuroi  Pauillac'in  satamaan  ja  lupasi  ottaa 
—  :nen    rykmentin    huolihinsa,    sydämelleen     ja 


156 

soutaa  heidät  yli  Atlannin  ^'Neiti  Vapautta"  ter- 
vehtimään.  —  Karanteeni  oli  nostettu  huomates- 
sa,  etteivät  nuo  epäluulonalaiset  poteneetkaan 
tarttuvaa  syhyä,  olivat  vaan  cootien  ja  billeteis- 
sä  juoksentelevien  kesyjen  muurahaisten  takia  it- 
seään  unissaan  kynsiskelleet . .   (Hah,  haa!) 

Pojat  olivat  kaikin  valveilla  jo  kello  viisi  seu- 
raavana  aamuna,  Helmikuun  22  p.,  (George 
Washingtonin  syntymäpäivänä  —  mikä  sattu- 
ma!)  kun  ^^ Martha"  irtaantui  Ranskanmaan 
rannasta  nousuveden  ollessa  korkeimmillaan  .  — 
—  Mikä  kohtalon  oikku,  että  nytkin  satoi . . .  tai- 
vas  ikäänkuin  itkeä  tuhnutti  "hauskain  poikain 
lähtöä". 


KOTIMATKA-TUNNELMA. 

Ei  oltu  vielä  sivuutettu  "Point  de  Grave'n'' 
majakaa,  joka  on  niemen  nokassa,  mikä  pistää 
Gironden  ja  Biscayan  muodostamaan  kainaloon, 
kun  hirmuinen  myrsky  otti  laivan  haltuunsa. 
Martta  raukka,  kuten  "heikko  astia''  ainakin,  ei 
voinut  suuria  hyökyjä  halkoa,  vaan  nosti  leukan- 
sa  jokaisen  aallon  harjalle,  sitten  sen  taas  seu- 
raavan  laineen  kainaloon  kastaen. 

Pojat  olivat  tietysti  kaikki  merikipeitä  ja 
"syöttelivät  kaloja"  edellisen  päivän  pavuilla 
ja  mojakalla.  Jotkut  sitoivat  pyheliinan  tai 
säärikapalon  "lunssiruumansa"  ympärille,  että 
voisivat  jonain  päivänä  nousta  maihin  kotiran- 
noilleen  sisälmyksiensä  kanssa  samana  päivänä. 

Me  siirtolaiset  olemme  kaikin  tuota  kyytiä 
enemmän  tai  vähemmän  maistaneet;  siksi  jää- 
köön  loppu  mielikuvituksen  varaan  ja  annetta- 
koon  Jussin  taas  "lähestyä"  Maijaa  ja  omalla  ta- 
vallaan  tulkita  ajasta  ja  tilanteesta  kehittyneet 
vaikutelmat. 


Jossain  Atlannilla, 
Maija  Kilttiseni : — 

Tämä  on  jo  neljäs  kiikutuksen  ja  riepotuksen 
päivä.  Mutta  varma  ölen,  että  hyvin  käypi,  kos- 
ka  sattiii  nun  hyvää  enmistavan  kiimmallisesti, 


158 

että  puhtoinen  purtemme  ''Martha  Washington''^ 
irtaantui  Ranskan  rannasta  Helmikuim  22  päi- 
vänä,  eil  siis  "puoUsonsa^^  syntymäpäivänä!  Se 
on  siiurta! .  . .  {anteeksi  tässä) ;  kalat  ovat  tao.s 
Tiälissään  ja  hyppivät  pinnalle  —  käväsen  heitä 
syöttelemässä.  Söinkin  aamiaisekseni  seitsemän 
kovaksi  keitettyä  munaa  ja  kaksi  suolaista  silliä. 

Ktin  tänä  aamuna  sidoin  kuvastimeni  sekä  it- 
seni  välitäkillä  olevaan  pilariin,  aikoen  ajella  vä- 
hän  partaaiii,  näinkin  useita  kuvastimia  ja  jo- 
kaisessa  puolen  tiisinaa  karvaisia,  laukkuryssää 
muistuttavio.  naamoja.  En  tietänyt  mitä  niistä 
ensiksi  parturoisin  ja  se  jäi  siis  siksi,  kunnes 
TYiijUertävä  meri  asettuu. 

Ölen  ollut  joka  yö  katsomassa,  näkyykö  Poh- 
jantähti  oikealla  piiolella  laivaamme.  Olisimme 
kenties  kdäntyneet  takaisin,  knien  se  toinenkin 
laiva .  . .  Pysy  vaan  Pohjantähtönen  oikealla  puo- 
len, sillä  silloin  olemme  varmaan  menossa  län- 
teenkäsin! 

Kapteeni  Hedrick  on  seurannut  minua  kiiin  lii- 
matehtailija  kohtakuolev aa  konia;  —  tahtoo  mi- 
nun  auttamaan  leipureita  laivan  leipomossa. 
Kolmetuhatta  miestä  tarvitsee  ptaljon  leipää, 
varsinkin  Jos  niyrsky  taukoaa.  Luulin,  että.  sai~ 
sin  rauhassa  olla  merikipeä,  mutta  näyttää,  että 
minun  täytyy  paroMtiia  ja  "a^ntautua'^  leipurin 
kisälliksi;  säästyn  ainakin  noilta  jokapäiväisiltä 
tarkastuksilta.  Kapteeyii  nauroi  vasten  silmiäni 
tavatessaan  minut  ruokapaikassa  kukkuroillaa^i 
olevan  ruoka-astian  kanssa.  ^'Vai,  sairas,  hah, 
hah,  ha^\  ilveili  hörn  ja  minä  katsoin  parhaaksi 
tidla  terveeksi  ja  tehdä  vieläkin  jotain  noiden 


159 

sotÜasten  vatsan  hyväksi.  Efisi  kerran  armei- 
jassa  ollessani  pelasin  tekosairasta  ja  hiiomasm, 
että  se  on  vaikeampaa  kidn  itse  työ. 

Kiinhan  pcläsen  maiJwi  ja  saan  vapautuksen, 
menen  suoraan  Arvidin  äidin  luokse  Denveriin, 
sillä  minulla  on  hänelle  eräs  hyvin  tärkeä  vicsti. 
—  Eihäyi  minulla  mitään  kotikatipunkia  olekaan, 
vaan  —  missä  pojan  hattii,  siellä  koti. 

Jussi. 


Langattomat   viestit, 
(Vaiktitelma  Ulapalla.) 

Hyvä    Maija : — 

Hiiolimatta  myrskystä  koetetaan  meüle  pitäcl 
nun  hauskaa  kidn  mahdollista.  Näyttävät  miiiin 
mnassa  eläviäkiivia  välitäkillä.  Olisitpa  nähnyt 
yleisön  luistelevan  istii'ülaan  laivan  kallistuessa 
puolelle  ja  toiselle.  Kone  oli  rimvattii  lattiaan 
ja  liinavaate  7iaidattu  seinään,  joten  kiivat  olivat 
ivAihassa,  miitta  yleisö  vaan  kieri  lattialla,  kui- 
tenkin  aina  joka  kerta  tidlen  oikeaan  asentoon 
laivan  ollessa  vaakasuorassa. 

ölen  jo  ollut  työssä  leipomossa  ja  voinkin  pal- 
joa  paremmin.  Kirjoitan  tätä  taikina-altaan  ja 
vatkauskoneen  välissä,  etten  ^'seüaisV'  housujani 
rikki  kivisellä  lattialla. 

Tätä  kirjoittaissa  on  varhainen  aamii  ja  minä 
koetan  täällä  ylätäkillä  herätcllä  itseäni  työval- 
Tiiüksi  oltuani  yön  ummehtuneessa  ilmassa,  mikä 
liionnoUisesti    vallitsee    näiden      sotilaslaivojen 

ry.ssa  hiokassa.     Katselin  laivan  langattoman 


160 

aseman  vastaanottolankoja  mastojen  välillä; 
voin  ajatella,  että  nytkin  kenties  ovat  nuo  lau- 
gat  välittämässä  laivallemme  viestejä  ulkomaa' 
ilmasta.  Nütä  tulee  tänne  joka  päivä  ja  niistä 
painetaan  raportti  päivittäin  ja  naulataan  sei- 
nalle luettavaksemme.  —  Tajimmme  ilman  ole- 
van  täynnä  myöskin  toise^iiaisia  viestejä  —  toi- 
voja  sekä  rukouksia,  poikaansa,  veljeänsä,  siil- 
hastansa  tai  puolisoaan  odottavien  omaisten  kai- 
hoavista  rinnoista,.  Olemme  varmat,  että  he  tie- 
tävät  ''Marthamme''  olevan  matkalla,  keiniien 
nlapalla  ja  läheten  kotoisia  rantoja.  He  jo  tie- 
tävät,  mikä  i^ykmentti  sillä  on  koteutuva.  Piirt- 
tamme  seuraa  siis  legioona  hyväntoivon  hiioka- 
uksia  —  rukouksia.  Kuinka  ihanaa  on  liiottaa 
raeitä  hyväilevään  suotuisaan  kohtaloon,  että  tu- 
lemme  nuo  meitä  kaihoavat  ja  meidän  kaihoa- 
Tfiat  omaisemme  tapaamaan,  aaltojen  luvun  vä- 
hentyessä  joka  kerta,  kun  laivamme  on  mittan- 
sa  pituuden  uinut,  Mahdotontahan  olisikaan 
mitään  tapahtua  puhtoiselle  purrellemme,  joka 
on  kiiin  nxikymättömillä  toivon  langoilla  kiinni- 
tetty  odottavien  omaisten  sydämiin.  Nuo  langa^t 
lyhenevät  lyhenemistään,  kunnes  jokainen  mat- 
kustaja  on  omaisensa  luona! 

Tuo  siunattu  jälleen-näkenfiisen  päivä  on  jo- 
kaisen  mielestä  yhtä  tärkeä  kuin  syntymäpäivä. 
Tavallaan  nousemme  kuin  kuolosta  uuteen  elä- 
Tiiään,  ehkä  paljon  muuttuneissa  olosuhteissa.  — 
Tuona  päivänü  kertoo  palanniit  sotilas  tarkkaa- 
vaisille  omaisilleen  toivoistaan,  tunteistaan  ja 
kokemuksistoun  kuin  ihmeellistä  unta  tahi  ta- 
pahtumia  jollain  toisella  planeetilla.    Hän  on  eh- 


161 

kä  paljon  nähnyt,  paljon  oppinut  ja  vähän  ehkä 
kärsinytkin,  kuitenkin  tyytyväinen  siitä,  että  on 
tehtävänsä  uskollisesti  toimittanut,  —  yhden  elä- 
män  päivän  iltaan  elänyt.  On  levossa  ruumis  ja 
sielu,  hän  on  tyytyväinen  rauhalliseii  omantun- 
non  omistaja. 

Hän  ei  voisi  nyt  tuntea  onnen^a  riinsautta,  el- 
lei  hän  olisi  vaivoja  ja  vaikeiiksia  nähnyt.  Ih- 
minen  mittaa  onneaan  vertailulla:  Mitä  suurem- 
pi  on  ollut  kärsimys,  epätoivo  ja  työ  —  sitä  vir- 
kistävämpi  on  nyt  nautinto,  toivorikkaus  ja  lepo. 

Kuinka  kauvan  eikö  hän  muista  pieniäkin  Iom- 
peuksia,  mitä  hän  on  osakseen  saanut  vieraaUa 
maalla;  kuinka  pian  eikö  hän  unhota  pieniä  kär- 
simyksiä,  joiden  läpi  hän  on  käynyt,  ollessaan 
kerran  vielä  lähtöpaikassaan,  rakkaassa  kodissa, 
jossa  hän  tapaa  äitinsä  yhä  rakastavana,  entistä 
rakastettavampana? 

Maija,  kiltti,  sälaperäinen  ystäväni,  jospa  tuo 
mystillinen  verho  voisi  väliltämme  nyt  poistiia  ja 
sinä  voisit  tulla  yht'äkkiä  minidle  siskoksi,  äi- 
diksi  tai  vieläkin  läheisemmäksi!  Tidin  ajatel- 
leeksi,  että  mitähän  minä  kotiinpaluusta  riemuit- 
sen  suotta  vaan,  eihän  minulla  ole  mitään  kotia, 
mihin  mennä?  Ei  siskoa,  eikä  äitiä.  .  .  aina- 
kaan  Amerikassa. . .  Ei  minua  todellakaan  ku- 
kaan  odota,  mutta  tahdon  vaan  vähän  narrata 
itseäni  —  varastaa  suuresta  onnen  maljasta  ai- 
noastaan  yhden  pisaran.  Tahdon  olla  totsten 
kanssa  iloinen  mennessämme  voittajina  kotiin. 
—  Ihan  vereni  kiehni,  kiin  ylikersantti  vaan  lei- 
killään  sanoi,  että  minä  olisin  saanut  jäädä 
Ranskaan,  sillä  —  eihän  minulla  ole  Amerikassa 


163 

ketään.  .  .  turhaan  vaan  kotiinmenosta  hupsui- 
len.  . .  Nim  —  ei  olekaan.  Voinhan  kuiten- 
kin  ensin  iloita,  sakin  mukana,  ja  sitten  mennä 
johonkin  asuntolaan  ja  kiivitella,  että  se  on  ko- 
ti.  .  .  Onhan  mulla  edes  se  sanoma  Mrs.  LindiUe 
Denveriin.  Sinne  menenkin  ensin  ja  menen  Du- 
luthiin  ja  haen  ylös  tuntemattoman  kirjeenvaih- 
tO'SUojehisenkelini  —  simm,  Maija. 

Jussi  Juhola, 


^'Ah,  kuinka  minä  häiitä  rakastan!^^ 
Maija  Hyvä: — 

Olemme  jo  neljättätoista  päivää  merellä  — 
mutta  johan  se  näkyy. .  .  Jo  näkyy!  —  Mika  nci- 
kyy?  —  Maata,  maata! 

Se  selvenee,  häivä  halveyiee.  Silmä  jo  erottaa 
New  Yorkin  pilvenpiirtäjät  simrena  silhoiiettina 
savuista  taustaa  vasten,  Menemme  ihan  suoraa 
päätä  ^'Statue  of  Liberty'ä'^  kohti!  Olemme  hur- 
maantuneina  sen  uudesta  symholiseerauksesta, 
juuri  meille.  —  Neiti  Vapaus,  miksi  ölet  nun 
jäykkä  ja  pitelet  vaan  tuota  soihtita?  Tahtoisin 
kurottautua  sinua  siiutelemaan,  Miss  Liberty!  — 
Ah,  kuinka  sinua  rakastan...! 

—  Meidät  viedään  ensin  Camp  Mills'iin,  jos- 
sa  meidät  kunnollisesti  vaatetetaan.  Sitten  me, 
kuulemmas,  marssimme  Fifth  Avenuella.  .  Saan 
kuin  saankin  maistaa  osan  kotiinpaluu-riemusta! 

Eivätkö  he  ole  jo  väsyneet  katselemaan  tuota 
^'ai7iaista  ruskeaa'';  väsyneet  hurraamaan  ja 
^^tervetidoa'^  toivottamaan? — Minäkin  hymyilen, 


164 

kun  menen  siitä  kunniaportista,  jossa  sanoo: 
'^Welcome  home^^  suurilla  kullatuiUa  kirjaimilla. 
Eihän  sitä  kukaan  tiedä,  että  tämä  poika  vaan 
näpistelee  riemun  ylikyllyydestä,  Eihän  sitä 
kukaan  tiedä,  että  siinä  menee  vaan  yksi  ^'Sven- 
DuuvaW^  kaimapuoli,  jolla  ei  ole  kotia  enempää 
kuin  jäneksellä. 

.  .Joissakin  tapauksissa  on  ihanan  lohduttavaa 
olla  haaveilija  ja  nähdä  olemattomia,  kuulla 
kuulemattomia . . .  ja  olla  juopuneena  toisten  ih- 
misten  onnesta  ja  riemusta.     Eikö  niin,  Maija? 

Hyvästi  si k s  i.  —  Jussi, 


TIEDOTUS  "KADONNEELTA". 

Hon  kyyneleet  vierivät  Mrs.  Lindin  poskille, 
kun  hän  luki  postikorttia,  jonka  ^'Arvid"  oli  lä- 
hettänyt  saapuessaan  Camp  Funstoniin,  missä 
hän  nyt  odotti  vapautustaan. 

Mrs.  Lind  neuloi  "palveluslippuun"  ikkunassa 
uuden  sinisen  tähden  vaalistuneen  tilalle.  —  Toi- 
vorikas  äiti  iloitsi,  ettei  tuo  tähti  "muuttunut- 
kaan  kullaksi". . . 

Hän  eleli  tyytyväisenä  pienessä  kodisssaan 
Denverin  syrjäpuolella.  Hän  oli  jo  toista  ker- 
taa  leskenä  ja  yksin,  ei  kuitenkaan  puutteessa, 
vaikka  poikansa  Arvid  joutuikin  maailmanso- 
taan.  Hänellä  oli  ensimäisen  miehensä  kanssa 
yksi  tytär,  joka  oli  toimessa  eräässä  Duluthin 
liikkeessä.  Mrs.  Lind  kirjoitti  nyt  oitis  tyttä- 
relleen,  kutsuen  häntäkin  kotiin  tapaamaan  so- 
dasta  palaavaa  velipuoltaan  "Arvidia". 

Mrs.  Lind  alkoi  uudelleen  puuhata,  pestä  ja 
puhdistaa,  valmistaa  kaikki  hyvään  kuntoon  poi- 
kansa kunniaksi.  —  Hyvä  äiti  oli  kylläkin  saava 
vieraan,  joka  myöskin  palajaa  sodasta;  —  mut- 
ta  hän  tuopi  musertavan,  suruisen  viestin .  . . 
Yhdeltä  kuorma  kevenee,  toiselle  lisätään  enti- 
seen  raskaaseen  taakkaan. 


^^VIERIVÄT  VIIKOT..." 

Kolmisen  viikkoa  oli  kulunut  ja  Jussi  Juhon- 
poika  Juhola  oli  saanut  kunniallisen  päästökir- 
jansa  Yhdysvaltain  armeijasta.  —  Hän  oli  ai- 
noastaan  lähettänyt  muutamia  maisemakortteja, 
joissa  oli  vaan  ollut:  ^^terve  näkemiin'',  y.  m.  s. 
Hän  oli  ne  tietystikin  allekirjoittanut  ''Arvid", 
sopimuksen  mukaan  siellä  Belleaun  metsässä. 
Hänen  sydämensä  oli  nyt  pakahtua,  kun  hän 
eräässä  asuntolassa  mietti  keinoa,  miten  hän  voi- 
si  sopivasti  ilmaista  totuuden  ja  kertoa  kaikki 
Mrs.  Lindille.  Jussi  päätti  vihdoin  mennä  hän- 
tä  tervehtimään  Jussi  Juholana;  tiesihän  Mrs. 
Lind  hänestä  siitä  saakka,  kun  hän  Arvidin  sai- 
raalassa  ollessa  kirjoitti  hänen  edestään. 

Kun  Jussi  siinä  surumielin  katseli  Arvidin  si- 
nistä  tähteä  palveluslipussa  hänen  kotinsa  ikku- 
nassa,  tuli  Mrs.  Lind  ovelle  ja  kutsui  Jussia  si- 
sään.  Jussi  ollen  vielä  uniformussa,  tunsi  Mrs. 
Lind  ikäänkuin  sukulaisuutta  häntä  kohtaan. 

"Minä  ölen  Mrs.  Lind",  esitteli  hän,  ennenkuin 
Jussi  ehti  sanoa  mitään.  —  ^' Mikas  teidän  ni- 
menne  on?"  kysyi  hän  vielä  Jussilta  englannin 
kielellä,  saattaen  Jussin  sisään. 

^'Minä  ölen  Jussi  Juhola'',  sanoi  hän  suomeksi, 
jatkaen:   "tunsin  Arvidin  jo  leirillä  ja..." 

Toisesta  huoneesta  kuului  kuin  joku  kiljaise- 
minen;  —  mitähän  se  oli?".  . . 


167 

"Hyvä  Jumala!  Tekös  se  olette!?  —  Tuota  ni- 
meä  en  olisi  milloinkaan  unhottanut",  keskeytti 
hän  syleillen  Jussia  kuin  omaa  lastansa,  alkaen 
Sitten  tarjota  istuimia,  voileipiä  ja  kaikkea,  mitä 
vaan  muisti  siinä  hämmennyksessä ;  ei  tietysti 
unhottaen  panna  kahvipannua  tulelle.  —  ^'Tule 
tänne,  Maria,  tutustumaan  Arvidin  toveriin", 
huusi  hän  seuraavaan  huoneeseen. 

"Tässä  on  tyttäreni  Maria'',  esitteli  hän,  eikä 
huomannut,  kun  Jussi  vastasi  esitykseen: 
''Hauska  tutustua,  neiti  LincV\ 

Jussi  alkoi  pitää  Mariasta  heti  alusta  ja  hu- 
paisesti  kuluikin  ilta  jutellessa  Ranskan  satei- 
sista  poudista,  ''sivuovi-pullmanneista"  ja  ^*bil- 
leteistä".  —  Maria  oli  muuten  Jussin  mielestä 
aivan  liian  välttelevä  ikäisekseen  ja  huokaili  pal- 
jon.  .  .  ja  Jussi  muka  luuli  itseään  yhdeksi 
ujoimmista. 


Mrs.  Lind  kestitti  Jussia  melkein  joka  ilta  il- 
lallisilla  ja  tämäpä  jo  tunsikin,  että  unelmansa 
oikeasta  tervetulosta  oli  kummallisella  tavalla 
täyttynyt.  Hän  piti  yhä  salaisuuttaan  povessaan, 
kuitenkin  sitä  joskus  lähistellen  ja  Mrs.  Lind 
olikin  joskus  Jussin  lähdettyä  ajatellut,  että  hän 
olisi  jättänyt  jotain  sanomatta.  Hän  näytti  nun 
kummallisen  salaperäiseltä  "hyvää  yötä'-  sano- 
essaan. 

Miksi  ei  Mrs.  Lind  ollut  enää  saanut  kortteja 
Arvidilta,  Jussin  saavuttua  Denveriin  ? .  . .  Mah- 
taisikohan  Arvid  tahtoa  vaan  vähän  yllättää?  — 
Sitäpaitsi  Jussi  aina  niinkuin  hätäili  Mrs.  Lin- 


168 

din  ihmetelessä,  miksi  Arvid  niin  kauvan  viipyy 
Funstonissa. 

^'Mikä  on  suru,  joka  sinua  painaa?"  kysyi  äi- 
dillinen  Mrs.  Lind  eräällä  kerralla,  myötätuntoi- 
sen  hellyyden  loistaessa  kasvoistaan.  —  ^'Onko 
äidiltäsi  Suomesta  tullut  kirjettä  sitten,  kuin 
postitie  aukesi?  —  Kuinka  hän  voi?" 

Jussi  ei  enää  voinut  pidättää  tunteitaan  ja 
hän  nyt  aikoi  ilmaista  salaisuuden,  mutta  asiat 
ottivat  toisen  suunnan,  ainakin  toistaiseksi. 

Jussi  kertoi  kirjeestä,  minkä  hän  oli  saanut 
heti  maihin  noustessa.  Se  oli  ollut  kuolonviesti, 
—  äitinsä  oli  kuollut.  Kuollut  jokseenkin  sa- 
maan  aikaan,  kuin  Jussi  oli  ollut  toipumassa 
kylmyydestään  siellä  ranskalaisessa  kodissa  ma- 
dame  Penaudin  luona,  silloin,  kun  hän  sai  sen 
valtavan  tunnelman  kodistaan  ja  äidistään,  jol- 
loin  hän  oli  aavistanut  äitinsä  kuolleen. 

Mrs.  Lind  koetti  parhaansa  mukaan  lohdut- 
taa.  Maria  istui  ikkunan  vierellä  kyyneleet  sil- 
missään  osan'ottavaisuudesta.  ^'Tahtoisin  oppia 
sinuakin  rakastamaan,  kuten  omaani",  sanol 
Mrs.  Lind.  "Sota  on  loihtinut  ihmislasten  paa- 
tuneista  ja  itsekkäistä  sydämistä  paljon  hyvää 
pi.nnalle.  Ölet  ollut  kuin  veli  Arvidille  ja  minä 
tunnen  äidinraldcauden  syttyvän  sinuakin  koh- 
taan.  —  Pian  on  minulla  oleva  kaksi  poikaa!  — 
Onnellisuuteni  vanhoilla  päivilläni  on  taattu!  — 
(Jussi  huokasi  tuskallisesti)  .  .  .  "Toverukset, 
jotka  ovat  menneet  sellaisen  kokemuksen  lävitse 
yhdessä,  ovat  likeisemmät  kuin  veriveljekset!" 


I 


SE  TUNTEMATON  MAIJA. 

Jussi  Juhola  on  nyt  asumassa  Mrs.  Lindin 
luona.  Vihdoinkin  on  hänellä  koti...,  jossa  on 
äiti  ja  kaikki. . .  Haaveilija  voi  kerrankin  uskoa 
omiin  haaveiluihinsa!  Kohtalo  oli  taaskin  häntä 
hemmotellut  ja  antanut  jotain  menetetyn  sijaan, 
parantanut  haavan,  uudistanut  toivon  saada  vie- 
lä  nähdä  äitiään  Suomessa.  Nyt  hän  oli  imeyty- 
nyt  ja  lujemmin  sitoutunut  uuteen  kotimaahan- 
sa,  jota  hän  oli  palvellut.  —  Hän  ilmaisi  vähitel- 
len  salaisuuden,  kertomuksen  Arvidin  kauniista 
kuolosta.  Pieni  petos  kirjeenvaihdossa  Arvidin 
osaa  pelatessa  annettiin  auliisti  anteeksi.  Kuole- 
van  toivomus  oli  täytetty  ja  viestin  tuoja  jalosti 
palkittu.  —  Jussin  salaisuus  oli  nyt  julki,  mutta 
Mariaila  oli  povessa  jotain,  jota  ei  Jussi  tietä- 
nyt.  —  Mrs.  Lind  oli  vaan  ihmetellyt,  miksi  Ma- 
ria nun  itsepintaisesti  tahtoi  Jussille  olla  neiti 
"Lind",  vaikka  Marian  isä  oli  hänen  ensimäinen 
miehensä. . . 


Jussi  oli  tällä  välin  ensikertaa  elämässään  ra- 
kastunut  ikäiseensä  naiseen.  Hän  oli  rakastunut 
Mariaan.  Miksi  ei?  Olihan  Maria  sellainen 
ihannenainen,  mitä  Jussi  oli  mielessään  kuvitel- 
lut  lukiessaan  kirjeitä  tuntemattomalta  "Mai- 
jaltaan". 


170 

Mitä  hän  nyt  tekisi?  —  Hänhän  lupasi  hakea 
Mai  Jan  ylös  Duluthissa,  kunhan  oli  ensin  selvit- 
tänyt  sen  sydämenasiansa  Arvidin  suhteen. 

Hän  nyt  kuitenkin  päätti  vielä  edes  kirjoittaa 
Maijalle  ja  ilmoittaa  aikomuksistaan,  sekä  myös- 
kin  ilmaista  aikomuksestaan  tuonnempana  vie- 
railla  hänen  luonaan  Duluthissa,  yhdessä  neiti 
"Lindin"  kanssa.  Se  ikäänkuin  itsestään  var- 
mistuttaisi  hänen  epäilyksiään  Maijan  suhteen. 
—  Kuka  tietää,  oliko  "Maija-'  elävänleski,  nai- 
misissa  oleva,  tahi  mahdollisesti  joku  Jussista 
pilkkaatekevä  mies. 

Noin  lohdutteli  ensikerran  ja  vankasti  rakas- 
tunut,  jo  ijäkkäänpuoleinen  nuorimies.  (Ajatel- 
kaa,  kuinka  äkkiä  ne  miehet  voivat  hyljätä  "van- 
hankullan",  kun  näkevät  jotain  uutta!)  Maria 
katseli  Jussin  olan  ylitse,  poimien  mielikuvitte- 
lemiaan  harmaita  hivuksia  Jussin  tukasta,  hä- 
nen kirjoittaessaan  "Kilttiselleen"  seuraavan 
kirjeen: 

Denver,  Colo.,  Toukokuitn  i  p.,  igic?. 
Arvoisa  Heimosisko : — 

Saan  tervehtää  sinua  7iäülä  muutamüla  riveil- 
lä  ja  tällä  kertaa  kotimaasta.  En  voi  sanoin 
küttää  siitä  ihmeellisestä  vaikutuksesta,  mitä  sil- 
lä  sukkaparüla  ja  niillä  rohkaisevüla  kirjeilläsi 
on  oUut  elämääni. 

Ölen  asettiinut  asumaan  tänne  Denverün,  Ar- 
vidin äidin,  Mrs.  Lindin  hiokse,  Muistathaii  mi- 
nun  puhuneen  Arvidista,  joka  kiioli  Belleaun 
metsässä.  Hän  kuollessaan  uskoi  minidle  surit- 
viestin  viemisen  äidilleen. 


171 

Mrs.  Lindülä  on  ijksi  tytär  ja  minä  pidän  pal- 
jon  hänestä  ja  luulen,  että  jos  hän  püää  minusta 
yhtä  paljon,     ovat   minun  poikamiehen-päiväni 

luetut. Tulemme  kenties  yhdessä  teitä  vie- 

railemaan.  —  Hyvästi  siis. 

Parhaimmalla  ystävyydellä 

Jiissi  Jtihola, 

"Ölet  julma  ja  uskoton  sinun  kirjeenvaihto- 
morsiollesi!"  kiusaili  Maria  nauraen,  luettuaan 
koko  kirjeen. 

"Hm,  niinhän  se  käy  —  se  on  monimutkainen, 
se  kohtalo  ja  sallimus.  —  Minä  ölen  onnellinen!" 
sanol  hän  vielä,  suudellen  Mariaa  ja  lyöden  pos- 
timerkin  kotelon  nurkalle  suoraan,  eikä  "tulkit- 
sevaan  viistoon",  kuten  ennen. 

Jussin  pyytäessä  Mrs.  Lindiä  tuota  kirjettä 
postittamaan  sanol  Maria  rauhalllsestl  ja  aivan 
kuin  harjoitellun  teatterimaisesti :  "Volt  antaa 
Maijan  kirjeen  hänelle  aivan  omaan  käteen.  . . 
sillä.  .  .  minä  ölen  Maria  Heimonen!  —  Ölen  tie- 
tänyt,  kuka  ölet  siitä  asti,  kuin  meillä  ensi  ker- 
ran  kävit.  —  Minä  se  olin,  se  "Punasen  Ristin 
nainen",  joka  sinut  hyvästeli  Kirkwoodin  ase- 
malla,  lähtiessäsi  leirille;  —  huomasithan  sinä 
sen  "Ainoneulan"! 

Jussi  oli  nyt  liiaksi  "lyötynä"  tölmistyksellä 
keksiäkseen  mitään  sanottavaa.  Maijan  täytyi 
hämmästyneelle  Mrs.  Lindille  selittää  koko  jutun 
kirjeenvaihdostaan  Jussille  armeijassa,  ynnä 
muusta. 

"Mitähän  tästä  vielä  oikein  tulee!?"  ihmetteli 
hän  vuoroin  naurain,  vuoroin  itkien. 


172 

Jussi  supisti  ihmettelynsä  lyhykäiseen  muo- 
toon;  lyödä  läimäyttäen  molemmin  käsin  pol- 
viinsa,  sanol  vankasti  ja  kolmella  eri  kielellä: 
^'Sota  on  sotaa!  —  That's  War!  —  C'est  la  guer- 
reP' 

^'Ihmeelliset  ovat  Herran  tiet",  huokaili  Mrs. 
Lind,  kun  he  siinä  yhdessä  syleilivät  toisiaan  se- 
littämättömässä  yhteisriemussa. 

Sanattomina  ja  juhlallisen  vakavina  he  sitten 
iaittelivat  kultatähteä,  sinisen  sijaan,  Arvidin 
muistolle  "palveluslippuun"  ikkunassa.  Jokaisen 
silmissä  voi  huomata  kuumia  kyyneleitä.  —  Sy- 
dämet  itkivät  yhteistä  surua .  . .  yhteistä  iloa.  — 
Äiti  Lind  painoi  hellästi  Jussin  kyyneleistä  pos- 
kea  vasten  omaansa.  Heidän  kyyneleet  ja  muis- 
tot  sulivat  yhteiseksi  suureksi  helmeksi  —  kuten 
kerran  sekottuivat  veri  ja  kyyneleet  toverusten, 
Arvidin  ja  Jussin  —  siellä  Belleaun  metsässä. 


SININEN    TÄHTI    MUUTTUI    KUL.TAISEKSI. 


173 

Noin  puolitoista  vuotta  myöhemmin  tapaam- 
me  Mai  Jan  ja  Jussin  äänestysuurnaila  Denverin 
6:ssa  Wardissa.  —  Sotilasten-yhdistys,  Ameri- 
can Legion,  johon  Jussikin  oli  yhtynyt,  oli  kansa- 
laispaperien  saamisen  (varsinkin  entisten  soti- 
lasten)  tehnyt  verrattain  helpoksi  hidasluon- 
teiselle  suomalaiselle.  Jussi  niinkuin  Mai  jakin 
on  nyt  ensimäisen  kerran  äänestämässä  tasaval- 
tamme  presidenttiä. 

—  "Hella  jetta  tentään!"  sammalsi  naapurin 
rouva  nostaen  jotain  myttyä  Mai j an  ja  Jussin 
ulkopuolelle  jättämästä  lapsenvaunusta.  —  "Et- 
tä  ovat  parin  kuun  vanhan  lapsenkin  tuoneet 
presidenttiä  äänestämään!"  jatkoi  naapurin 
emäntä  pistäen  pudonneen  kummi-nisän  takaisin 
pikku-Jussin  suuhun. 

L  0  P  P  U. 


SISÄLLYS: 

Sivu 

"Sven-Duuva"     nuorempi     3 

Omistus     4 

Alkulause     5 

The  Star  Spangled  Banner    7 

Tähtiviiri      7 

ENSIMÄINEN  OSA: 

Proloogi    11 

Ja   näin   se   alkoi    14 

Lähtöpäivä    leirille     17 

Matka    leirille 20 

Camp   Funston,   Kansas    23 

Eräs    "  kyky-valinta"     27 

"Äkseerausta"     31 

Uusi    ammattini     35 

Majanmuutto     38 

Eksynyt      41 

Karanteenissa 45 

Tervetullut    "kymppi"     49 

"Hah    haa.  .  . "    52 

Tarttuvaa  —  pysy   pois!    57 

Joulu-ilo  —  ylin   ilo    61 

Hurrah!   —   Eläköön!    64 

Ero    tovereista     67 

"Voittokulkumme"      69 

Mrs.  Brown,   "Y"   nainen    71 

Shräpnelli     74 

Se    New    Yorkin    reisu    77 

Hyvästi,   "Äiti   Brown" !    83 

Hyvästi   Amerikka!    85 

Hauska   tutustua,    John   Bull!    89 

Tämäkö  siis  on  Ranska! ?   91 

TOINEN   OSA: 

"C'est   la   Guerre"    (Sota   on    sotaa)    97 

Ne    "sivu-ovi"    Pullmannit    102 

"  Poutainen    Ranska" .  .  . !    —    Haa .  .  . !     111 

Sissit    115 

Löytökoira     119 

Toverukset     121 

Välirauha     125 


Kotiin    pääsyä    odottelemassa    134 

Tarkastukset     140 

"Pikku    mummo"     143 

Camarsac'in    linna    146 

Kotiinlähtö  ja  se   pesulaitos .150 

Pettymyksiä    153 

Kotimatka-tunnelmia    157 

Tiedotus   kadonneelta    165 

"Vierivät   viikot.  . .  "    1«6 

Se   tuntematon    Maija    169 


Deacidified  using  the  Bookkeeper  process. 
Neutralizing  agent:  Magnesium  Oxide 
TreatmentDate:^^Y  2001 

PreservationTechnologies 

A  WORLD  LEADER  IN  PAPER  PRESERVATtON 

111  Thomson  Park  Drive 
Cranberry  Township,  PA  1 6066
Internet Archive Audio

Featured

Top

Images

Featured

Top

Software

Featured

Top

Texts

Featured

Top

Video

Featured

Top

Mobile Apps

Browser Extensions

Archive-It Subscription

Save Page Now

Full text of ""Sven-Duuva" nuorempi. Kirjoittanut J. Elenius-Rantamäki. Pieni romanssi suomalaisen "Nahkapojan" seikkailuista maailmansodan pyörteissä. Kuvittanut James Lavery"

See other formats
